Ruotsissa varastetaan yhä enemmän patsaita julkisilta paikoilta. Kyse ei välttämättä ole palavasta taiteen ihailusta vaan syy on arkisempi: patsaita varastetaan sulatettavaksi. Miljoonien korvaamattomat taideaarteet päätyvät pilkkahinnalla romumetalliksi.

• Surullisinta on se, että varastetun patsaan valmistaminen on saattanut maksaa miljoonan puhumattakaan sen taiteellisesta tai kulttuurihistoriallisesta arvosta, jota ei välttämättä pystytä edes määrittelemään, toteaa Henrik Orrje valtion taideneuvostosta.

Valtakunnan laajuista tilastoa patsasvarkauksista ei ole mutta Tukholmassa varkauksia tehdään vuodessa parikymmentä. Kansallisaarteet katoavat tätä vauhtia nopeasti ja kansakunnan muistiin sekä identiteettiin jää ammottava aukko.

Pataan on mennyt muun muassa Anders Zornin, Carl Millesin ja Carl Eldhin korvaamattomia teoksia.

Tekijät teillä tietymättömillä

Virkavallalla ei ole juurikaan tietoa patsasvarkauksien tekijöistä. Poliisilla on omien sanojensa mukaan parempaakin tekemistä, kuin varastettujen taideteosten perässä juokseminen:

– Se ei ole korkeimmin priorisoituja tehtäviämme, sanoo rikostarkastaja Jan-Åke Törnhage Tukholman poliisista.

– Todistajia ei ole eikä vihjeitäkään. Siinä ei sitten ole paljoa tutkittavaa.

Jalometallivarkaudet ovat usein olleet eräs järjestäytyneen rikollisuuden ja ulkomaalaistaustaisten liigojen ansaintakeinoista. Varastettu metalli myydään verkostoon kuuluvalle romukauppiaalle, joka maksaa tavarasta käteisellä tai vaikka kryptovaluutalla. Joka tapauksessa tavalla, jolla maksutapahtumaa on hankala jäljittää.

SUOMEN UUTISET