YHDYSVALLAT | Donald Trump ei noussut presidentiksi yllättävän sattuman kautta, vaan pitkään kypsyneen paineen kautta. Sydänmaiden kansa kaipasi muutosta niin paljon, että melkeinpä kuka vain olisi kelvannut vaihtoehdoksi Hillary Clintonille.
Näin voidaan tiivistää dosentti, tohtori Markku Ruotsilan näkemys Yhdysvaltain vaalituloksen syistä. Ruotsila puhui aiheesta maanantaina kansanedustaja Simon Elon (ps.) järjestämässä seminaarissa eduskunnan Kansalaisinfossa.
Yhdysvaltain uuden presidentin linja, Markku Ruotsila
Ruotsila on Helsingin ja Tampereen yliopiston dosentti ja filosofian tohtori, joka on perehtynyt laajasti Yhdysvaltain politiikkaan. Hänen mielestään Euroopassa ja jopa Yhdysvaltain kaupungeissa ja tiedotusvälineissä ei havaittu, kuinka syväksi oli kulttuurien kuilu kasvanut Yhdysvaltain sisällä. Kyse oli elämänmuotojen erosta.
Ruotsila profetoi tuloksen jo kaksi päivää ennen vaaleja televisiossa. Miksi näin tapahtui?
– Siihen on kaksi syytä. Hillary Clinton oli erittäin epäsuosittu ja tutkimusten mukaan lisäksi USA:n historian epäluotettavimpana pidetty presidenttiehdokas. Toinen syy oli, että USA:n sydänmailla levisi laaja kapinaliike, joka vahvistui voimalla jo kahdeksan vuotta sitten. Tämän ymmärtämiseen ei riitä, että seuraa USA:n valtamedioiden kommentteja, vaan se edellyttää suurten sydänmaiden suuren enemmistön ymmärtämistä – konservatiivisen USA:n ymmärtämistä, Ruotsila toteaa.
– Sitä Amerikkaa tunnetaan Suomessa huonosti – ja Yhdysvaltain tiedotusvälineissä sitä ei haluta edes tunnustaa, Ruotsila jatkaa.
Tavallisten työtä tekevien ihmisten maa
Sydänmaat edustavat Yhdysvaltain keskiosien laajoja alueita ja lukuisia osavaltoja, keskilänttä ja etelää. Se tarkoittaa tavallisia maaseudun ihmisiä, ei suurkaupunkien asukkaita. He tekevät ahkerasti töitä, elättävät perheensä, joka on elämänmuodon tärkeä perusta – ja he käyvät kirkossa.
– USA on yhä erittäin konservatiivinen maa. 40 prosenttia pitää itseään konservatiiveina, 20 prosenttia liberaaleina ja loput ovat siltä väliltä, Ruotsila valottaa.
Tätä kansaa oli loukannut se suunta, johon Yhdysvaltoja vietiin Barack amaaman kaudella. Ja Clintonista oli vielä kauheammat muistot 1990-luvulta. Sen ei haluttu toistuvan.
Sydänmaan arvot oli unohdettu
– Sydänmaiden amerikkalaiset kokivat, että heidän arvonsa, joista he välittävät, oli unohdettu. Heiltä vietiin pois se, mitä he pitivät aitona Amerikkana. Heidän elämäntapansa oli pahasti uhattuna. Heidän vapauttaan supistettiin. Tämä tunne näkyi vahvasti jo monen vuoden ajan ja se kasvoi jatkuvasti. Heti Barack Obaman valinnan jälkeen alkoi vahva teekutsuliike, joka oli tavallisten ihmisten ruohonjuuritason kapinaa – suurin osa heistä ei ollut republikaanien aktiiveja. He vastustivat Obaman elvytyspakettia, autoteollisuuden tukea ja liittovallan kasvattamista. Obamahan otti velkaa yhdellä kaudella enemmän kuin Bush kahdella kaudella – enemmän kuin kaikki presidentit yhteensä. Sama pätee liittovaltion byrokratiaan. Tätä vastaan teekutsuliike syntyi, Ruotsila kertoi.
Obama vastasi talouskriisin haasteisiin vanhakantaisesti parantamalla etuja.
Sydänmaan ihmiset elättävät itse itsensä
– Mutta sydänmaiden ihmiset eivät halunneet valtion elätettäviksi. 90 prosenttia teekutsuliikkeen osallistujista ajatteli, että Obama oli sosialisti, joka vie USA:ta sosialismiin. Ihmiset eivät halunneet Obama-carea, vaan useimmilla oli oma vakuutus, johon he olivat tyytyväisiä, eivätkä he halunneet valtion määräävän siitä. Yhtä tärkeää oli uskonnonvapaus – se oli heidän mielestään yhä uhatumpaa USA:ssa. Sitä uhkasivat Obaman kaavailemat ehkäisy- ja aborttivälineiden kustantaminen – se soti sydänmaiden ajattelua vastaan, Ruotsila kertoi.
Obama ajoi myös samansukupuolisten avioliittoa. Nämä paineet näkyivät yhteiskunnassa niin, että kirkossa käyvät, uskovat ja konservatiiviset amerikkalaiset, usein herätyskristilliset tai katoliset, tunsivat olonsa ahtaaksi.
– Pahimmillaan saattoi menettää työnsä, jos ei hyväksynyt uusia arvoja: pappien saarnoja sensuroitiin ”vihapuheen takia”. Obama yritti pakottaa kautensa alussa kaikki seurakunnat avaamaan työpaikkansa kaikille, oli uskossa tai ei – vaan korkein oikeus kumosi sen. Sydänmaan ihmisille kasvoi tunne, että Obama oli suuri uhka uskonnonvapaudelle ja itseilmaisun vapaudelle, Ruotsila paljasti.
Liittovaltio uhkasi uskonnonvapautta
Vuonna 2013 jo 51 prosenttia kaikista ja peräti 71 prosenttia herätyskristillisistä katsoi liittovaltion uhkaavan uskonnonvapautta. Kahta vuotta myöhemmin 49 prosenttia kaikista katsoi liittovaltion välittömäksi uhkaksi kansalaisten vapaudelle. Tänä vuonna 77 prosenttia herätyskristillisistä ja 52 prosenttia kaikista kristityistä katsoi uskonvapauden tulleen entistä uhatummaksi ja 63 prosenttia katsoi kristittyjen vainon lisääntyneen Yhdysvalloissa ja 60 prosenttia katsoi uskonvapauden olevan uhattu.
Samanlaisilla prosenttiluvuilla yhä useampi katsoi, että Yhdysvallat kehittyy aivan väärään suuntaan. Alle puolet piti Obaman toimintaa hyväksyttävänä.
Myös maahanmuutto ärsytti. Obama armahti suurehkon määrän paperittomia kansalaisia – vaikka todellisuudessa hän karkotti samaan aikaan yli kaksi miljoonaa ihmistä, enemmän kuin kukaan ennen, Ruotsila väitti.
Trumpia moititaan ”muurista”. Mutta onko siinä mitään uutta?
– Todellisuudessa turva-aitaa on jo yli 600 mailia, tuhannen kilometriä, Ruotsila huomauttaa.
Vahvuus pitäisi palauttaa
Sydänmaiden ihmisiä ärsyttää myös se, kuinka Yhdysvallat näyttää hukkaavan historiallisen paikkansa, tehtävänsä ja oikeutuksensa maailmassa. Se ilmenee heikkoutena, selittelynä ja luisteluna, heikkona esiintymisenä esimerkiksi lähi-idän kriiseissä. USA esiintyi heikosti Syyriassa ja solmi ydinsopimuksen Iranin kanssa.
– Anteeksipyytely ei miellyttänyt. Haluttiin enemmän ”Make America great again”, Ruotsila tiivistää.
Obaman suosio laskikin nopeammin nja alemmaksi kuin koskaan aiemmin. Hänet valittiin uudelleen alemmilla äänillä kuin ensi kaudella, mikä on harvinaista. Clinton lupasi jatkaa Obaman linjalla, minkä lisäksi hänellä oli oma painolastinsa: häntä pidettiin korruptoituneena ja asemaansa väärinkäyttäneeä hekilönä.
– Tyytymättömyys oli kasvanut epookkisiin mittasuhteisiin. Kyse oli vain siitä, saako Trump saamaan sydänmaiden ihmiset äänestämään, Ruotsila selvitti.
Tilanne oli niin vakava, ettei sydänmaiden ihmisiä haitannut enää lainkaan, vaikka Trump asui pahimman ytimessä, New Yorkissa, eikä hän vaikuttanut lainkaan uskovaiselta.
Evankelisten suosikki
– Evankelisista 72 prosenttia katsoi, ettei presidenttiehdokkaan henkilökohtaisen moraalin tulisi vaikuttaa vaaliin. Yleensä 30 prosenttia ajattelee näin.
Evankelisista peräti 81 prosenttia äänesti lopulta Trumpia, 52 prosenttia katolisista. Trump sai sydänmaiden äänestäjät hereille – eivätkä hänen puheensa ärsyttäneet espanjalaistaustaisia tai mustia äänestäjiä merkittävästi. Trump sai myös muiden kuin huonosti koulutettujen valkoisten ääniä, Ruotsila muistuttaa, jopa mustien ja latinojenkin.
Ruotsilan mielestä suomalaisten ja eurooppalaisten ei pidä ottaa Trumpin vaalipuheita kirjaimellisesti, eivät niitä ottaneet äänestäjätkään.
Pragmaattinen presidentti?
– Uskon hänen olevan pragmaattinen, suurten linjojen presidentti. Hän ei kiinnostu yksityiskohdista, vaan delegoi ne alaisille. Hän ei valitse tehtäviin epäpäteviä ihmisiäl ideologian perusteella, vaan toimii tuloshakuisesti kuin liike-elämässä, Ruotsila uskoo.
Hallitukseen on valittu hyvin konservatiivisia sotilas- ja bisnestaustaisia ihmisiä, mikä on hyvin poikkeuksellista. Hänen valtansa tulee kuitenkin näkymään, esimerkiksi korkein oikeus voi saada lähivuosina neljä uutta republikaanista jäsentä. Maahanmuutto, tuontirajoitukset ja Obama-caren purkaminen voivat lähteä käyntiin.
– Muutos on tullut Amerikkaan, Obaman kausi on päättynyt. Nyt mennään aivan toiseen suuntaan, Ruotsila viitoittaa.
Entäpä kun Trump aloittaa itse elvytyksen, jota teekutsuliike taannoin moitti – onko sekin sosialismia ja epäraamatullista?
– Jos hän aloittaa lupaamansa infrastruktuurin rakentamisen, hän toimii republikaanien aatteita vastaan, mikä voi olla vaikeaa äänestäjille, Ruotsila aprikoi.
Elo: riippumattomuus vaikutti
Kansanedustaja Simon Elon mielestä ”riippumattomuus puolue-eliitistä teki Trumpista uskottavan muutoksen tuen sekä republikaanien esivaaleissa, että varsinaisessa presidentinvaalissa”.
Elon mukaan myös dynastioiden aika näyttäisi olevan ohi Yhdysvaltain politiikassa, sillä Hillary Clinton hävisi sekä Barack Obamalle, että Donald Trumpille. Elo odottaakin nyt mielenkiinnolla, mitä tämä tarkoittaa Yhdysvaltain ja sen politiikan tutkimuksen kannalta. Tämän vinkin hän heitti paikalla olleille tutkijoille.
Yhdysvaltain uuden presidentin linja, Simon Elo
Mika Aaltola: lopputulos oli tasainen
Aaltolan mukaan Yhdysvaltain vaaleista ei kannata vetää kovin pitkälle meneviä ideologisia johtopäätöksiä, niin tasaisesta lopputuloksesta oli kyse. Äänien ja valitsijamiesten välinen epäsuhta hämmentää. Hän myös tasoitteli selvästi suurimpia tunteita siitä, mitä Trump käytännössä voi presidenttikaudellaan tehdä jäädäkseen historiaan.
– Mitään valtavaa mandaattia ei näillä vaaleilla saa aikaan.
Mitä sitten talouteen tulee, niin Aaltolan mukaan Trump on liikemies ja vaikka vapaakauppasopimukset laajoissa puitteissa jäädytettäisiinkin, niin kahdenväliset sopimukset vaikkapa Yhdysvaltojen ja Britannian välillä ovat mahdollisia.
Yhdysvaltain uuden presidentin linja, Mika Aaltola
Trump soti vaaleissa tutkainta vastaan ja voitti
Tutkimuslaitokset ennustivat loppuun asti Clintonin voittavan vaalit, mutta vaaleissa hän hävisi, kuten hävisivät myös tutkimuslaitokset, jotka ennusteita ja väliaikagallupeja tekevät. Fulbright-stipendiaatti Peter Miller kertoi, miksi näin kävi.
– Voiko ihmisiä todellakaan kuulla vaalikampanjoissa? Voiko ennusteita syyttää, Miller kysyy. Joutuvatko ennusteet jo syrjään, kuten CNN:n Jake Tapper tuomitsi.
Yhdysvaltain uuden presidentin linja, Peter Miller
Nyt kävi siis niin, että tutkimuslaitokset selvittivät kansalaisten mielipiteitä ja vaaliehdokkaiden suosiota, mutta ne eivät onnistuneet selvittämään kansan ajatuksia ja erehtyivät. Ennen toimittiin toisin.
Yhdysvalloissa kehitettiin jo 1930-luvulla tutkimusmenetelmät kansan mielialojen selvittämiseksi. Demokraattien Franklin Roosevelt selvitytti kuuluisalla Gallupilla, mitä mieltä kansa on – ja hän meni radioon ja piti puheen, jossa hän kertoi asioista, joita kansa kaipasi. Siinäpä vasta mainio presidentti, ajatteli kansa ja Roosevelt voitti vaalit.
– Kyllä, näin tapahtui. Tuolloin myös vaalien tulos ennustettiin oikein, Miller toteaa.
Tahallista vaikutusta vaikeaa osoittaa
Voiko tutkimuslaitoksia sitten syyttää siitä, että ne olisivat koettaneet ajaa liberaalin eliitin ehdokasta presidentiksi? Millerin mukaa näin on vaikeaa sanoa, yhtiöt eivät ainakaan tunnusta sellaista. Mutta tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa paljon se, kuinka asioista kysytään.
– Kyllä, monet tutkimukset vahvistavat, että kysymyksillä voidaan vaikuttaa tuloksiin. Voiko yhtiö sitten pysyä erillään taustastaan – eräs tutkimuslaitos sanoo olevansa taustaltaan republikaaninen, mutta olevansa silti riippumaton. Voiko näin kuitenkaan olla, sitä voi miettiä, Miller tuumaili.
Otanta ja painotus vaikuttaa tuloksiin suuresti. New York Times jakoi vaalidatansa viiteen eri ryhmään ja sai viisi eri tulosta. Miller kertoo hauskasta esimerkistä, jossa yksi musta henkilö kannatti Illinoisissa Trumpia. Hänestä tehtiin tutkimukseen oma ryhmänsä.
– Kun hän oli mukana, Trumpin asema nousi, kun hänet poistettiin, hänen asemansa heikkeni. Kyse oli yhdestä henkilöstä, Miller naurahti.
– Clintonin äänet ennustettiin hyvin, mutta Trumpin ääniä ei, Miller linjasi.
Veli-Pekka Leskelä, Jukka Mauno