Kotouttaminen ja siihen liittyvät ongelmat muodostavat maahanmuuttopolitiikan kohtalonkysymykset.
Millaiset kotouttamisen menetelmät toimivat parhaiten? Kuinka paljon panostuksia onnistunut kotouttaminen vaatii? Kuinka paljon tulijoita kyetään kotouttamaan minkäkin kokoiseen yhteiskuntaan? Missä määrin kotouttaminen on yleensäkään mahdollista, erityisesti jos kohdeväestö ei tahdo kotoutua?
Yhä useampi Euroopan maa on kyllästynyt katteettomaan toiveikkuuteen vastatessaan näihin kysymyksiin. Kotouttaminen vaikuttaa epäonnistuvan kaikkialla, täysin riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa kielikursseihin kaadetaan. Niinpä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan tavoitteeksi asetetaan yhä useammin kotouttamisen sijaan kotiuttaminen – siis maahanmuuttajaväestön vapaaehtoisen kotiinpaluun vauhdittaminen.
Tanska edelläkävijänä asennemuutoksessa
Kuten niin monissa maahanmuuttopolitiikan kysymyksissä, Tanska on toiminut edelläkävijänä myös kotiuttamisen kohdalla. Tanskassa on vakiintunut tapa puhua maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan ”paradigman muutoksesta”, kun tarkoitetaan tavoitteen siirtymistä kotouttamisesta kotiuttamiseen.
– Haluan meidän tekevän kaiken voitavamme, jotta mahdollisimman moni palaisi kotiinsa, Tanskan maahanmuuttoministeri Rasmus Stoklund totesi viime vuoden syyskuussa.
Näin on erityisesti sellaisten pakolaisten kohdalla, joiden lähtömaiden olot ovat muuttuneet turvallisemmiksi. Jos Tanskasta turvapaikan saanut vierailee kotimaassaan, matka on voinut johtaa vuoden 2024 alusta lähtien oleskeluluvan mitätöimiseen.
Vapaaehtoisesti Tanskasta pois muuttava pakolainen voi saada valtiolta rahallista tukea esimerkiksi matkakuluihin tai elinkeinon harjoittamisen edellyttämiä hankintoja varten. Tuen määrä voi olla yhteensä kymmeniä tuhansia Tanskan kruunuja.
Avoimista rajoista avokätisiin kotiutuskannustimiin
Löperöstä maahanmuuttopolitiikastaan maailmankuuluksi tullut länsinaapurimme Ruotsi on sekin herännyt tosiasioihin. Jopa paikallisten sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson on myöntänyt menneen maahanmuuttopolitiikan kestämättömyyden.
Ruotsidemokraattien tukema hallitus onkin ruvennut tosissaan remontoimaan rikkinäistä järjestelmää. Eräs hallituksen uudistuksista on maailman anteliaimpiin lukeutuva kotiutusstipendi. Ruotsista pois muuttava aikuinen voi saada mukaansa jopa 350 000 kruunua, pariskunta 500 000 kruunua ja lapsiperhe yli puoli miljoonaa kruunua – siis kussakin tapauksessa useita kymmeniä tuhansia euroja.
Kannustimilla on tarkkoja ehtoja väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Kotiutusstipendiä voi hakea ainoastaan ennen vuoden 2024 syyskuuta pysyvän oleskeluluvan saanut, ja raha täytyy maksaa takaisin, jos henkilö palaa Ruotsiin, vaikka hakeakseen sieltä uudestaan turvapaikkaa. Viidesosa summasta maksetaan myönteisen tukipäätöksen myötä ja loput sitten, kun maastamuuttaja on lähtenyt Ruotsista.
Hallituksen maahanmuuttoministeri Johan Forssell on kertonut avokätisen kannustimen olevan osa poliittisten toimenpiteiden kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on korjata suuntaa vuosien kestämättömän maahanmuuttopolitiikan jälkeen. Uusiin kotiutuskannustimiin on Ruotsissa budjetoitu kaikkiaan 1,4 miljardia kruunua eli yli 120 miljoonaa euroa.
Summat voivat kuulostaa suurilta. Maahanmuuttoministeri Forssellin mukaan ne ovat kuitenkin ”vaatimaton kuluerä verrattuna huonon integraation hintaan”.
Pohjola näyttää mallia muulle Euroopalle
Ruotsissa ja Tanskassa on siis onnistuttu siinä, mikä Suomessa on usein julistettu mahdottomaksi, nimittäin ynnätty maahanmuuton kustannukset. Yhteenlaskun seurauksena pohjoismaalaiset ovat kautta puoluekentän todenneet sen, minkä perussuomalaiset kertoivat jo kauan sitten: ei kannata.
Eikä herääminen rajoitu Pohjolaan. Esimerkiksi Saksan liittokansleri Friedrich Merz ja Ison-Britannian pääministeri Keir Starmer ovat avoimesti tunnustaneet ihailevansa Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa ja ottavansa siitä mallia korjatakseen omien maidensa kurssia.
Italiassa vuorostaan on alettu maksaa kannustinrahaa maahanmuuttajien paluumuutoissa avustaville ammattilaisille, esimerkiksi asianajajille. Valtion kassasta on varattu kannustimiin 1,2 miljardia euroa vuosille 2026–2028.
Italia on myös pitkäjänteisesti pyrkinyt rakentamaan ja edistämään suhteita Lähi-idän maihin, jotta nämä ottaisivat vastaan paluumuuttajia. Sisäministeri Mari Rantanen on toiminut samalla tavalla aloitteellisesti, ja Rantanen onkin vieraillut tänä vuonna jo Turkissa ja Irakissa, jälkimmäisessä kaikkien aikojen ensimmäisenä suomalaisena sisäministerinä.
Nykymalli ei tee hyvää
Suvaitsevaisto pyrkii leimaamaan paluumuuton edistämisen moraalisesti kyseenalaiseksi. Mutta kuinka ylevää on houkutella köyhemmistä maista ihmisiä muuttamaan toiselle puolen maailmaa, täysin vieraaseen kulttuuriin, erilleen ikääntyvistä vanhemmistaan sekä pienistä lapsistaan – ja minkä tähden? Jotta nämä ahkerat ihmiset voisivat hyväksikäytettyinä näennäisyrittäjinä kuskata roskaruokaa suvaitsevaistolle, kun nämä ovat liian ahdistuneita hakemaan sitä itse, koska joku persu oli eri mieltä somessa.
Olisiko sittenkin hyveellisempää auttaa ja kannustaa noita katteettomilla lupauksilla kotoaan houkuteltuja palaamaan juurilleen, oman perheensä ja perinteensä piiriin, jälleenrakentamaan kotimaataan? Sitä muuten Somalian presidentti Hassan Sheikh Mohamud on ulkomailla asuvilta maanmiehiltään ihan julkisesti toivonut.
Jos on hyväksyttävää houkutella rahan avulla ihmisiä muuttamaan kauas kotimaistaan, miksi olisi tuomittavaa tehdä samaa toiseen suuntaan? Sekä maahanmuuttajat että heitä vastaanottava yhteiskunta kärsivät, jos tulijat eivät halua integroitua uuden kotimaansa kulttuuriin tai kokevat sen jopa ahdistavana.
– Jos kaipaa yhteiskunnalta islamistisia arvoja, on parempi elää jossain muualla, Tanskan entinen maahanmuuttoministeri Kaare Bek paalutti.
Onko tuossa väitteessä mitään kiistanalaista, kenenkään mielestä?
Perussuomalaiset paiskii hommia
Vaikka kotimainen maahanmuuttokeskustelu valitettavasti joiltain osin laahaakin jäljessä muusta Euroopasta, keskustelu kotiuttamisesta on alkanut myös Suomessa. Juuri tammikuussa Perussuomalainen Nuoriso ehdotti kaikkien työttömien maahanmuuttajien kotiuttamista.
Hallituksessa perussuomalaiset tekevät hartiavoimin töitä paluumuuton ja palautusten edistämiseksi. Sisäministeri Rantanen suorittaa historiallisia ulkomaanvierailuja asian hyväksi ja toteaa maahanmuuttopolitiikan kiristysten vasta alkaneen.
Rantanen on kertonut saaneensa seuraavanlaisia painavia terveisiä kollegoilta Ruotsista:
– Tehkää kaikkenne, ettei teillä jouduta siihen tilanteeseen, että kranaatit räjähtelevät.
Länsinaapurimme luulisi tietävän. Jos tappavan lepsua maahanmuuttopolitiikkaa tarkoittava ”Ruotsin tie” halutaan vielä välttää, Suomen täytyy todella olla valmis tekemään kaikkensa, myös maahanmuuttopoliittisen ajattelutavan kokonaisvaltainen muutos.
