Jaana Strandman pitää tärkeänä, että jokaisella lapsella ja nuorella on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet kehittyä tekoälyn vastuullisessa käytössä. Kaikilla tulee olla mahdollisuus hankkia ja päivittää digiosaamista tekoälyistyvässä yhteiskunnassa toimimiseksi. Tekoälyn käyttö on pedagogisesti perusteltua ja edistää opetussuunnitelman tavoitteita. Sen tulee olla mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää. Tekoäly tuo myös haasteita, jotka tulee huomioida arjessa.
– Tietosuoja, tietoturva, käyttötavat ja riskiluokitus sekä vaikutusten arviointi ovat asioita, joita tulee koko kasvatus- ja opetustoimessa tarkastella. Myös oppimisen arviointi tulee määritellä tekoälyä käytettäessä, samoin tekoälyn käytön periaatteet. Tärkeää on suhtautua tekoälyn käyttöön myös kriittisesti. Omia aivoja tulee käyttää edelleen ja tekoälyn käyttöön liittyviä riskejä ja ongelmia tulee niin kouluissa kuin kodeissakin opettaa, Strandman sanoo.
Teemmekö yhteiskunnassamme älytekoja?
Suomen eri kuntien ja kaupunkien tulee Strandmanin mukaan tehdä toimenpiteitä tekoälyn käyttämisestä ja huomioimisesta opetuksessa ja kasvatuksessa. Koulujen tulee linjata tekoälyn käyttöä ja muodostaa yhteinen toimintakulttuuri. Tekoälyä tulee käyttää vastuullisesti, eettisesti ja turvallisesti lasten ja nuorten kanssa. Oppilaan ikätaso tulee huomioida. Opettajien digitaidot ovat eriytymässä. Strandman kysyy, eriarvoistuuko myös koulumme. Hänen mukaansa toimenpiteitä on tehtävä henkilöstön perehdyttämiseksi ja ohjeistamiseksi sekä kouluttamiseksi, jotta koulut eri puolilla Suomea ovat tasaveroisia.
– Elämme kiihtyvässä digiyhteiskunnassa, jossa korvaamme sosiaalista ja kasvotusten tapahtuvaa kanssakäymistä laitteilla ja teknologialla. Haluan nostaa pohdittavaksi erityisesti sen, miten tekoäly ja kaikki tämä teknologia vaikuttaa ihmisyyteen ja sosiaalisiin kanssakäymisiin. Lasten ja nuorten vuorovaikutustaitojen tulee olla tärkeimpiä taitoja edelleen, ja niiden on annettava kehittyä. Ne kehittyvät vain yhdessä toisten ihmisten kanssa eri tilanteissa toimien. Voimmekin kysyä, teemmekö yhteiskunnassamme älytekoja? Strandman pohtii.
