Ilmastoahdistus ei enää toimi: Greta Thunberg -ilmiö kyseenalaistetaan jo Ruotsinkin mediassa

Huoli ilmaston tilasta on johtanut ahdistukseen, jonka perimmäinen syy lienee suurimmalla osalle tuskissaan huokailevistakin epäselvä. Kyse ei ole ilmaston, vaan yhteiskunnan ongelmasta. Mediakin tienaa sillä.

Glasgow’n ilmastohuippukokous päättyy tyhjän aameneen. Paljon on puhuttu maapallon viimeisistä hetkistä, mutta konkreettiset teot loistavat poissaolollaan. Kivihiilen käyttö kiihtyy ja raakaöljyn hinta raapii taivaita. Huonolta siis näyttää.

Eräs synkimmistä kokoukseen osallistujista on ollut Greta Thunberg. Hän on lievästi sanottuna skeptinen sen suhteen, että maailman johtajat ja suuryritysten lobbarit saavat vaadittavia ilmastotoimia aikaiseksi. Thunbergin mukaan kokous on yhtä tekopyhyyttä ja valhetta.

Thunbergin jatkuvat negatiiviset avaukset ovat saaneet jopa demarien nuorisoliiton puheenjohtajan suivaantumaan. Lisa Nåbo ojentaa Thunbergia Dagens Nyheterin haastattelussa:

– Olet Greta sanonut, että nuoren tärkein tehtävä on ryhtyä aktivistiksi. En ole kanssasi samaa mieltä. Kaikki ilmastokriisin ratkaisemiseksi tarvittavat ratkaisut ovat poliittisia. Tärkeintä nuorelle on tulla mukaan politiikkaan ja pitää huolta siitä, että siellä tehdään oikeat ratkaisut.

Media elää yhteisistä kokemuksista

Perinteistä massamediaa, kirjallisuutta ja elokuvia seuraamalla jokainen tulee vakuuttuneeksi siitä, että lopunajat ovat pian käsillä. Myös tieteelliset julkaisut paukuttavat ilmastonmuutoksen vakavuutta. Kysymys on pohjimmiltaan paljon muustakin ja sekin on ihan inhimillistä.

Professori Pierre Rosanvallonin mukaan mediaan ja demokratiaan kuuluvat vastademokraattinen toiminta ja poliittisuuden työstäminen sekä läheisyyden ja läsnäolon legimiteetti. Media rakentaa sosiaalisen mielikuvituksen avulla kuviteltua yhteisöllisyyttä:”Keitä me olemme ja minne olemme menossa.”

Perinteinen media ja sosiaaliset alustat siis elävät yhdistämällä ihmisiä ja myymällä nämä mainostajille.

“Meistä tulee sankareita”

Kerta toisensa jälkeen Glasgow’n ilmastokokouksessa on hoettu, että ”meidän” pitää pelastaa ilmasto. Luonto, eläin- ja kasvilajit ja jopa planeetta. ”Pointti on se, että kaikissa tapauksissa meistä tulee sankareita”, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Sven Anders Johansson Aftobladetissa.

– Niin kauan kuin luulet voivasi pelastaa ilmaston, ajattelet -toisin kuin luonto – hallitsevasi sitä. Tämä on jotenkin vinoutunutta, Johansson kirjoittaa.