Ken hallitsee siemeniä, hallitsee ruoantuotantoa

EU ja Yhdysvallat käyvät parhaillaan vapaakauppaneuvotteluja. Vaikka sopimusta kutsutaan vapaakauppasopimukseksi, kyse on myös paljon muusta.

Ylikansallisten yhtiöiden valtaa halutaan kasvattaa Euroopassa. Rajat ovat jo käytännössä auki, tulleilla on lähinnä vaikutusta esimerkiksi maataloustuotteiden hintoihin. Investointisopimuksiin ollaan enimmäkseen jo nyt tyytyväisiä. Amerikkalaisyhtiöt siis haluavat eroon eurooppalaisesta kuluttajansuojasta. Riitatapaukset antaisivat amerikkalaisille yrityksille mahdollisuuden haastaa yrityksiä oikeuteen.

Elintarvikejätti voisi haastaa myös valtioita oikeuteen, jos esimerkiksi geenimanipuloidun (GM) kasvin tuonnin kieltäminen vaarantaa nykyiset tai tulevat tuotot. Emme tiedä, millaiset mittasuhteet tämä saa. Varmasti tätä tullaan käyttämään hyväkseen. Riitatapauksia eivät ratkaise kansalliset tuomioistuimet, vaan erityiset välimiestuomioistuimet. Niissä työskentelee leegio kalliisti palkattuja juristeja, joilla on tiiviit yhteydet yhtiömaailmaan.

EU on valitettavasti jo päättänyt puoltaa GM-maissin tuontia Eurooppaan. Tällaisen maissin turvallisuudesta on ristiriitaisia tietoja. Kuka tästä hyötyy? Yhtiöiden luomat siemenmonopolit. Siemenet ovat maailmassa arvokkaimpia luonnonvaroja.

Monille tärkeä peruste geenimuunneltujen kasvien vastustamiseen ovat niihin liittyvät valtasuhteet. GM-kasvit siirtävät kasvien käyttöoikeuksia paikallisyhteisöiltä ja julkiselta sektorilta yhtiöiden haltuun. Ken hallitsee siemeniä, määrää ruoantuotannosta. Suurin peluri GM-markkinoilla on Monsanto. Sille kuului vuonna 2007 noin 20 prosenttia maailman koko siemenkaupasta ja 85 prosenttia kylvetyistä GM-siemenistä. Yhtiö on hankkinut muita siemenyrityksiä omistukseensa määrätietoisesti. Monopoliasemansa turvin yhtiö voi myös huoletta nostaa hintoja. Monet viljelijät ovat kritisoineet sitä, että siemenyhtiöt eivät anna heille enää vaihtoehtoa.

Lajikkeiden tarjonta GM-vapaassa muodossa on vähentynyt merkittävästi.

Vielä 1990-luvun alussa suurella osalla yhdysvaltalaisista soijanviljelijöistä oli tapana säästää seuraavan vuoden kylvösiemenensä. Tämä on nyt rikollista, jos he kasvattavat yhtiöiden patentoituja siemeniä. Yhtiöt vaativat, että niiden siemenet ostetaan joka kevät uudelleen.

Globalisaatiota vastustavan liikkeen pitää muuttua tuhansiksi paikallisiksi liikkeiksi, jotka käyvät ruohonjuuritason taistelua monopoleja vastaan. Tarvitaan poliittista rakennetta, joka mahdollistaa paikallisen organisoinnin ja itsemääräämisoikeuden. Uusliberaali talousjärjestelmä pyrkii joka tasolla keskittämään, yhdistämään ja yhdenmukaistamaan. Tarvitsemme sellaista monimuotoisuutta, joka parantaa lähidemokratian vaikuttamismahdollisuuksia ja näin keinon ohjata omaa kohtaloamme.

Suomalaisilla ei missään olosuhteissa ole varaa luovuttaa kotoisten kasviensa ja niiden siementen omistusoikeuksia ulkomaille.  Turvallinen ja terveellinen lähiruoka vähentää terveyskuluja, siihen kannattaa panostaa.