Suomalaisuus on vastakohta pimeälle, kylmälle ja harvaan asutulle maalle: suomalaisuus ajatuksena on kirkkautta, lämpöä, yhteenkuuluvuutta ja velvollisuuden ylittävää sitkeyttä.
– Se on ainesta, joka on pitänyt meitä ennen tulleet hengissä, julman pakkasen keskellä. Se on iskostunut esi-isiemme ja -äitiemme luihin ja ytimiin talvi kerrallaan, kuvaa valtiovarainministeri Riikka Purra suomalaisuutta. Hän puhui eilen Suomalaisuuden Liiton 120-vuotisjuhlassa.
Purran mukaan suomalaisuus on siis lämmintä henkeä armottomissa oloissa – sen turvin meidän pieni heimomme on vuosituhansien ajan kyennyt tätä maata asuttamaan. Pitkien talvien yli, odottaen kevään tuloa.
Koettelemukset vahvistavat
Suomalaisuuden ytimellä on antihauras rakenne, Purra katsoo.
Antihauras on käsite, joka tarkoittaa jotain sellaista, joka tulee sitä vahvemmaksi, mitä kovemmille iskuille se joutuu alttiiksi.
– Nälkävuodet olivat hirvittäviä, mutta ne synnyttivät omavaraisuuden eetoksen. Talvi- ja jatkosodat opettivat kansallisen yhtenäisyyden tärkeyden. Vuosisatojen epävarmuus suurvaltojen välissä synnytti varovaisen mutta lujan turvallisuuskulttuurin. Se ei pidä meteliä itsestään, mutta sen kyllä huomaa, jos vain katsoo oikeasta paikasta. Sen voima politiikassa on huomattava, ja se kykenee ohittamaan pienet poliittiset ristiriidat, joskus suuremmatkin.
Suomalaisuutta ei voi ostaa
Purran mukaan suomalaisuutta ei voi ostaa, myydä, vastaanottaa lahjana eikä tenttiä yliopistossa.
Suomalaisuutta voidaan kuitenkin välittää. Se tapahtuu kielen, tarinoiden, esimerkkien ja kokemusten kautta. Suomalaisuutta välittävät kulttuuriset rituaalit, kuten esimerkiksi peruskoulun kevätjuhla, suvivirsi, juhannusyön nuotio, joulusauna ja tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto.
Eräs sukupolvi löysi jotakin hyvin suomalaista Dingon laulusta Sata rohkeaa laivaa. Niistä, jotka ”seilasivat sydämet syrjälleen”, Purra katsoo.
– Suomen historiaa voisi kuvata näiden laivojen saattueena. Kukin sukupolvi joutuu tekemään lähtöpäätöksen – työntämään oman aluksensa vesille: kansallisen heräämisen aikana, sodan vuosina, jälleenrakennuksessa, teknologian murroksissa. Paikoilleen ei voi jäädä. Rannasta on irtauduttava, seilattava sumun lävitse, kohti epäselvää huomista. Mitään varmuutta perille pääsystä ei ole.
– Jokainen sukupolvi joutuu niihin vaikeuksiin, joita kohtalo sen eteen heittää. Ne ovat viheliäisiä, mutta niiden avulla meillä on mahdollisuus löytää itsestämme sitä suomalaisuuden henkeä, joka on meidän vuosisatojen halki tähän päivään tuonut.