Sanna Antikaisen mukaan demarien epäselvä suhtautuminen muun muassa jalkaväkimiinoihin, rajaturvallisuuteen ja Naton puolustusmenotavoitteeseen on vaarallinen osoitus siitä, ettei puolue ole oppinut mitään menneisyyden kohtalokkaista virheistä.
– Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun sosialidemokraatit hidastelevat kansallisen puolustuksen kehittämisessä vakavasti otettavissa tilanteissa. He tekivät samoin ennen talvisotaa ja tekevät sen nyt uudelleen. Kun isänmaan puolustaminen vaatii selkärankaa, hajoaa SDP sisäisiin ristiriitoihinsa.
Tyriminen alkoi jo 1930-luvulla
Antikainen muistuttaa, että 1930-luvulla SDP:n eduskuntaryhmä suhtautui kielteisesti asevarusteluun ja torjui useita puolustusvoimien varoituksia kasvavasta idän uhasta.
– Puolueessa vallitsi syvä epäluulo niin sanottua ”militarismia” kohtaan, ja ilmatorjunnan vahvistamista jarrutettiin ideologisin perustein. Sotilaallinen varautuminen nähtiin helposti provokatiivisena ja epäsopivana aikana, jolloin ystävyyspolitiikka Neuvostoliiton kanssa sai etusijan. Tämä hyväuskoisuus johti siihen, että Suomi joutui 30. marraskuuta 1939 hyökkäyksen kohteeksi ilman riittävää kalustoa ja varustusta. Moni virhe maksettiin verellä, osa kirjaimellisesti. Kansa taisteli, mutta osa poliittisista päättäjistä olivat laiminlyöneet oman osuutensa.
– Jos SDP olisi 1930-luvulla suhtautunut puolustukseen riittävän vakavasti, meillä olisi ehkä ollut enemmän torjuntakykyä, vähemmän haavoittuneita ja kaatuneita sekä paremmat mahdollisuudet pitää vihollinen loitolla. Historia osoittaa, mitä tapahtuu, kun turvallisuutta lähestytään sosialistisen ideologian kautta ja isänmaan etu unohdetaan, Antikainen sanoo.
SDP ei välitä turvallisuudesta
Antikaisen mukaan näyttää siltä, että kun isänmaan puolustaminen vaatii selkärankaa, niin demarit hajoavat eivätkä kykene seisomaan yhtenäisinä isänmaan turvallisuuden takaamiseksi.
– Demarit ovat siis jälleen hajalla puolustuskysymyksissä. Puolue ei kyennyt muodostamaan yhtenäistä kantaa rajalaki äänestyksessä ja kuusi kansanedustajaa äänesti lakia vastaan, vaikka kysymys liittyy suoraan Suomen puolustuskykyyn hybridiuhan edessä. Ottawan miinakieltosopimuksen irtisanomiseen linja on edelleen sekava ja täynnä epäröintiä, eikä yksiselitteistä sitoutumista Naton puolustusmenotavoitteeseenkaan ole vieläkään kuultu.
– Pahinta on, että demareiden kansanedustajat käyvät mediassa avoimesti, välillä nimettömästi puolueensa ja eduskuntaryhmänsä puheenjohtajan kimppuun. Puheenjohtajan, joka yrittää saada hajanaisen porukan yhtenäisiksi vieläpä aikana, jolloin Suomen pitäisi osoittaa yhtenäisyyttä ja päättäväisyyttä ulkoisen uhan edessä.
– Tänä päivänä Suomi tarvitsee puolueita, jotka eivät horju silloin, kun pitää puolustaa omaa maata. SDP ei ole sellainen puolue. Se ei ollut sitä 1930-luvulla, eikä se ole sitä nyt, Antikainen kritisoi.
Loppu poliittiselle hippaleikille
Kansallisen turvallisuuden kysymyksissä ei voi leikkiä poliittista hippaa.
– Maa, joka ei ota puolustustaan tosissaan, joutuu ennen pitkää polvilleen. SDP:n historian ja nykyisyyden välillä on yksi yhteinen nimittäjä, molemmissa isänmaan puolustaminen jää toissijaiseksi. SDP on epäluotettava puolue, kun kyse on kansallisesta turvallisuudesta. Puolueen linja on vaarallinen eikä suomalaisilla ole enää varaa maksaa sen hintaa.