Vuoden loppusuoralla julkaistut talousennusteet povaavat Suomelle vaivaista prosentin tuntumassa olevaa talouskasvua. Yksi ennuste poikkeaa muista jyrkästi.

Suomen Pankin, valtiovarainministeriön ja OECD:n kasvuennusteet ovat hyvin yksimielisiä. VM ja OECD uskovat Suomen ensi vuoden talouskasvun olevan yhdessä prosentissa. Suomen Pankki arvelee kasvun jäävän 0,9 prosenttiin.

Kasvun hidastumisen syiksi ennusteet nojaavat pitkälti maailmankaupan supistumiseen. Lisäksi kasvumoottorin – Kiinan – talouskasvun hidastuminen on johtanut kokonaistuotannon taipumiseen. Kasvu painottuu nyt enemmän kuluttajien kuin vientiyritysten harteille.

Suomen velkataakka nousuun

Suomen valtiovelka lähtee SP:n katsauksen mukaan nousuun neljän vuoden supistumisen jälkeen. Maailmantalouden kasvun hyytymisen lisäksi valtio aloittaa elvyttävän talouspolitiikan, mikä lisää julkisia menoja.

SP kertoo katsauksessaan ennusteiden olevan epävarmoja juuri maailmantalouden tilanteen vuoksi. Keskuspankki arvioi euroalueen rahapolitiikan pysyvän kuitenkin kevyenä ja elvyttävänä ainakin parin seuraavan vuoden ajan.

Kauhuskenaario GnS Economicsilta

Kymmenen vuotta sitten maailmantalous oli tämän hetken tapaan nuupahtamassa. Todellinen talouden katastrofi alkoi Yhdysvalloista ja se yllätti voimakkuudellaan ja laajuudellaan myös Suomessa tuolloin laaditut talousennusteet.

Suomalainen talousanalyysiyhtiö GnS Economics on pitkään varoittanut maailmantalouden huterasta tilasta. Yhtiön ennuste alleviivaa Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla syyskuussa ilmennyttä häiriötä.

Tuolloin talouden putkistoksi kutsuttu rahoitusmarkkina ajautui Yhdysvalloissa paniikkiin, kun lyhytaikaisten vakuudellisten luottojen korot ampaisivat ylös kymmenen prosentin tuntumaan. Nyt pelkona on, että pankkien lakisääteisenä raportointipäivänä uudenvuodenaattona talouden putkisto menee jumiin korkojen ampaistessa uudelleen pilviin.

Rahoitusmarkkinapaniikki johtaisi inhaan ketjureaktioon, mikä sysäisi finanssikriisin tavoin talouden kaaokseen. Tämän syntyneen kaaoksen keskellä Suomen talous pakittaisi ensi vuonna peräti kuusi prosenttia.

Häiriölle monta syytä

Talouslehti Financial Times on koonnut mahdollisimman selkokielisen koosteen siitä, mitä rahoitusmarkkinoilla on tapahtunut kahden viime vuoden aikana.

Rahoitusmarkkinoiden umpikuja johtuu siitä, että lyhytaikaisella luotolla (usein vain yksi vuorokausi) yritykset hoitavat päivittäistä rahoitustaan, mutta syyskuun 16. päivänä tätä rahoitusta ei ollut saatavilla totuttuun tapaan. Yhdysvalloissa neljä suurta pankkia hoitavat tätä päivittäistä luototusta lähestulkoon kokonaan.

Pankkien kassavarat alkoivat huveta vuonna 2017, kun Yhdysvaltain keskuspankki alkoi kutistaa tasettaan. Toisin sanoen keskuspankki myi markkinoille aiemmin ostamiaan Yhdysvaltain velkakirjoja. Jonkun piti ostaa ne. Suuret pankit ostivat velkakirjoja, mutta samalla niiden rahoitusmarkkinoille ”tarkoitettu” kassavarallisuus hupeni.

Yhdysvaltain elvyttävä talouspolitiikka kasvatti liittovaltion alijäämää ja se puolestaan toi markkinoille lisää Yhdysvaltain velkakirjoja. Ulkomaiset sijoittajat vetäytyivät Yhdysvaltain velasta Fedin koronnostojen vuoksi, mikä lisäsi yhdysvaltalaispankkien velkakirjaostoja kutistaen samalla niiden kassavaroja.

Maailmankaupan jännitteiden syvetessä monet sijoittajat luopuivat Yhdysvaltain velkakirjoista pankkien jatkaessa ostojaan. Lopulta rahoituksesta huolehtineiden pankkien kassavarat ehtyivät niin pahoin, että vene keikahti.

Vuoden lopussa jännitys tiivistyy

Vuoden viimeisenä päivänä pankit pitävät tavanomaisesti mahdollisimman tukevia kassareservejä, koska niillä on lakisääteinen raportointipäivä. Ja sen vuoksi arvellaan, että rahoitusmarkkinoilta loppuu käteinen.

Fed on vastannut pumppaamalla 490 miljardia dollaria ”rahoitusputkistoon” toivoen, että se riittää. Fedin panostuksen määrä kielii ainakin siitä, ettei rahoitusmarkkinahäiriöitä pidetä täysin satupuheina. Fedin väliintulo on tällä erää suurempi kuin vuonna 2008, jolloin markkinat ajautuivat täyteen kriisiin.

Talousmaailmalle vuoden loppu tarjoaa kuitenkin jännitystä. Onko kyseessä Y2K-paniikin kaltainen turha huoli vai hoippuuko talous taas kanveesiin?

Henri Alakylä