Kenttäpoliisit ovat huolissaan poliisin julkikuvasta – vihapuhepoliisit nakertavat luottamusta poliisin puolueettomuuteen ja objektiivisuuteen

Samaan aikaan kun poliisin ylin johto ja poliisihallitus valjastavat yhä suuremman osan poliisien resursseista vihapuheen vastaiseen taisteluun, kasvaa huoli tavallisten kenttäpoliisien arjessa. Rivipoliisit pelkäävät, että yleisö menettää poliittisten vihapuhekampanjoiden seurauksena luottamuksen koko poliisin organisaatioon.

– Huoli on siitä, miltä organisaatio näyttää, kertoo Suomen uutisille nimettömänä haastattelun antanut kokenut kenttätehtävissä työskentelevä poliisi, jota kutsumme tässä jutussa Artturiksi. Hänen tässä haastattelussa esitetyt mielipiteet heijastelevat yleistä mielialaa rivipoliisien keskuudessa.

Artturin mukaan poliisi pyrkii edelleen kenttätoiminnassa olemaan mahdollisimman puolueeton ja objektiivinen puoluekannasta tai etnisestä taustasta riippumatta, eikä kansalaisilla ole edelleenkään syytä olla luottamatta rivipoliisin tasapuolisuuteen.

Poliiseilla on paljon pelissä, sillä ammattikunta on vuodesta toiseen ollut ammattien arvostuksessa huipulla. Poliisit saivat kärkisijan myös tänä vuonna Ilta-Sanomien ammattien arvostus -tutkimuksessa.

Poliisin resursseja ohjataan puolueellisesti

– Mutta mihin poliisi keskittää resursseja? Ollaanko enemmän kiinnostuneita tietyn tyyppisistä rikoksista toisten kustannuksella, Artturi pohtii.

Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että on kiinnitetty valtavasti huomiota valtaväestön niin kutsuttuun vihapuheeseen, vaikka kantaväestön maahanmuuttajien kohdistama väkivalta ei ole lisääntynyt. Samalla kansalaiset ovat saaneet tottua siihen, ettei esimerkiksi tavanomaisia omaisuusrikoksia kuten polkupyörävarkauksia tutkita käytännössä lainkaan.

Toisaalta kantaväestöön kohdistuvan vihanlietsonnan torjunta on saanut paljon vähemmän voimavaroja, vaikka tällainen vihanlietsonta on jo johtanut Suomen ensimmäiseen terrori-iskuun.

Suomen Uutisten aiemmin haastatteleman Helsingin poliisilaitoksen vihapuheryhmän esimiehen Jouni J. Niskanen mukaan ryhmässä ei ole somalin tai arabian kielen taitoisia henkilöitä. Ryhmä on tulkkauspalveluiden ja kansainvälisen avun varassa.

Lain puitteissa on paljon vaikeampi seurata, mitä imaamit saarnaavat neljän seinän sisällä moskeijoissa kuin seuloa vihapuhetta twitter-tileiltä. Netin kyttäämiseen on vieläpä kehitetty huipputeknologiaa, kuten Aalto-yliopiston vääriä mielipiteitä tunnistava algoritmi, vihapuhekone. Artturin mukaan Suojelupoliisi yrittää seurata myös uskonnollisia ääriliikkeitä, mutta käytännössä se on vaikeaa.

”Vääriä mielipiteitä” kyttää stasilaiseen tyyliin jo yli 200 poliisia! Näin otsikoi blogipostauksensa perusuomalaisten entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen.

Kukaan ei tunnu edes tietävän, kuinka paljon nettipoliiseja oikein onkaan. Kaikki, joille on annettu koulutusta vihapuheen tunnistamiseen ja netti-ilmiöiden seurantaan, eivät tietenkään kokopäiväisesti istu netin ääressä. Poliisi ei kuitenkaan ole missään kertonut, kuinka monta miestyötuntia poliisi kaiken kaikkiaan käyttää nettikyttäämiseen.

Artturi arvelee, että vihapuhepoliisi tarjoituksella pyrkii antamaan mielikuvan kaikkialle ulottuvasta valvonnasta. Itsesensuurin sisäistäminenhän toimii aina paljon tehokkaammin kuin jälkikäteen rankaiseminen.

– Se on poliittista sanahelinää, uskotellaan että vihapuhepoliiseja on enemmän kuin todellisuudessa onkaan.

Keijo Kaarisateen parodiatili ei loukkaa peruspoliiseja

Tämän vuoden aikana poliisihallituksen ja poliisin viestinnän tempaukset ovat ylittäneet jo niin sanotun parodiahorisontin. Toisin sanoen poliisin oikeat suvaitsevaisuuskampanjat ovat niin äärimmäisiä, hullunkurisia ja uskomattomia, ettei niistä tehtyä parodiaa erota alkuperäisestä.

Esimerkiksi ylikomisario Jari Taponen aiheutti Twitterissä syvää hämmennystä vaatimalla terroristiksi saakka radikalisoituneita turvapaikanhakijoita suomalaisiin kouluihin.

Twitterin parodiatili vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade on hauskuuttanut suomalaisia pari kuukautta.

Kaarisade twiittaili Turun iskun jälkeen tällaisia älyttömyyksiä:

”Älä päästä pullon henkeä twitteriin. Vihaisella nettikirjoittelulla vakavat seuraukset. Tällä hetkellä Suomen suurimpia turvallisuusuhkia.”

”Miksi @iltasanomat kokee tarpeelliseksi mainita tappajan olleen Marokosta kotoisin? #rasismi #sananvastuu”

”On aivan oikein olla huolissaan vihapuheesta. Siksi poliisi palkkasi yli 50 vihapuhepoliisia. Ollos huoleton, poikas valveill’ on! #vihapuhe”

Päivän Byrokraatti –satiirisivuston mukaan tili meni kuitenkin täydestä jopa poliisiylijohtajalle Seppo Kolehmaiselle itselleen, sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergille, europarlamentaarikko Satu Hassille ja vihreiden ex-puheenjohtaja Ville Niinistölle.

Poliisiparodiatili on kiukuttanut joitakin poliiseja – lähinnä niitä, jotka ovat joutuneet Kaarisateen irvailun kohteeksi.

Poliisia parodioivat tilit pitäisi poistaa Twitteristä, ylikomisario Jari Taponen vaati Helsingin Sanomissa.

Keijo Kaarisade saattaa kiukuttaa poliiseja, joiden lausunnot parodia saattaa hullunkuriseen valoon, mutta maijan ratissa ja poliisilaitoksen kahviautomaatilla ”vihapuhepoliisille” nauretaan.

– Ei kukaan ajattele että siinä kenttäpoliiseja loukataan. Se on vain yksi tämän ajan tapa tehdä huumoria poliiseista. Ennen oli kirjat ja elokuvat, Artturi muistelee.

Turhautuneen puheen suitsiminen voi lisätä väkivaltaa

Artturin mukaan yksi demokratian kulmakivistä on, että ikävistäkin asioita voidaan puhua, myös sellaisista, jotka eivät miellytä valtavirtaa tai vallanpitäjiä.

– Nyt ollaan hyvin vaarallisella tiellä. Olen yllättynyt miten nopeasti tämä on muuttunut huonompaan, ei-demokraattiseen suuntaan.

Artturin epäilee, että niin kutsuttu vihapuhe vain kanavoi turhautumista.

– Sen tukahduttaminen taas pahimmillaan johtaa siihen, että epäluottamus ja viha kanavoituu johonkin muuhun, jopa eskaloituvana väkivaltana ja syvenevänä kahtiajakautumisena, jos turhautumista ei pääse purkamaan, Artturi pelkää.

Voiko puoluepoliitikko olla neutraali ja objektiivinen nettipoliisi?

Helsingin poliisi vahvistaa läsnäoloaan sosiaalisessa mediassa, STT kertoo. Helsingin poliisissa aloittaa uusi nettipoliisi, ylikonstaapeli Teemu Hokkanen.

Ylen mukaan uusi nettipoliisi käy myös valeuutisten kimppuun. Tätä kutsutaan poliisin kielellä nimikkeellä operatiivinen tiedottaminen. Tiedottamisen lisäksi Hokkasen työhön kuuluu myös “huhujen alasampuminen ja valeuutisten torjunta”, Yle kertoo.

Filosofi Jukka Hankamäki hämmästelee blogillaan, ettei Yle maininnut, että Hokkanen on puoluepoliittisesti sitoutunut vihreä. Poliittisesti sitoutuneena Hokkasella on motiivi osallistua keskusteluun kiistojen osapuolena eikä niitä ulkoapäin tarkastelevana virkamiehenä.

Artturin mielestä tällainen sidonnaisuus herättää epäilyksiä peruspoliisien joukossa.

– Aktiivinen poliittinen toimija, voiko sellainen olla objektiivinen?