”Tanssiva karhu” voitti Yhdysvaltain vaalit, mutta miten käy maan kilpailukyvyn?

VTT Heikki Koskenkylä analysoi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kannatusperustaa sekä mahdollisuuksia maan talouden elvyttämiseen.

Viime syksynä ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ilmestyi kaksi merkittävää kirjaa, jotka antavat hyvän kuvan Donald Trumpin vaalivoiton syistä ja toisaalta haastavat hänen näkemyksiään globalisaation haitallisista vaikutuksista. Kirjat ovat Nancy Isenbergin ”White Trash, the 400-year untold history of class in America” ja Richard Baldwinin ”The Great Convergence, Information Technology and the New Globalization.” Molemmat kirjat ovat olleet esillä muun muassa Economistissa, Spiegelissä ja FTssä.

The White Trash -kirja (suom: ”valkoinen roskaväki”) antaa erinomaisen taustan Trumpin menestykselle USA:n vaaleissa. Talouden kehitys kahden viimeisen vuosikymmenen aikana on tehnyt Yhdysvalloista maan, jossa monet ihmiset kokevat jääneensä yhteiskunnan menestyksen ulkopuolelle. Reaalipalkkojen kehitys on ollut pieni- ja keskituloisilla erittäin huonoa. Monen reaaliansiot ovat jopa laskeneet. Suurituloisten ja miljonäärien osuus työssäkäyvistä kansalaisista on kasvanut merkittävästi. Monet kokevat syrjäytyneensä yhteiskunnasta.

Yhdysvaltojen poliittinen ja ideologinen myytti on ollut aina se, että yritteliäät ja riskejä ottavat ihmiset ovat taustastaan riippumatta vapaita tavoittelemaan taloudellista menestystä. Lousianan yliopiston professori Nancy Isenberg väittää kirjassaan, että tämä myytti on todellisuudessa väärä ja ontto. Valkoista ”alaluokkaa” on todellisuudessa pidetty paikoillaan tarkoituksella ja hyödynnetty Yhdysvaltojen perustamisesta alkaen. Valkokaulusköyhälistö on ollut yhteiskunnan tukijalkana jo satojen vuosien ajan, mutta taloudellista menestystä heille ei ole suotu. Jo 1800-luvun alusta alkaen on käytetty pilkkanimeä valkoinen roskaväki.

Media, televisio ja elokuvat ovat ylläpitäneet kulttuurellista luokkaeroa. Talouden kehityksessä tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti ja enemmän kuin missään muussa teollisuusmaassa. Toisaalta teollisuuden työpaikkoja on kadonnut ennätysmäärä ja teollisuuden osuus bruttokansantuotteessa (12%) on kehittyneiden maiden alhaisimpia. Tätä ”White trashin” kasvavaa osuutta väestöstä Trump käytti tehokkaasti hyväksi. Trumpin iskulause ”teitä ei enää koskaan jätetä huomiotta” vaikutti olennaisesti hänen kannatuksen kasvuun. Trump lupasi palauttaa teollisuuden työpaikkoja ja johtavansa maan uuteen menestykseen, josta kaikki pääsisivät osalliseksi. Kirjan ilmestymisen aikaan Hillary Clintonin valinta presidentiksi näytti lähes varmalta. Isenberg varoitti kirjassaan, että vaalien muuttuessa ”kolmen pennin sirkukseksi”, voikin käydä niin, että ”tanssiva karhu voittaa”. Ja näinhän juuri kävikin.

Globalisaatio muuttaa maailmaa kiihtyvällä vauhdilla

Richard Baldwinin globalisaatiota käsittelevä The Great Convergence –kirja haastaa Trumpin näkemykset globalisaation haittavaikutuksista. Baldwin on professorina Geneven kansainvälisten taloussuhteiden ja kehityksen instituutissa. Hän on tunnetuimpia globalisaation tutkijoita maailmassa. Globalisaatio, johon liittyvät kiinteästi digitalisointi, robotit ja yleensä informaation halpa siirtäminen maailmalla, muuttaa maailmaa ja maailman taloutta kiihtyvällä tahdilla. Tätä kehitystä on mahdotonta pysäyttää. Globalisaatio siirtää varsinkin teollisuuden työpaikkoja vanhoissa teollisuusmaista kasvaviin talouksiin ja nyt jo kehitysmaihinkin. Teollisuusmaiden palkkataso on yksinkertaisesti liian korkea.

Globalisaation kehityksessä oli ensin tavaroiden tuotannon siirtyminen halvemman palkkatason maihin ja tavaroiden maailmankaupan voimakas kasvu. Seuraavaksi alkoivat siirtyä innovaatiot ja keksinnöt. Kehittyvät taloudet alkoivat hyödyntää tehokkaasti Yhdysvalloissa ja muuallakin tehtyjä innovaatioita (tuotekehittelyä). Kännykät ovat tästä hyvä esimerkki. Globalisaation kolmas vaihe on jo alkanut. Sen myötä liikkuvat ihmiset ja palvelut. Kansainvälinen kilpailu on laajenemassa myös työvaltaiseen palvelusektoriin. Esimerkiksi Yhdysvalloilla on edelleen vahva asema korkean teknologian palveluissa, mutta kilpailu kiristyy jatkossa näissäkin toiminnoissa.

Globalisaation myötä elintasoerot tasoittuvat ja rikkaiden maiden etumatka muihin maihin nähden kaventuu. Kehittyneissä maissa tuottavuus kasvaa hitaammin kuin muissa maissa. Tällöin myös reaalipalkkojen kasvu on hitaampaa. Globalisaation myötä köyhyys vähenee edelleen maailmassa. Baldwinin kirjasta voidaan sanoa, että se tuo vahvasti esille ja hyvin perustellen globalisaation väistämättömät vaikutukset maailman talouteen. Presidentti Trump yrittää jarruttaa tätä kehitystä hillitsemällä maahanmuuttoa ja estämällä amerikkalaisten yritysten investointeja ulkomaille. Hän yrittää saada myös teollisuuden uuteen nousuun Yhdysvalloissa. Hän on suunnitellut jopa tuontitullien korottamista ja erityisesti Kiinasta tulevalle tuonnille. Tällaisilla toimenpiteillä Trump voi saada lyhyen ajan hyötyjä, mutta pitkällä ajalla hyödyt voivat jäädä vähäisiksi ja helposti johtavat vastatoimiin, jotka haittaavat Yhdysvaltojen vientiä. Yhdysvaltojen valtava vaihtotaseen alijäämä -vuositasolla noin 500 miljardia dollaria- kertoo vakavasta kilpailukyvyn ongelmasta. Yllättävää on, että euroalueella on lähes 400 miljardia ylijäämä, josta Saksan osuus on 300 miljardia. Trumpin tulisikin kiinnittää enemmän huomiota maansa kilpailukyvyn parantamiseen. Protektionismilla, tulleilla ja muurilla ei saada kilpailukykyä paranemaan.

Heikki Koskenkylä
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja konsultti