Hakkarainen EU:n suurpetopolitiikasta: Toteutuuko yhtenäinen tulkinta naapurimaissakaan?

Europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen jätti marraskuussa komissiolle kirjallisen kysymyksen luontodirektiivin poikkeusluvista. Vastaus saapui vihdoin, mutta se jätti Hakkaraisen mielestä auki useita tärkeitä kysymyksiä.

EU:n luontodirektiivissä todetaan suurpetojen osalta niiden kantojen edellyttävän tiukkaa suojelua, johon on kuitenkin myös poikkeuksia. Suomessa maa- ja metsätalousministeriö päättää kannanhoidollisesta metsästyksestä ja luvat myöntää Riistakeskus. Jos päätöksistä valitetaan, ne voivat kuitenkin kaatua hallinto-oikeuksissa. Korkein hallinto-oikeus (KHO) linjasi 30.10. 2023, että Riistakeskuksen syksylle 2022 myöntämät karhuntappoluvat ovat pääosin laittomia.

Oikeus viittasi EU:n luontodirektiiviin, jonka mahdollistamaa poikkeuslupaa voidaan KHO:n mukaan soveltaa ”vain konkreettisesti ja tapauskohtaisesti tilanteissa, joissa on erityinen ongelma, johon pitää alueella puuttua”. Oikeus totesi, etteivät tiukasti suojeltavaan lajiin kohdistuva kannanhoidollinen metsästys ja metsästyskulttuurin säilyttäminen ole päämääriä, joissa tiukasta suojelusta voitaisiin poiketa.

Ruotsissa kaadetaan enemmän karhuja

Suomessa on Luonnonvarakeskuksen mukaan 1 700–1 900 karhua. Viime syksyn saalis oli 180 karhua. Ruotsissa karhuja on 2 500 ja syksyn jahti päättyi 650 kaatoon.

Hakkarainen kysyi komissiolta, katsooko se, että Suomen petopolitiikka noudattaa EU:n luontolainsäädäntöä ottaen huomioon myös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen. Ja olisiko luontodirektiiviä syytä tarkentaa erityisesti siksi, että sitä tulkitaan hyvinkin eri tavoilla jopa naapurimaissa, kuten Suomessa ja Ruotsissa.

Vastaus kirjalliseen kysymykseen viipyi reilut kaksi kuukautta. Ympäristökomissaari Virginijus Sinkevičiusin Euroopan komission puolesta antamassa vastauksessa todetaan, että ”luontodirektiivin seuranta ja täytäntöönpanon valvonta kuuluvat ensisijaisesti kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten toimivaltaan.

Samat säännöt eivät päde

Tämä ei kuitenkaan rajoita komission valtaa perussopimusten valvojana. Komissio seuraa parhaillaan, miten Suomi soveltaa luontodirektiiviä karhujen osalta. Tarvittaessa tämän arvioinnin johdosta toteutetaan jatkotoimia.

– Mitä nämä jatkotoimet ovat ja milloin niitä tulee? Jos taas odotellaan vuositolkulla, että EU-tasolla kenties saataisiin jotain aikaiseksi, voi sillä välin tapahtua jotain peruuttamatonta, kun ihminen kohtaa karhun Suomessa yhä useammin, Hakkarainen toteaa.

Vastaus jatkuu, että ”Euroopan unionin tuomioistuin varmistaa EU:n lainsäädännön yhtenäisen soveltamisen ja tulkinnan”.

– Jos vertaa Suomen ja Ruotsin karhunkaatolukuja, ei näytä siltä, että yhtenäinen soveltaminen ja tulkinta toteutuisivat, Hakkarainen sanoo.