Viikoittain saamme lukea koulujen turvallisuushaasteista, väkivallasta, uhkailusta, kiusaamisesta ja henkilöstön kohtaamista uhkatilanteista. Näihin ongelmiin eivät riitä pelkät jälki-istunnot tai yksittäiset kurinpitotoimet. Tarvitsemme lainsäädännöllisiä ratkaisuja, selkeät toimivaltuudet ja muutoksia koulujen arjen toimintakulttuuriin, Jaana Strandman painottaa.
Strandmanin mukaan jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Samalla opettajilla, rehtoreilla ja muulla koulun henkilöstöllä on oltava tosiasialliset mahdollisuudet tehdä työnsä turvallisesti ja puuttua ongelmiin ajoissa.
– Koulujen turvallisuutta ei voi jättää yksittäisten opettajien, rehtorien tai kuntien erilaisten käytäntöjen varaan. Suomi tarvitsee valtakunnallisen koulun kokonaisturvallisuuden mallin, yhteiset vähimmäisvaatimukset ja säännöllistä turvallisuuskoulutusta sekä harjoittelua.
Myös verkkokiusaamiseen puututtava
Strandman esittää, että perusopetuslain 29, 35 ja 36 §:n sekä kurinpitoa ja turvaamistoimia koskevien säännösten toimivuus arvioidaan kokonaisuutena. Opettajien ja rehtorien vastuita, toimivaltuuksia ja oikeusturvaa tulee selkeyttää väkivalta-, uhka- ja vaaratilanteissa.
Kokonaisturvallisuuden on katettava fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja digitaalinen turvallisuus, henkilöstön työturvallisuus sekä valmius toimia esimerkiksi väkivalta-, ase-, palo-, evakuointi- ja kyberuhkatilanteissa. Myös verkkokiusaamiseen, sosiaalisen median uhkauksiin, digitaaliseen häirintään ja tekoälyn väärinkäyttöön on pystyttävä puuttumaan.
Strandman nostaa esiin myös opiskeluhuollon tiedonsaannin ongelmat hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Tiedonkulun viiveet voivat vaikeuttaa oppilaan tuen tarpeen tunnistamista ja oikea-aikaisen avun saamista.
– Koulu, huoltajat ja opiskeluhuollon ammattilaiset tarvitsevat toimivan yhteistyön. Opiskeluhuollon ammattilaisilla tulee olla lakisääteisten tehtäviensä kannalta välttämättömät tiedot käytettävissään oikea-aikaisesti ja tietoturvallisesti. Tietosuoja on turvattava, mutta se ei saa muodostua esteeksi lapsen tarvitsemalle tuelle.
”Turvallisuus syntyy ennakoinnista”
Strandman esittää oppilas- ja opiskelijahuoltolain 21 §:n ja muun asiaankuuluvan lainsäädännön arviointia sekä turvallisten tietojärjestelmien katseluyhteyksien mahdollisuuksien selvittämistä.
Lisäksi hän haluaa kehittää koulujen turvallisuustilanteiden valtakunnallista seurantaa, arvioida koulutarkastajien tai muun valtakunnallisen valvontamenettelyn tarvetta sekä varmistaa turvallisuustyöhön riittävät henkilöstö-, koulutus- ja taloudelliset resurssit.
– Koulu on oppimisen ja kasvun paikka. Turvallisuus syntyy ennakoinnista, selkeistä säännöistä, johdonmukaisesta puuttumisesta ja toimintakulttuurista sekä aikuisten vastuunkannosta. Lapsen oikeus turvalliseen kouluun ja henkilöstön oikeus turvalliseen työympäristöön on otettava vakavasti. Nyt tarvitaan tekoja, ei pelkkiä puheita, Strandman toteaa.