Turkkilaiset saavat liirapohjaisille tallennuksilleen valtion valuuttakurssisuojan. Turkki maksaa liiratallettajille valuuttakurssitappioiden ja pankin tarjoaman talletuskoron erotuksen. Toisin sanoen jos liiran kurssi heikkenee niin valtio ottaa vakuutusyhtiön roolin. Tämä luo julkistaloudelle kaamean riskin. Valtion tappioita ei voi oikein kuitata muutoin setelikoneella. Se lisäisi inflaatiopaineita.

Maan presidentti Recep Tayyip Erdoğanin ilmoittaessa talletusvaihtoehdosta, maan keskuspankki myi aggressiivisesti ulkomaisia valuuttavarantojaan vahvistaen liiraa. Tämän ilmoittamattoman valuuttaintervention tarkoitus oli selvä: saada Erdoğanin julistuksen osoittavan toimivuutensa.

Teho on kestänyt jouluviikon ajan. Turkin liiran kurssi on kohonnut yli 18 dollarista 11 dollarin tuntumaan. Valuuttakurssimarkkinoilla tällaiset heilahtelut ovat erittäin poikkeuksellisia.

Valuuttavarannot tyhjenevät

Analyytikoiden mukaan valuuttakurssisuojaus on piiloitettu koronnosto. Talletusohjelma vaarantaa valtiontalouden ja samalla se siirtää valuuttariskin kaikille turkkilaisille eikä vain heille, jotka ovat pitäneet varallisuutensa liiroissa.

Maan keskuspankki on niin ikään astunut rulettipöydän äärelle. Keskuspankki ei ole ilmoittanut valuuttamyynneistään, mutta analyytikko laski Financial Timesille keskuspankin ostaneen liiroja noin 7 miljardin dollarin edestä.

Ulkomaiset valuuttavarannot loppuvat jossain kohtaa, jolloin liiran kurssia ei voi enää pönkittää. Turkin ja sen ulkomaiden välinen nettovarallisuusaste valahti saman tien pakkaselle.

Uhopuheita

Erdoğan on varma, että tällä erää hän nappaa niskalenkin markkinoista.

– Taistelemme inflaation ja korkojen aiheuttamaa kansansortoa vastaan. Tällä kertaa saavutamme haluamme tavoitteet, Erdoğan jyrisi.

Uhopuheen tavoitteet ovat jouluviikon alkupuolella maksaneet jo 15-17 miljardia dollaria. Rajuilla valuuttakurssiliikkeillä – ja jo pelkästään niiden mahdollisuuksilla – kutsutaan markkinoille päiväkauppavoittoa tavoittelevia henkilöitä. Yleensä epäonnistuneen politiikan määräilijät nimittävät heitä ”keinottelijoiksi”.

Analyytikko Wolfgango Piccoli kirjoittaa talletusjärjestelmän olevan köyhien rahoittama rikkaiden talletussuojaohjelma. Varakkaat saavat suojattua liiratalletuksensa ja jos valuuttakurssi menee pieleen, kaikki maksavat laskun valtion kirstusta.

Piccoli kirjoittaa valtion rohmunneen lähes kokonaan valuuttakurssiriskin.

Henri Alakylä