Eerola: Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan

Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola kysyy kirjallisessa kysymyksessään, miten viranomaiset on koulutettu tunnistamaan lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta.

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ottivat kantaa (HS 18.12.2017) vieraannuttamisen kriminalisointiin ilmaisemalla kirjoituksessaan tukevansa huoltolain uudistamistyöryhmän kantaa olla kriminalisoimatta vieraannuttamista.

Ongelma vieraannuttamisen tunnistamisessa

Ministerit kannattavat lähestymistapaa, joka tukee sovinnollisuutta. Ministerien mukaan vieraannuttamista voidaan estää muilla keinoin. Esimerkkinä muista keinoista työryhmä esittää, että vieraannuttaminen vaikuttaisi kielteisesti tuomioistuimen ratkaisuun huoltajuudesta.

– Käytännössä tämä keino on ollut käytettävissä jo nykyisenkin lain voimassa ollessa. Ongelma onkin ollut lähinnä vieraannuttamisen tunnistamisessa. Vieraannutettavat vanhemmat hakevat apua lapselleen ennen tuomioistuimeen hakeutumista mm. lastenvalvojilta, lastensuojelusta ja perheneuvolasta, Eerola toteaa.

– Yksikään näistä instansseista ei kykene auttamaan, ellei vieraannuttaja vapaaehtoisesti ilmoita vieraannuttavansa lasta. Näin ei tietääkseni ole vielä koskaan tapahtunut. Enemmän on esimerkkejä tapauksista, joissa apua hakeva onkin itse päätynyt nk. viranomaisvieraannuttamisen kohteeksi.

Kuitataan helposti huoltoriidaksi

Tällä tarkoitetaan esimerkiksi tapauksia, joissa viranomainen on selvästi tukenut vieraannuttavaa vanhempaa, käsitellyt asiaa vain toisen vanhemman kertoman mukaan tai antanut tuomion vieraannuttavan vanhemman eduksi, vaikka todisteet selvästi kertovat toisen vanhemman olevan lapsen edunmukaisempi vanhempi.

– Sosiaaliviranomaisella ei näytä olevan toimivaa ohjetta/käytäntöä vieraannuttamisen tunnistamiseen. Tämä on johtanut siihen, että esimerkiksi lastensuojeluilmoitus vieraannuttamisesta kuitataan merkinnällä huoltoriita, ei toimenpiteitä.

– Tämä johtaa vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen kiihtymiseen, kun vieraannuttavavanhempi huomaa sosiaaliviranomaisen passiivisuuden ja tulkitsee sen hyväksynnäksi. Vieraannutettava vanhempi huomaa todennäköisesti pian olevansa ”persona non grata” sosiaaliviranomaiselle. Kiusallinen valittaja, jota ei osata auttaa ja jonka toivotaan lopettavan yhteydenotot, Eerola huomauttaa.

Näin käy Eerolan mukaan THL:n lastensuojelun käsikirjan ohjeesta huolimatta: ”Viranomaisella on velvollisuus kehittää sellaisia toimintakäytäntöjä, että kaiken ikäisten lasten mielipiteen kuuleminen on mahdollista. Kaikkien aikuisten, erityisesti lastensuojelussa toimivien, tehtävänä on huolehtia siitä, että lapsella on mahdollisuus oikeuksiensa käyttämiseen.”

Kenelle arviointi kuuluu?

Entinen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) vastasi kirjalliseen kysymykseen (KK 471/2016) huoltokiusaamisesta ja vieraannuttamisesta: ”Kirjallisessa kysymyksessä tarkoitettu vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen saattavat joissakin tilanteissa olla henkistä väkivaltaa siinä merkityksessä kuin edellä on kuvattu. Tämä vaatii kuitenkin tapauskohtaista arviointia, eikä kysymykseen voida ottaa yleistä kantaa.”

– Vastaamatta jää, kenelle tuo tapauskohtainen arviointi kuuluu ja mitä pitää tehdä, jotta tuo tapauskohtainen arviointi tehdään. Ministeri viittaa vastauksessaan myös hallituksen lapsi- ja perhepalvelujen kärkihankkeeseen, jonka tavoitteena on, että lapsiperheissä toimittaisiin eron jälkeen aiempaa useammin rakentavasti yhteistyövanhemmuudessa lapsen etua toteuttaen. LAPE- hankkeesta on julkistettu kommentoitavaksi ns. vanhemmuussuunnitelma joka ei ole juridisesti vanhempia sitova sopimus, eikä sinällään auta vieraannuttamiseen. Ei myöskään ole olemassa vieraannuttamista, joka ei olisi henkistä väkivaltaa lasta kohtaa, Eerola muistuttaa.

Lastensuojelulla ei näytä olevan keinoja

Ministeri Rehula vastasi kirjalliseen kysymykseen (KK 283/2017) tuleeko lastensuojelun selvittää, onko kysymyksessä vieraannuttaminen, jos asiasta tehdään lastensuojeluilmoitus. ”Lastensuojeluasia tulee vireille esimerkiksi silloin, kun viranomainen ottaa vastaan lastensuojeluilmoituksen. Asian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä tekee palvelutarpeen arvioinnin, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Sosiaalityöntekijä arvioi, onko palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitettävä lastensuojelun tarve. Kun lastensuojeluilmoitus on tehty vieraannuttamisesta, edellyttää palvelutarpeen arviointi tilanteen selvittämistä ja arvioimista. Lastensuojelun tarpeen selvittämisestä tehtävästä yhteenvedosta on käytävä ilmi selvityksen sisältö, käytetyt menetelmät ja tehtyjen havaintojen kuvaus. Siihen on oltava kirjattuna myös lapsen tai nuoren, vanhempien ja työntekijöiden näkemys tilanteesta. Yhteenvedossa sosiaalityöntekijä ottaa kantaa siihen, täyttyvätkö lastensuojelun asiakkuuden kriteerit perustellusti.”

– Perhe- ja peruspalveluministeri Rehulan vastauksesta voitaneen päätellä, että vieraannuttamisen tunnistaminen on lastensuojelun tehtävä. Käytännössä käsittely kuitenkin loppuu palvelutarpeen arviointiin tai lastensuojelutarpeen selvitykseen. Nekään harvat vieraannuttamisen kohteena olevat vanhemmat, joiden lapsi päätyy lastensuojelun asiakkaaksi, eivät todennäköisesti saa apua lapselleen. Lastensuojelulla ei näytä olevan keinoja vieraannuttamisen tunnistamiseen, saati siihen puuttumiseen.

– Jos sosiaaliviranomainen ei tunnista vieraannuttamista, miten tuomioistuimen tuomarilla voi olla valmiuksia vieraannuttamisen tunnistamiseen? Kuitenkin ministerit Häkkänen ja Saarikko toivovat, että uhka huoltajuuden menetyksestä tuomioistuimessa voisi ennalta ehkäistä vieraannuttamista. Tämä voi tapahtua vain ja ainoastaan silloin, kun meillä on toimiva tunnistusjärjestelmä, Eerola toteaa.

Vieraannuttaja manipuloi viranomaisia

Uudistamistyöryhmän mietinnöstä annetuissa vieraannuttamisen kriminalisointia vastustavissa lausunnoissa vedotaan siihen, ettei vieraannuttamista ole määritelty. Lisäksi esitetään, että vieraannuttamissyytöksiä kohdistetaan vanhempaan, joka suojaa lasta fyysiseltä väkivallalta.

– Vieraannuttaminen voidaan määritellä. Perättömiä syytöksiä tehdään myös fyysisestä väkivallasta. Se on tyypillinen vieraannuttajan työkalu, jolla perustellaan omaa lapsen edun ja sopimusten vastaista toimintaa. Tämän tarkoitus on manipuloida viranomaisia, provosoida toista vanhempaa ja eristää lapsi vieraannuttamisen tukemiseksi, Eerola sanoo.

– Tapaamisen estäminen toimii usein vieraannuttamista tukevana työkaluna. Tätä ei pidä samaistaa vieraannuttamisen ytimeen, joka on lapseen kohdistuvaa psykologista vaikuttamista, jolla lasta painostetaan luopumaan toisesta vanhemmastaan. Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan jota ei voi puolustaa lapsen edun mukaisena toimintana, jolla lasta suojataan fyysiseltä väkivallalta. Jotta viranomainen pystyisi tekemään lapsen edun mukaisen ratkaisun on vieraannuttaminen ehdottomasti kyettävä tunnistamaan.

Eerola jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen, jossa hän tiedustelee, millä tavalla, minkä ja kenen tekemän ohjeen/materiaalin mukaisesti sosiaaliviranomaisia ja tuomareita on koulutettu tunnistamaan vieraannuttaminen ja jos varsinaista ohjetta/materiaalia/koulutusta ei ole olemassa, niin aiotaanko nämä tehdä ja kenen tehtäviin se kuuluu.