Eurooppalaisten tyytymättömyys viiden viime vuoden aikana on saanut monet vieraantumaan koko europarlamentista, talousaikakauslehti Economist-lehti kirjoittaa. Tyytymättömyys purkaantuu kahdella tavalla: äänestysvilkkauden arvellaan putoavan, ja kriittisten puolueiden äänimäärän arvellaan lisääntyvän. Valtakoneisto on yrittänyt tukahduttaa epäluottamusta ennakoivaa äänivyöryä osoittamalla, että Euroopan talous on toipumassa, ja että kriisin koettelemien euromaiden lainakorot ovat alas. Sen lisäksi luottamustutkimus olisi osoittamassa inauksen pohjamudista irtoavaa luottamusta.
Kriisi on kuitenkin jättänyt jälkensä Eurooppaan, lehti muistuttaa. Kasvu on parhaimmillaankin aneemista, työttömyys on levinnyt käsiin, julkinen velkataso on lähes kauttaaltaan hälytysrajoilla ja moni eurooppalainen maa taistelee deflaation partaalla. Kriisin myötä valtaoikeuksia on keskitetty finanssipolitiikankin suhteen, ja pankkiunionin myötä vallan keskittäminen jatkuu myös yritystoiminnan saralla.
Euroalue voi olla vaarassa jämähtää Japanin tavoin ”kadotettuun vuosikymmeneen”, lehti huomauttaa. Toisin kuitenkin kuin Japani, euroalue ei koostu koherentista valtiosta – mikä selviäisi talvisotahengellä – ja sen vuoksi EU ei selviytyisi vastaavasta koettelemuksesta yhtä helposti.
Talouskriisistä on muodostumassa poliittinen kriisi. Lehti kertoo, että kansalliset parlamentaarikot turvaavat mieluusti selustansa voidessaan kertoa epäsuositun määräyksen tulevan Brysselistä. Tämä vain nostaa kapinahenkeä, koska vallansiirtoa ei ole tehty demokraattisesti poliittisen päätöksenteon kautta, vaan siksi, että euro epäonnistui.
Vallan ja vastuun tasapaino
Lehden mukaan europarlamentin legitiimisyyttä voi parantaa antamalla valta aina kun vaan suinkin mahdollista takaisin kansallisille parlamenteille. Vallan ja vastuun tasapaino on tuottanut parempia tuloksia Euroopassakin, Economist arvioi.
Europarlamentti ja eurokriisi
Yhteisen parlamentin talouslinjaukset ovat jääneet vähäiseksi, sillä koko viisivuotiskauden pääesiintyjänä on ollut euroalueen velkakriisi. Satunnaisesti eurokriisi on läikkynyt myös EU:n euroalueen ulkopuolelle. Tällaisia esimerkkejä ovat esimerkiksi kansallisten talousarvioiden hyväksyttäminen, sekä EU:n mahdollisuus sakottaa talousrikkurivaltioita.
Näissäkin asioissa europarlamentti on kaapinut lisää valtaa itselleen. Se on oikeastaan johtunut siitä, ettei olla haluttu jakaa EU:ta nykyistä enemmän sisä- ja ulkopiiriläisiin.
Tätä juopaa ei ymmärrettävästi halutakaan syventää. Se on kuitenkin aiheuttanut myös sen, että protestiaalto europarlamenttia kohtaan kasvaa, koska päätäntävalta siirtyy Brysseliin huolimatta siitä, miten hyvin tahansa asiat kotimaassa hoidetaankaan.
