Arvovaltaisessa Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus murtaa myyttiä tieteentekijöiden kyvystä pitää henkilökohtaiset asenteensa erillään tutkimustyöstä. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että tutkijoiden poliittiset näkemykset voivat ohjata eri tavoin tutkimusaineiston käsittelyä ja tilastollisia mallivalintoja. Tätä kautta asenteellisuus näkyy myös tutkimustuloksissa. Tutkimuksessa 71 tutkijatiimiä analysoi maahanmuuton vaikutuksia sosiaalipolitiikkaa koskeviin asenteisiin. Tiimit päätyivät saman aineiston pohjalta hyvin erilaisiin johtopäätöksiin. Näitä eroja ei pystytty selittämään pelkillä laskuvirheillä tai yksittäisillä menetelmävalinnoilla. Tutkimuksesta paljastui myös, että jyrkempiä poliittisia kantoja edustaneiden tutkijoiden työ sai sokkona toteutetussa vertaisarvioinnissa alhaisempia laatuluokituksia.
Modernissa yhteiskunnassa sivistystä ja tiedettä arvostetaan korkealle, koska niitä pidetään lahjomattomina tiedon ja ymmärryksen lähteinä. Maallikoilta odotetaan ehdotonta luottamusta asiantuntijoita ja tutkittua tietoa kohtaan. Tieteen riippumattomuuden, erehtymättömyyden tai itsekorjautuvuuden epäilyyn on suhtauduttu kuin pyhäinhäväistykseen. Yhteiskunnallinen keskustelu tieteen politisoitumisesta on ylipäätään hankalaa.
Toisaalta akateemisessa maailmassa tehdään ajoittain itsekriittisiä tutkimuksia, jotka eivät pelkää tarttua tabuaiheisiin. Nyt tuore tieteellinen tutkimus osoittaa, että tutkijan henkilökohtaiset poliittiset näkemykset ohjaavat heidän tutkimustyötään monin tavoin – ja vaikuttavat lopulta tutkimustuloksiin.
Korkea-arvoisessa Science Advances -tiedelehdessä julkaistu tutkimus esittää näyttöä siitä, että kun asiantuntijat työskentelevät toisistaan riippumatta vastatakseen samaan kysymykseen saman aineiston pohjalta, heidän johtopäätöksensä taipuvat usein henkilökohtaisten ideologisten uskomusten suuntaan.
Tutkimuksen toteuttivat Harvard Kennedy Schoolin taloustieteen professori George J. Borjas sekä Saksan aikuiskasvatuksen instituutin päätutkija Nate Breznau. He hyödynsivät aiempaa laajamittaista tutkimushanketta, jossa riippumattomat tutkimusryhmät olivat saaneet identtisen aineiston vastatakseen tiettyyn sosiologiseen kysymykseen.
Borjas tarkasteli aloitteen julkisesti saatavilla olevaa dataa ja huomasi yhteyden tutkijoiden maahanmuuttoa koskevien näkemysten sekä heidän itse tuottamiensa tilastollisten tulosten välillä. Tutkijoiden maahanmuuttonäkemykset olivat heidän itsensä raportoimia. Breznau kommentoi psykologian alan nettilehti PsyPostille:
”On selvää, että tutkijat voivat olla alttiita monenlaisille vinoumille [vahvistusharha, julkaisuharha, statushakuisuus ym.]. On loogisesti ymmärrettävää, että tutkijat saattavat haluta päätyä tuloksiin, jotka sopivat heidän omiin ideologisiin mieltymyksiinsä – siihen, millaisena he haluavat maailman olevan tai millaisena he haluavat maailman näyttäytyvän.”
Tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoa 158 tutkijalta, jotka olivat ryhmittyneet 71 erilliseen tiimiin. Nämä tiimit olivat osallistuneet kokeeseen, jossa heidän tuli selvittää, vaikuttaako maahanmuutto kansalaisten tukeen sosiaaliturva- ja hyvinvointiohjelmia kohtaan. Kokeeseen osallistuneille tutkijoille annettiin International Social Survey Program -aineisto, joka kattoi useita maita ja ajanjakson vuosilta 1985-2016.
Ennen analyysin toteuttamista tiimit täyttivät ensin kyselyn. Yksi kysymyksistä koski heidän kantaansa maahanmuuttopolitiikkaan. Kokeeseen osallistuneilta tutkijoilta kysyttiin, pitäisikö maahanmuuttolakeja höllentää vai tiukentaa. Vastaukset kirjattiin asteikolla nollasta kuuteen.
Tämän jälkeen tiimit analysoivat heille annettua dataa. Aluksi tehtävänä oli toistaa ja tarkistaa aikaisempi kuuluisa tutkimus, joka ei ollut löytänyt yhteyttä maahanmuuton ja sosiaalitukien välillä. Tutkimuksen toistamisen jälkeen tiimejä ohjeistettiin laajentamaan tutkimusta heille tarjotuilla uusilla aineistoilla. Tutkijat saivat vapaasti valita tilastolliset menetelmänsä ja muuttujansa hypoteesin testaamiseksi.
Tulokset vaihtelivat huomattavasti. Osa tiimeistä päätyi siihen, että maahanmuutto vähensi selvästi julkista tukea sosiaalituille. Toiset taas löysivät päinvastaisen yhteyden. Monet tiimit eivät havainneet lainkaan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.
Borjas ja Breznau löysivät poikkeavista vastauksista säännönmukaisuuksia. Tiimit, joiden tutkijat kannattivat myönteisempää maahanmuuttopolitiikkaa, tuottivat useammin tuloksia, joiden mukaan maahanmuutolla oli positiivinen vaikutus sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Tiimit, joiden tutkijat suosivat tiukempia maahanmuuttolakeja, tuottivat useammin negatiivista vaikutusta osoittavia tuloksia.
Tutkimuksessa havaittiin, etteivät erot johtuneet laskuvirheistä. Sen sijaan ne selittyivät tiimien tekemillä valinnoilla jo tilastollisten mallien suunnittelussa. Yhteiskuntatieteissä tutkijat joutuvat usein tekemään useita päätöksiä sen suhteen, miten aineisto järjestellään, ja miten sitä käsitellään.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös eri tiimien tuottaman tutkimuksen laatua. Tiimit arvioivat toistensa tutkimusasetelmia ja -malleja tietämättä, ketkä olivat kulloinkin arvioitavien tutkimusten takana, tai millaisia heidän poliittiset näkemyksensä olivat. Kävi ilmi, että tosiasiassa vahvoja ideologisia näkemyksiä edustaneet tiimit saivat vertaisiltaan matalampia pisteitä. Yleisesti hyväksytyt tutkimusstandardit täyttyivät useammin tutkijoilla, joilla ei ollut äärimmäisiä poliittisia kantoja käsiteltävästä aiheesta.
Borjas ja Breznau kuitenkin muistuttavat, etteivät he voi tarkkailla tutkijoiden mielen sisäisiä liikkeitä. Tämän vuoksi on yhä epäselvää, valitsivatko tiimit tietoisesti omia vinoumiaan tukevia malleja, vai tapahtuiko prosessi tiedostamatta. Tutkijat saattavat esimerkiksi lopettaa virheiden etsimisen tai vaihtoehtoisten mallien kokeilemisen, kun he löytävät tuloksen, joka tuntuu heistä itsestään järkevältä.
Aihe resonoi suomalaisen julkisen keskustelun kanssa juuri siksi, että viime vuosina tietedemaailman ja journalismin asenneilmapiiri on muistuttanut yhtenäiskulttuuria. Asiantuntijat ovat puolustaneet innokkaammin omaa norsunluutorniaan ja sen koskemattomuutta kuin totuuden tavoittelua. Tämä näkyi esimerkiksi vuonna 2021 Helsingin Sanomien kohuna, joka alkoi Saska Saarikosken pääkirjoituksesta. Saarikoski nosti esille, miten 1970-luvulla poliittiset kamppailut ulottuivat yliopistomaailmaan, ja miten sama voisi toistua uudelleen. Joukko tiedemaailman edustajia reagoi asiaan näkyvästi ja ärhäkästi. He ohjasivat keskustelun tieteen ytimestä ulkokehälle sanavalintoihin ja tunteisiin. HS:n silloinen päätoimittaja Kaius Niemi suoritti mittavan julkisen katumusharjoituksen.
Totuuden ja tabujen välinen jännite näkyy myös median puolella. Toissa vuonna Journalisti-lehden pyrkimys kartoittaa toimittajien puoluekantoja kaatui väitetysti tietosuoja- ja toteutustapakysymyksiin. Toisaalta lehti on mielellään painottanut, miten tärkeää olisi tutkia journalistien arvopohjaa ja sen vaikutusta journalistisiin valintoihin. Tärkeänä pidetystä aiheesta kerrotaan olevan vain hataria tutkimuksia, mutta perusteellisten tutkimusten välttely näyttää suorastaan systemaattiselta.
Kun jokin tulos tai tutkimusaihe aletaan kokea asenneilmapiiriä kontrolloivien piirien identiteettiä uhkaavana, tutkimus voi korruptoitua monesta kohtaa. Borjasin ja Breznaun tutkimus auttaa hahmottamaan, että jos tieteessä, mediassa tai politiikassa uskotaan vain tiettyihin johtopäätöksiin, lopputuloksena ei aina ole vain tieteellisen vapauden näkyvä romuttuminen. Asenneilmapiiristä tulee salakavala tieteen sisäinen ohjausmekanismi, joka heikentää tutkimuksen laatua ja tiedeyhteisön kykyä käsitellä todellisuutta. Maahanmuuton kaltaisissa aiheissa mielipidekontrollin todelliset kustannukset koituvat tiedemaailman ja mediatalojen ulkopuolelle – tavallisille kansalaisille.
SUOMEN UUTISET
Artikkeliin liittyvät aiheet
Viikon suosituimmat
Uuden edustusauton käyttöönsä juuri saanut Tampereen pormestari Ilmari Nurminen teetti äskettäin itsestään uudet edustuskuvat, joiden hintalappu nousee selkeästi tavanomaista korkeammalle. Nuoren pormestarin rahankäyttö herättää keskustelua, kun samaan aikaan Tampere kärvistelee talousahdingossa.
Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola kommentoi Facebookissa Ylen MOT-dokumenttia, joka paljastaa somalialaisten perheiden lähettävän lapsiaan ankariin kurinpitolaitoksiin Somaliaan. Eerola kysyy, miksi turvaa hakeneet vanhemmat altistavat jälkeläisensä samalle vaaralle, josta itse pakenivat.
Presidentti Trump on luonut lapsille uuden osakesäästötilin, johon valtio lahjoittaa tuhat dollaria pesämunaksi jokaiselle Trumpin toisen kauden aikana syntyneelle Yhdysvaltain kansalaiselle. Monet sijoittajat ja suuryritykset ovat lähteneet mukaan tukemaan Amerikan lasten tulevaisuutta. Myös rap-artisti Nicki Minaj aikoo lahjoittaa rahaa faniensa lasten Trump-tileille.
Toimeentulotuen uudistus tulee tänään voimaan maltillisella leikkauksella. Valtiovarainministeri Riikka Purra esittää samalla jo uudistuksen jatkamista, sillä Suomi ei kestä enää avokätisyyttä, joka pitää etenkin integroitumattomia maahanmuuttajia tuen varassa.
Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Tino Aalto varoittaa Kauppalehden Talousaamussa, että ilmasto‑ ja luontopaneelien esittämät hakkuuvähennykset iskisivät suomalaiselle metsäsektorille rajusti. Aallon mukaan kymmenen prosentin leikkaus puunkäyttöön merkitsisi jopa kymmenien sahojen sulkemisia, miljardiluokan talousmenetyksiä ja tuhansien työpaikkojen menetystä.
Joukkoraiskaukseen 20 vuotta sitten osallistunut mies tuomittiin lopulta samasta teosta kuin muutkin, mutta mies sai teostaan kevyemmän rangaistuksen, koska onnistui piileskelemään oikeutta niin pitkään.
Perussuomalaisten kansanedustaja Pia Sillanpää on huvittunut SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmanin vaatimuksesta, että Orpon hallituksen pitäisi tehdä vielä 1,4 miljardin euron lisäsopeutukset tällä hallituskaudella. Sillanpään mielestä Lindtman pelkää jo nyt tulevaa pääministerin vastuuta: seuraavaa hallitusta odottavat karut 10 miljardin euron säästötalkoot.
Tuulivoiman tuotanto on romahtanut Suomessa poikkeuksellisen pitkän jäätymisjakson vuoksi, ja sähkön hinta on noussut jyrkästi. Perussuomalaisten kansanedustaja Jaana Strandman kommentoi tilannetta Facebookissa ja vaatii tuulivoimahankkeisiin enemmän realismia sekä alueiden asukkaiden kuulemista.
Britannian työväenpuolue aIkoo asuttaa turvapaikanhakijoita kunnallisiin vuokra-asuntoihin pois hotelleista. Suunnitelma nostattaa kansalaisissa raivoisia tunteita paikallisvaalien alla. Yli miljoona sosiaalista asuntoa jonottavaa brittiä seuraa epäuskoisena hallituksen aikeita jättää ehkä vuosiakin uutta kotia odottaneet kantakansalaiset tyhjn käsin kasvavaan kansalliseen kurjuuteen.
