Yli miljardi kirjettä auttoi suomalaisia kestämään sotavuodet – “Raadollisimmillaan kirje oli elonmerkki kotona pelossa odottaville läheisille”

Suomalaissotilaiden kirjeenvaihtoa on tutkinut Ilari Taskinen, joka työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa ja Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikössä.

Taskisen mukaan kirjeillä oli valtava merkitys sota- ja kotirintaman joukkojen taisteluhengelle Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen. Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939 ja päättyi 13. maaliskuuta 1940.

– Kirjeet olivat ratkaisevassa roolissa, kun niitä tarkastellaan suomalaisten yhteistä sotaponnistusta ja mielialoja ylläpitävänä tekijänä, Taskinen toteaa.

Hänen mukaansa ensimmäisten sotaviikkojen aikana mielialatiedustelijat tekivät havainnon, että mieliala pysyi korkealla, kun kenttäposti toimi ja läheiset saivat vastaanottaa viestejä rintamalta.

– Armeijan ilmainen kenttäposti oli avainasemassa, jotta sotilailla oli mahdollisuus lähettää ja vastaanottaa kirjeitä. Kun armeijan kenttäposti ei toiminut, niin mielialat menivät kotirintamalla ja sotilaiden keskuudessa alas, Taskinen kertoo.

Sotilaalta jopa 1 600 kirjettä

Tänä syksynä Taskiselta ilmestyi teos Terveiseni täältä jostakin – Suomalaissotilaiden kirjeenvaihto talvi- ja jatkosodassa (Gaudeamus).

Tietokirja perustuu Taskisen väitöskirjaan. Sen keskeisin aineisto on Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistossa sijaitseva sota-ajan kirjeiden kokoelma, jonka keräys alkoi 1970-luvulla ja jatkuu yhä.

Kirjassaan Taskinen kertoo, että kenttäposti kuljetti vuosien 1939-1944 välillä huikeat 1,14 miljardia kirjettä, korttia sekä pakettia. Talvi- ja jatkosodassa ollut mies saattoi kirjoittaa tuona aikana noin 1 600 kirjettä.

– Kenttäpostin tarkoituksena oli pitää hyvät yhteydet sotilaiden ja kotijoukkojen välillä. Kirjeiden sensuuri oli satunnaista, sillä niitä tuli rintamalta kotirintamalle parhaimmillaan puoli miljoonaa kappaletta päivässä, Taskinen selvittää.

Kirjeissä hyvin erilaisia sisältöjä

Arkistoja kaivaessaan Taskinen löysi perheille ja vaimoille kirjoitettujen kirjeiden lisäksi kaverusten, sotilaiden sekä tuntemattomien naisten kanssa käytyä kirjeenvaihtoa.

– Minua pisti silmään heti, miten eri tavalla eri kirjeissä kirjoitettiin. Perheelle kirjoitettiin paljon, mutta aika arkisesti. Sotilaat eivät halunneet huolestuttaa sotajutuilla rakkaimpiaan, äitejä ja vaimojaan. Heille kerrottiin, että hyvin menee ja ollaan terveenä. Tämä loi uskoa, että rakas mies palaa sieltä rintamalta takaisin jonain päivänä, Taskinen selvittää.

Kavereiden ja miesten välisissä kirjeissä kerrottiin avoimemmin sotarintaman kokemuksista.

– Nuoret sotapojat kirjoittivat toisilleen hyvin avoimesti ja vertailivat sotakokemuksia. He kertoivat, missä olivat taistelleet ja minkälaisia voittoja olivat rintamalla saaneet aikaiseksi. Se oli miehisten sankaritekojen vaihtelua, oman miehuuden pönkittämistä ja poikamaista virnuilemista naissuhteista, Taskinen kuvailee.

Tuntemattomille tytöille sotilaat kirjoittivat Taskisen mukaan kovin paljon. Kirjoitusringissä saattoi olla kymmeniäkin tyttöjä.

– Erityisesti nuoret sotilaat etsivät niistä tyttöystäviä. Joistakin kirjekavereista tuli hyvin uskottuja ystäviä näille sotilaille. Tuntemattomille naisille oli välillä helpompaa kertoa raskaistakin ajatuksista, väsymyksestä ja pelon tunteista, joilla ei haluttu huolestuttaa omia läheisiä tai näyttää omaa heikkouttaan toisille miehille.

Kirjeistä paistaa talvisodan henki

Taskisen mukaan yleisesti kirjeiden avulla yritettiin toimia erilaisissa suhteissa niin kuin olisi oltu tavallisessa elämässä perheenjäsenten kanssa.

– Kirjeissä jatkettiin henkilökohtaisen elämän elämistä sinne kotiseuduille. Talvisodassa kirjeistä paistaa talvisodan henki ja alkuvaiheessa jonkinlainen euforia, jossa yhtenäisenä kansakuntana elettiin taistelun kokemusta.

– Talvisodan aikana ei ehtinyt syntyä paljon uusia kirjesuhteita. Kirjeenvaihtoa oli sotilaiden ja lottien välillä. Ne olivat pääosin kannustavia toverisuhteita, Taskinen mainitsee.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen jatkosota alkoi 25. kesäkuuta 1941 ja päättyi 19. syyskuuta 1944.

– Jatkosota kesti monta vuotta, ja silloin oli aikaa kirjoittaa enemmän. Kirjeissä taistelu jäi vähän taka-alalle, ja tuntemattomille naisille kirjoittamisen määrä oli huipussaan.

Kirjeet olivat elonmerkkejä

Postisäkkiä odottaville sotilaille kirjeen vastaanottaminen oli Taskisen mukaan päivän paras hetki sotarintamalla, ja sitä se oli myös kotirintamalla.

– Raadollisimmillaan kirje oli elonmerkki kotona pelossa odottaville läheisille. Arkisempana merkityksenä kirjeillä ylläpidettiin ihmissuhteita. Kolmantena voidaan sanoa pelkkä ilon tuominen sodan arkeen. Kaikki rintamalla odottivat jännityksellä, tuleeko piristävä kirje kotoa. Suru oli puserossa, jos kirjettä ei tullut.

Taskisen mukaan viime sotien suuri kirjeiden määrä kertoo siitä, että sotaa ei käydä vain asein vaan sitä käydään myös mielissä.

– Jos koko kansa halutaan pitää yhteisessä taistelussa mukana, niin on ensiarvoisen tärkeää, että pidetään yhteyksiä yllä sotilaiden ja heidän läheistensä kanssa, Taskinen summaa.