Keskustelu ”akateemisesta rasismista” on yltynyt sellaiselle tasolle, että edes ammattitoimittajat eivät pysty enää erottamaan toden ja parodian rajaa. Pilailijan kirjoittama yleisönosastokirjoitus meni täydestä Turun Sanomille, joka julkaisi kirjeen sekä paperi- että nettiversiossaan.

Yleisönosastokirjoitus kuvailee ensin Åbo Akademin feministien rasismikiistaa, josta Suomen Uutisetkin kertoi aiemmin. Koska todellinenkin akateemisten piirien meno on niin sakeaa, ei ole ihme, että raskaskin parodia menee Turun Sanomille aivan todesta.

Teksti vilisee muodikkaita termejä, kuten transfobia, postkolonialistinen feminismi, piilorasistiset rakenteet ja etnonationalistiset piilorakenteet. Vedätys huipentuu viimeisessä lauseessa:

– Suomessakin voitaisiin tavoitella koulutuksen arkeen antirasistista itsetietoisuutta – sitä aikamme dekolonisaatio edellyttäisi.

Monet lukijat hoksasivat vedätyksen viimeistään lukiessaan kirjoittajan nimen. Yksi pilan hoksanneista oli perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka vinkkasi asiasta Turun Sanomille Twitterissä:

– Hep, Turun Sanomat. Miten menee omasta mielestä? Arveletteko, että ”Aisa Kantola” on oikea henkilö ja tuo teksti vakavissaan kirjoitettu?

Hetken kuluttua Turun Sanomat uutisoi, että mielipidekirjoitus yliopistokulttuurista on poistettu. Lehti totesi yksikantaan: ”Metsään meni”. Poistamista perusteltiin sillä, että ”Turun Sanomat ei ole onnistunut tavoittamaan tekstin kirjoittajaa. On syytä epäillä, että kirjoitus on tehty väärän nimen turvin.”

Tapaus on lehdelle hivenen nolo, mutta se kertoo enemmän naistutkimuksen todellisuudesta kuin lehden laadunvarmistuksen puutteesta.

Kaarisade asialla?

Sosiaalisen median self-made-salapoliisit selvittivät pian jäynääjän henkilöllisyyden. Tekstin viimeisen kappaleen alkukirjaimista muodostui keppostelevan twitteristin Keijo Kaarisateen nimi.


Aiemmin päivällä Keijo Kaarisade ilmoitti löytäneensä Turun Sanomissa tänään julkaistusta mielipidekirjoituksesta johtolankoja, jotka hän on merkinnyt lehtileikkeeseen punaisella tussilla.

Kaarisade vahvisti epäilyt itsekin myöhemmin, ja purnasi hienovaraisesti kuullessaan kirjoituksen poistamisesta:

”Saamieni tietojen mukaan Turun Sanomat poisti kolonialismia kritisoineen kirjoituksen. Juuri tämän vuoksi dekolonisaatiota tarvitaan. Olen samaa mieltä Aisan kanssa. Jos hän olisi ehdolla eduskuntavaaleissa, voisin vaikka kannattaa Aisaa.”

Toisaalta seuraavassa twiitissään Kaarisade ilakoi: ”tietojeni mukaan n. 50 000 printtilehteä on päätynyt eri puolille Suomea, saatavilla lehtipisteistä huomenna.”

Esikuva Yhdysvalloista?

Turun Sanomien kokema jäynä ei ole ainoa lajissaan. Suomen Uutiset kertoi viime vuoden lokakuussa kolmen tutkijan kokeesta, jossa akateemiset julkaisut julkaisivat höpöhöpöä oikeana tutkimuksena.

Tutkijat Helen Pluckrose, James Lindsa ja Peter Boghossian lähettivät useita parodia-artikkeleita lukuisiin akateemisiin julkaisuihin, jotka heidän kuvailunsa mukaan ovat erikoistuneita poliittiseen aktivismiin tai ”mielensäpahoittamistieteisiin” (grievance studies, epäkohta- tai vääryystieteet). Quillette-verkkojulkaisun mukaan heidän päämääränsä oli osoittaa, kuinka helppoa on ”saada julkaistuksi järjettömyyksiä ja moraalisesti muodikkaita poliittisia ideoita legitiiminä akateemisena tutkimuksena”.

Hanke onnistui. Seitsemän artikkelia on läpäissyt vertaisarvioinnin ja tullut julkaistuksi. Niihin kuului 3 000 sanan artikkeli, joka on mukailtu Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksesta – tekstikohta oli uudelleenkirjoitettu intersektionaalisen feminismin teorian mukaan. Sen julkaisi sukupuolentutkimuksen alan julkaisu Affilia.

Feministisen filosofian yksi johtavista julkaisuista, Hypatia, hyväksyi artikkelin, jonka mukaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjien tulisi saada tehdä pilkkaa muista, mutta kukaan ei saisi pilailla heidän kustannuksellaan. Vertaisarvioijien mukaan artikkeli oli liian lempeä hyväosaisia kohtaan, ja heidän mielestään etuoikeutetut opiskelijat, siis valkoiset miehet, eivät saisi puhua luokkahuoneessa lainkaan, vaan heidän tulisi vain kuunnella hiljaa muita – lattiaan kahlittuna.

Fat Studies julkaisi artikkelin, jonka mukaan sairaalloinen liikalihavuus on kehonrakennukseen verrattava asia, ja vain alistavat kulttuuriset normit saavat yhteiskunnan pitämään lihasmassan kerryttämistä rasvakudoksen kerryttämistä arvokkaampana.

Lue aikaisempi juttu täältä >

SUOMEN UUTISET

Tagit