Haminalainen Simo Hallikainen, 82, on yksi niistä omaishoitajista, jotka vähentävät työllään julkisia palvelumenoja jopa 1,3 miljardia euroa vuodessa.
Omaishoidon tuella tehdyn hoitotyön laskennallinen arvo on nykyisin noin 1,7 miljardia euroa. Omaishoidon tuen kustannukset ovat noin 450 miljoonaa euroa vuodessa. Omaishoitajat vähentävät työllään julkisia palvelumenoja noin 1,3 miljardia euroa vuodessa.
Omaishoidon tuen maksaa omaishoitajille heidän kotikuntansa, ja sen suuruus vaihtelee kunnittain. Esimerkiksi Haminassa omaishoidosta maksettavan hoitopalkkion vähimmäismäärä on 381 euroa kuukaudessa.
Omaishoitajat ovat usein hoitoa tarvitsevien iäkkäitä puolisoita. Usein he ovat liiankin tunnollisia työssään: vain noin joka kolmannes haminalaisista omaishoitajista käyttää hyväkseen lakisääteistä lomaoikeuttaan. Se voi johtaa omaishoitajan oman jaksamisen romahtamiseen.
Omaishoitajien määrä kasvaa
Kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmisteleva työryhmä luovutti loppuraporttinsa maaliskuussa peruspalveluministeri Susanna Huoviselle. Työryhmä esittää, että uusi laki sopimusomaishoidosta korvaisi nykyisen omaishoidon tuesta annetun lain. Laissa säädettäisiin muun muassa sopimusomaishoidon edellytyksistä ja hoitopalkkioiden saantiperusteista.
Hoitopalkkioiden ja palveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuun jakautumiseen valtion ja kuntien kesken työryhmä esittää kahta vaihtoehtoista mallia. Kuntamallissa kunta saisi valtionosuutta hoitopalkkioiden maksamiseen. Toisessa mallissa Kela eli valtio vastaisi hoitopalkkion rahoituksesta ja maksatuksesta, kun palveluiden järjestäminen säilyisi kuntien vastuulla.
Omaishoitajien määrä kasvaisi Suomessa noin 20 000 henkilöllä. Sopimusomaishoidon arvo kasvaisi 2,5 miljardiin euroon, ja palvelumenoissa saatavat säästöt 1,5 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2020 mennessä.
Eeva saa asua kotona
Elokuussa 83 vuotta täyttävä Simo Hallikainen on ikäisekseen hyvässä kunnossa.
– Yli 40 vuotta seisomatyötä kaupan tiskin takana antoi vahvat jalat. Lisäksi urheilin paljon nuorena. Teen joka aamu selkä- ja vastalihasliikkeitä, ja soutulaitekin löytyy. Kaupungin ihmiset ihmettelivät, että miten minä pärjään Eevan kanssa yksin, kuin heiltä tarvitaan kaksi hoitajaa nostamaan hänet vessaan.
Teräsvaarin kunto on Hallikaiselle tarpeen, sillä viimeiset viisi vuotta hän on toiminut vaimonsa Eevan, 84, omaishoitajana. Hän laskee nostavansa vaimonsa ylös pyörätuolista neljätoista kertaa vuorokauden aikana.
– Eevalla todettiin Alzheimerin tauti vuonna 2000. Se kehittyi niin, että olen tehnyt jo toistakymmentä vuotta tässä talossa kaikki kotityöt. Viimeiset kuusi vuotta olen pukenut, syöttänyt ja hoitanut hänet kokonaan. Hän on ollut viimeiset kolme vuotta pyörätuolissa.
Apua lapsilta ja kaupungilta
Haminan Tallinmäellä kauniissa omakotitalossa vaimonsa kanssa kaksin asuva Hallikainen sanoo, että vuonna 1951 vihityn vaimon sairaus on ollut raskas asia.
– Yksi elämäni rankimpia juttuja oli se, kun Eeva kysyi minulta että kuka sinä olet. Hallikaisten kaikki neljä lasta asuvat niin lähellä, että he voivat auttaa arjen sujumisessa.
– Tytär auttaa, että pääsen kauppaan ja muille asioille. En ole viitsinyt pyytää kodinhoitoapua kaupungilta. Eeva on joka tiistai kaupungin päiväkeskuksessa, saan silloin itselleni seitsemän tuntia omaa aikaa. Silloin käyn mieluiten lenkillä pururadalla, Hallikainen kiittelee.
Hallikainen on tyytyväinen Haminan kaupungin omaishoitajille tarjoamiin palveluihin. Joka neljännellä viikolla Eeva on hoitokodissa, jotta omaishoitaja saa levätä ja virkistäytyä. Hoitokodissa on aina paikalla esimerkiksi sairaanhoitaja. Kaupunki tiedottaa myös kiitettävästi omaishoitajien kuntoilu- ja virkistysmahdollisuuksista.
Pitkän liiton pari
Pitkän työuran ansiosta Simo Hallikaisella on kohtuullisen kokoinen työeläke. Sitä hän ihmettelee, kuinka paljon Eevan hoitamisesta maksettavasta korvauksesta (hieman yli 500 euroa kuukaudessa) menee veroa. Hänelle siitä jää käteen 335 euroa. Hän aprikoi, kuinka huonompaa työeläkettä saavat omaishoitajat oikein tulevat toimeen.
Kesäisin Simo Hallikainen käy lomaviikolla mielellään Ruokolahden Ahjärvellä. Mökillä hän viihtyy tosin nykyisin enää muutaman yön kerrallaan – sitten tulee jo ikävä Eevaa.
– Tänä vuonna tulee täyteen 63 vuotta yhteistä elämää. Meillä on neljä lasta, seitsemän lastenlasta ja neljättä sukupolveakin on jo neljä lasta. Haluan asua Eevan kanssa mahdollisimman kauan kotona. En raatsi laittaa häntä mihinkään hoitokotiin.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 5/2014 -lehdessä. Lähteenä on käytetty julkaisua Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2.
MARTTI LINNA