Kaarisade ”keijotti” Aamulehden – mutta isompi kysymys kuuluu, miksi suvaitsevaiset valtalehdet julkaisevat absurdia soopaa, jos kyseessä on änkyräfeminismin edistäminen

Aamulehden lukijakirjeissä julkaistiin lauantaina kirjoitus, jossa käsiteltiin suomalaisia startup-yrityksiä, joissa ei kirjoittajan mukaan vielä olla havahduttu ”äijäkulttuurin” ongelmallisuuteen, kuten Piilaaksossa. Kirjoitus oli jälleen kerran parodiapoliisi Keijo Kaarisateen kynästä. Kaarisade on lähettänyt eri toimituksiin suvaitsevaisuudessaan absurdeihin mittoihin yltäneitä ”lukijakirjeitä”, jotka on toimituksissa otettu totena vastaan ja julkaistu. Näin kävi jälleen, konerasvaisen äijäkulttuurin kritiikki upposi Aamulehteen kuin kuuma veitsi voihin. Kaarisateen keppostelu muistuttaa maailmankuulua tapausta, jossa fysiikan professori Alan Sokal sai julkaistua postmodernissa kulttuuritutkimuksen julkaisussa artikkelin, jonka sisältö oli silkkaa hölynpölyä, mutta joka kuitenkin kuulosti hyvältä ja imarteli lehden toimittajien ideologisia ennakkoluuloja.

Aamulehden julkaisemassa lukijakirjeessä oltiin huolissaan siitä, miten monimuotoisuuskeskustelu on vasta tekemässä tuloaan Suomeen, vaikka Piilaaksossa on jo havahduttu ”äijäkulttuuriin”, eli etuoikeutettujen, eliittikouluja käyneiden valkoisten miesten korostumiseen kasvuyrityskentällä. Teksti oli parodiahahmo Keijo Kaarisateen kynästä. Veistely jatkui:

– Suomessakin yleiset äijäkulttuuriin langenneet yritykset rekrytoivat henkilöstöä, joiden kanssa viihtyy helposti myös vapaa-aikana. Johtajaporukka yhtenäistyy oluen, epäkorrektien vitsien ja saunomisen kautta.

Hälytyskellojen olisi luullut soineen Aamulehden toimituksessa viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjoittaja pöyristyi sukupuolittuneesta talouden kielestä, jossa markkinoita ”penetroidaan”, mutta yrityksiä ei feminiinisesti ”synnytetä”, vaan niitä ”perustetaan”.

– Kääntöpuolena on muille työntekijöille aiheutunut toiseuden kokemus ja myrkyllinen ilmapiiri, kirjoittaja valitteli.

– Jos esimerkiksi nainen haluaa edetä tällaisessa yrityksessä, hänen on täytettävä maskuliinisia kriteerejä. Hänen on esittäydyttävä suorasanaisena, kriittisenä, rohkeana ja rationaalisena.

Hälytyskellojen olisi luullut soineen Aamulehden toimituksessa viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjoittaja ylisti ”ilmastoa laajemmin hyödyttäviä feminiinisempiä yrityksiä” ja pöyristyi sukupuolittuneesta talouden kielestä, jossa markkinoita ”penetroidaan”, mutta yrityksiä ei feminiinisesti ”synnytetä”, vaan niitä ”perustetaan”.

Lopuksi kirjoittaja toivoi, ettei startup-kulttuuri ”vahingossa ota mallia menneiden vuosikymmenien konerasvaisesta irvikuvastaan”.

Lukijakirjeen oli allekirjoittanut kasvuyritysvalmentaja Otso Härkönen Tampereelta. Aamulehti julkaisi kirjoituksen sekä painetussa lehdessä että nettiversiossaan.

Lauantaina iltapäivällä Keijo Kaarisade linkitti Aamulehden lukijakirjeen Twitterissä seuraavilla saatesanoilla:

– Kuuleeko Aamulehti? Minun on epäilty kirjoittaneen mielipidetekstin ”Äijäkulttuuri ei startupeihin kuulu”.

– Menikö se nyt niin että te olette siellä täydessä valmiudessa poistamaan tekstini ja odotatte nyt vain sitä että sanoisin olevani sen takana?

Kuuleeko Aamulehti? Minun on epäilty kirjoittaneen mielipidetekstin "Äijäkulttuuri ei startupeihin kuulu".

Menikö se nyt niin että te olette siellä täydessä valmiudessa poistamaan tekstini ja odotatte nyt vain sitä että sanoisin olevani sen takana?https://t.co/1mTmXoc2FK

— Keijo Kaarisade (@keijomedia) November 23, 2019

Lauantai-iltaan mennessä Aamulehti oli pohtinut asiaa ja todennut tulleensa keijotetuksi. Lukijakirjeen loppuun ilmestyi seuraavanlainen lisäys:

”Muokkaus 23.11.2019 kello 21.00. Poistettu kirjoittajan nimi vääränä.”

Edellisen kerran Keijo Kaarisade höynäytti Aamulehteä 16.6. kirjoituksella ”Miesten ei tarvitse pelätä ministerien naisenemmistöä”. Tuolla kertaa kirjoittajan nimenä oli Elina Kemppi-Pirhonen.

Koko ”lukijakirje” täällä.