Vanhuuden kuva on muuttunut: vanhuuden levosta ei enää haaveilla

Vanhenevat ihmiset eivät haaveile enää vanhuuden levosta, vaan kaipaavat aktiivista elämää ihan kuin muutkin kansalaiset. Tilanne on muuttunut sotienjälkeisestä ajasta, jolloin täällä eli kahdesta kolmeen sukupolvea – kun nykyään on sukupolvia jo neljästä viiteen.

Näin kertoi Sitran johtava asiantuntija, gerontologi Eeva Päivärinta perussuomalaisten eduskuntaryhmän vanhuusseminaarissa eduskunnan Pikkuparlamentissa tiistaina.

– Vielä 1970-80-luvuilla pohdittiin, miten voimme tarjota sodan käyneille ja raskasta työtä tehneille sukupolville hyvän vanhuudenlevon? Rakensimme silloin paljon hyviä vanhainkoteja. Vanhusten oleminen yhteiskunnassa mukana on nuorta, Päivärinta sanoi.

Ennen esiteltiin 90-vuotiaat, nyt esitellään 100-vuotiaita

Hän muistelee, kuinka tuli opiskelemaan Tampereelle vuonna 1969 ja sai asunnon Koukkuniemen vanhainkodin yläkerrasta. Siellä hän sisäisti vanhainkodin elämää ja aloitti uransakin vanhainkodin pätkätöissä.

– Tuolloin minulle esiteltiin vanhainkodin 90-vuotiaat. Myöhemmin kävin pormestari Timo P. Niemisen kanssa Koukkuniemessä ja meille esiteltiin 100-vuotiaat asukkaat! Niin paljon on kehittynyt niin lyhyessä ajassa: ihmiset ovat saaneet positiivisen mahdollisuuden elää yhteiskunnassa. Vanhukset ovatkin iso voimavara, Päivärinta tähdentää.

Usein huomioidaan ikäviä asioita, kuten että vanhukset jäävät paitsi tietotekniikasta. Tämä ja monet muut huonot asiat ovat totta ja virheet pitää korjata, mutta moni asia on entistä paremmin.

– Esimerkiksi Suomen vanhukset ovat kansainvälisesti erittäin hyvin kouluttautuneita. Kaikki ovat osanneet lukea, naisetkin ovat käyneet kansakoulua ja kansanopistot ja kansalaisopistot ovat tarjonneet laajaa koulutusta, Päivärinta tähdentää.

Laaja turvallisuus ja aktiiviset kansalaiset

Tapa katsoa tulevaisuuteen on muuttunut: ihmiset katsovat vanhuudenpäiviin aktiivisesti. Ikääntyminen on muuttunut nopeasti. Säädökset ja rajoitukset seuraavat jälkijunassa. nyt tarvitaan entistä joustavampia ja uusia tapoja hoitaa ikääntymistä.

Nyt Päivärinta luo laajan turvallisuuden teemaa: mitä pitäisi korjata laista niin, että vanhusten elämän reunaehdot paranisivat ja mahdollisuudet asua kotona ja vaikuttaa omiin elämänehtoihinsa parantuisivat.

Sitralla on hanke Aktiivinen kansalainen kaikenikäisenä. Päivärinnan mukaan ihmisillä on laaja halu tehdä työtä myös eläkkeellä. Mutta he haluavat määritellä itse, miten he työtä tekevät. Etenkin sote-alalla moni tekee korvaavia vuoroja.

– Mutta verotus ei houkuttele. Toivommekin uudistuksia, jotka mahdollistaisivat työnteon myös keski- ja pienituloisille eläkeläisille, Päivärinta esittää.

Esitystä perustellaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:in tutkimuksella. Kuten toista esitystä: negatiivista vähennystä kotitalousvähennykseen: se pyrkii tuomaan kotitalousvähennyksen mahdollistamat palvelut myös pienituloisille. Mallit rakennetaan niin, etteivät ne lisää kustannuksia.

– Tällaiset palvelut tukisivat alueellista työllisyyttä pienissä ja korkeintaan keskisuurissa yrityksissä ja kolmannella sektorilla, Päivärinta korostaa.

Päivärinta koettaa edistää myös vapaaehtoistyötä ja -toimintaa mm. yksinäisyyden selättämiseksi.

Hoitosetelit mahdollistavat
monikanavaisen hoidon

Itsenäistä elämää kotona koetetaan kehittää hoitoseteleiden avulla. Yksi keino on tehdä henkilökohtainen budjetti omaishoidettaville. Ihmisten palveluille lasketaan rahallinen arvo ja hoito toteutetaan palveluseteleillä.

– Henkilökohtainen budjetti on kokeilu, jossa katsotaan, millaista apua ja lainsäädäntöä vanhukset tarvitsevat – ja haluavatko ihmiset sellaista järjestelmää, Päivärinta toteaa.

Hän korostaa, että palveluseteleitä käytettäessä yksityinen hoito maksaa saman verran kuin julkinenkin. Omasta pussista maksettava kokonaan yksityinen hoito on kokonaan oma asia.

Päivärinta kaavailee malliksi palvelutoria, jossa vanhus saa kaiken tarvitsemansa palvelun samalta luukulta. Kun aiemmin piti vanhuksen tulla tarpeeksi huonokuntoiseksi saadakseen palvelua – tai sitten hän sai nipun puhelinnumeroita – niin nyt hän lähtisi yhdeltä luukulta ratkaisun kanssa.

Palvelut voitaisiin toteuttaa monituottajamallilla, joka turvaisi työllisyyttä ja paikallistaloutta.

TEKSTI: VELI-PEKKA LESKELÄ

Perussuomalaiset: Normien poisto auttaa joustavaa vanhustenhoitoa Vanhusten määrä kasvaa jatkuvasti ja saavuttaa huippunsa suurten ikäluokkien mukana. Samaan aikaan säästetään määrärahoissa – ja palvelua yritetään parantaa samaan aikaan. Ratkaisu piilee normien karsinnassa. Asiasta kertoi kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) perussuomalaisten eduskuntaryhmän seminaarissa, joka pidettiin eduskunnan Pikkuparlamentissa. – Tarkastusvaliokunnan kokouksessa keskustelimme juuri normeista ja normitalkoista eli turhien säädösten purkamisesta. Miten normeja vähennetään ja miltä sektoreilta, Ruohonen-Lerner pohjusti. Pukkilan tapaus hämmästyttää – Omaan mieleeni tuli Pukkilan tapaus, johon tutustuin pari vuotta sitten: siellä ulkoistettiin vanhainkoti, johon tehtiin täydellinen remontti. Yritys ei saanut kuitenkaan aloittaa hoivakotina, kun talosta puuttuivat asianmukaiset suihkutilat! Hoivakoti olisi ollut keskellä kauneinta Pukkilaa ja asiakkaita, mutta toiminta ei onnistunut normin takia ja taloon sijoitettiin muuta toimintaa. Ja nyt kunta hankkii ostopalveluna vanhusten hoitopaikkoja jopa satojen kilometrien päästä, Ruohonen-Lerner ihmettelee. – Kun hallitus säästää 300 miljoonaa euroa vanhustenhuollosta, on tärkeää miettiä, mistä voidaan ottaa – vai voiko siitä ottaa lainkaan, Ruohonen-Lerner tiivistää. Mutta paljon voidaan tehdä suunnittelemalla toimintatapoja uudelleen. Hän viittaa Hoivakoti kuntoon -ohjelmaan, jonka keinot eivät maksa paljon – ja kuinka vanhusten toiveet voidaan huomioida entistä paremmin. Pelastaako vanhustenpalvelulaki palvelut? Tilaisuuteen osallistui myös Ritva “Kike” Elomaa (ps.) joka kertoi tehneensä vanhusten hoitotyötä itsekin. Vanhusten palvelulaki ei tuonut paljon uutta, mutta se koettaa pelastaa palveluista. – Mutta onnistutaanko siinä? Onnistummeko hoitamaan vanhuksemme, kun huoltosuhde heikkenee, Elomaa kysyy. Mutta hyvään suuntaan on menty: vielä 100 vuotta sitten suomalaiset elivät keskimäärin 49 vuotta, Elomaa muistutti.