Free Palestine Suomi -ryhmä jatkaa iskujaan suomalaisiin kohteisiin. Viimeisimpänä kohteena oli vakuutusyhtiö Allianzin toimipiste Helsingissä. Aiemmin ryhmä on iskenyt muun muassa Nammon toimitiloihin ja puolustusministeriöön. Tekoja tutkitaan törkeinä rikoksina.
– Samaan aikaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela jätti eduskunnassa kirjallisen kysymyksen Nammon toiminnasta – lähes samoilla perusteilla kuin mitä aktivistiryhmä käytti iskun oikeutuksena. Onko kyse sattumasta, vai onko taustalla yhteistä agendaa, joka kaipaisi selvitystä?
Kysyn suoraan: kun ensin aktivistiryhmä toimii rikollisesti ja pian sen jälkeen puoluejohtaja toistaa saman sanoman eduskunnassa, onko tämä sattumaa, järjestelmällistä yhteistyötä vai rikollisten äänitorvena toimimista, kysyy kansanedustaja Sanna Antikainen.
Vasemmisto kärkkäästi vaatii irtisanoutumisia muiden puolueiden edustajilta
Vasemmistoliitto on ollut aktiivinen vaatimaan irtisanoutumisia muiden puolueiden edustajilta esimerkiksi yksittäisistä somesisällöistä tai tapahtumista. Nyt, kun iskut kohdistuvat suoraan valtion viranomaisiin ja puolustushallintoon, puolueen johto yllättäen vaikenee.
– Minja Koskela ei ole tuominnut yhtäkään iskua – ei puolustusministeriöön, ei Nammoon, ei Allianziin. Hiljaisuus kuulostaa poliittiselta hyväksynnältä, Antikainen sanoo.
Isossa-Britanniassa vastaava Palestine Action -ryhmä on luokiteltu terroristijärjestöksi. Ryhmä iski toistuvasti puolustusteollisuuden ja valtion kohteisiin, minkä seurauksena sisäministeriö arvioi sen käyttävän rikollisia keinoja poliittiseen painostukseen. Sama toimintamalli voi siirtyä Suomeen.
Missä vasemmiston rajanveto kulkee
Rikollinen painostus ei ole pelkästään Suomen ongelma. Palestine Action -tyyppiset ryhmät pyrkivät tuomaan toimintansa myös tänne, Antikainen varoittaa.
Hän esittää vertauksen:
– Kuvitelkaa, että joku sotkisi vastaanottokeskuksen julkisivun maalilla. Vasemmistoliitto olisi ensimmäisenä vaatimassa perussuomalaisia vastuuseen. Mutta nyt, kun iskut tulevat omien ideologisten liittolaisten suunnalta, suu pysyy kiinni.
– Politiikkaa saa tehdä, mutta jos puoluejohtaja alkaa toistamaan rikoksiin syyllistyneiden sanomaa, kyse ei ole enää kansanedustajan työstä – vaan poliittisesta hyväksynnästä rikollisuudelle. Minja Koskela, missä kulkee teidän rajanvetonne? Kuinka monta rikosta pitää tapahtua, ennen kuin suostutte aukaisemaan suunne?” Antikainen kysyy.