Toisen maailmansodan jälkeen maailmalla vallitsi laaja yhteisymmärrys kiinteiden valuuttakurssien kaikkivoipaisuudesta. Yhdysvaltain dollari oli sidottu kultaan ja monet muut valuutat olivat puolestaan sidottu kyseiseen dollariin. Suomessa kiinteästä valuuttapolitiikasta pidettiin kiinni huomattavasti muuta maailmaa pidempään.

Kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla varsin seikkaperäisen analyysin valuuttakurssien kehityksestä Suomessa ja muualla maailmalla.

Kiinteät valuuttakurssit kaatuvat

Kun Bretton Woodsin kiinteä valuuttakurssijärjestelmä kaatui 1970-luvulla, alkoi kelluvien valuuttakurssien aikakausi. Suomessa kiinteää järjestelmää ylläpidettiin aina 1990-luvun alkuun asti, eikä keskuspankkimme Suomen Pankki oikeastaan sallinut muita näkemyksiä.

Kanniainen myöntää, että rahapoliittisetkin päätökset tehtiin aina senhetkisen parhaan tiedon valossa. Jälkikäteen on nähtävissä kiinteiden valuuttakurssien aiheuttaneen suurimmat talouden riskit. Tästä huolimatta Suomi liittyi yhteisvaluutta euroon ensimmäisten valtioiden joukossa. Kanniainen pitää koko euron luontia vuosisadan virheenä.

Suomen kiinteä järjestelmä perustui toistuviin devalvaatioihin. Tämä kävi mahdottomaksi 90-luvun alun vaikeuksissa, koska olimme sitoutuneet noudattamaan eurooppalaista valuuttakurssipolitiikkaa. Suomen talous törmäsi seinään.

Kiinteä järjestelmämme upposi ja muutama vuosi ennen euroon siirtymistä Suomen markka oli hetken kelluva valuutta.

Kelluva valuutta paras vaihtoehto

Kansantalouden koosta riippumatta Kanniainen pitää valuuttojen markkinaehtoista hinnoittelua parhaana vaihtoehtona.

– Joustavien valuuttakurssien maailmassa valuuttakurssi on joka päivä oikea. Vain kiinteä kurssi voi olla väärä. Valuuttakurssiodotuksia ei voi syntyä ja jos niitä syntyy, ne näkyvät heti valuuttakurssissa, Kanniainen kirjoittaa.

Hän huomauttaa, että eritoten pienet kansantaloudet ovat spekulatiivisille hyökkäyksille alttiita kiinteällä valuuttakursilla. Suuretkin voivat kaatua: Ison-Britannian punta kaatui ja samasta syystä kuin Suomen markka. Eurooppalainen valuuttaputkikokeilu romahti.

Kanniainen huomioi euron kelluvan valuuttaliiton ulkopuolisten maiden valuuttoja vastaan. Euroalueen sisäiset tulonsiirrot loistavat kuitenkin poissaolollaan. Suomen sisällä talouseroja tasataan valtionapujärjestelmällä.

20 prosentin hyvinvointitappio

Kanniaisen arvion mukaan euromaiden yhteenlaskettu hyvinvointitappio euron vuoksi on tätä nykyä jo 20 prosenttia. Tämä tappio on arvio bruttokansantuotteen erotuksesta eurolla ja ilman euroa.

Ruotsissa on arvioitu, että heidän taloutensa on kasvanut ripeämmin euron ulkopuolella. Erotus on 1,5-3-kertainen. Ruotsin tulot olisivat yhden vuoden bruttokansantuotteen verran pienempiä, mikäli maa olisi aikanaan liittynyt yhteisvaluutta euroon.

Henri Alakylä