Koneen säätiön outo ulostulo: ”Feminististä tiedettä pidetään usein ideologisena ja siksi vääränlaisena. Ihan yhtä ideologista on myös perinteinen taloustiede”

Koneen Säätiö rahoittaa parhaillaan Femtie-nimistä hanketta, joka “yhdistää taloutta, politiikkaa ja feminismiä.”

Hankkeen tarkoituksena on muun muassa “kyseenalaistaa taloustieteen itsestäänselvyyksiä”. Näin kerrotaan säätiön sivuilla:

”Taloustieteen yksinkertaista ihmiskuvaa on viime vuosina kritisoitu yhä enemmän. Moni on huomauttanut, ettei ihminen ole pelkkä rahan perässä juoksija. Taloustiede on myös jättänyt ympäristön kokonaan huomiotta.”

Feminististä tiedettä pidetään usein ideologisena ja siksi vääränlaisena. Ihan yhtä ideologista on myös perinteinen taloustiede, tutkija @ylostalohanna ajattelee. Toimittaja Virpi Salmen jutussa @femtiehanke haastaa taloustieteen vanhat itsestäänselvyydet.https://t.co/chnlOmdx4X

— Koneen Säätiö (@KoneenSaatio) February 23, 2023

Hankkeen tutkijat ovat feministejä ja aktivisteja. Miehinen valtavirtataloustiede saa kyytiä. Ja mikäpä siinä, kritiikki kuuluu tieteeseen.

Tai siis kuuluisi, jos se osuisi maaliinsa. Nyt ei osu.

Säätiön Femtie-projektia esitteleviltä sivuilta löytyy talousteoriasta useita väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa, minkä huomaa heti, jos avaa taloustieteen perustason oppikirjan.

Tartutaan ilmeisimpään: Femtie-tutkijoiden mukaan “taloustiede on jättänyt ympäristön kokonaan huomiotta.”

Mitä ihmettä, kysyvät kokeneet ekonomistit ja taloustieteilijät. Yliopiston kirjastot ja tietokannat pursuavat valtavirtataloustieteen artikkeleita ja analyyseja ympäristötuhojen syistä, seurauksista ja siitä, mitkä taloudelliset keinot tehokkaimmin estäisivät luonnon ylikäyttöä.

Jo ensimmäisen vuoden ekonomistifuksit opettelevat sellaisen käsitteen kuin “markkinahäiriö” tai “ulkoisvaikutus”, jonka jälkeen päästään analysoimaan ja laskemaan vaikkapa optimaalisia ympäristöveron määrää.

Femtie-hankkeen tutkijat moittivat “miehistä” taloustiedettä ns. hyödyn maksimointiteoriasta, josta liikkuu villejä käsityksiä feministien keskuudessa ja paljon muuallakin.

Oikeasti kyse on matemaattiseen muotoon puetusta menetelmästä, johon mahtuu aivan mainiosti ajatus ympäristötuhojen minimoinnista tai kokonaisen yhteisön hyvinvoinnin maksimoinnista. Tämä selviää yleensä opiskelijoille toisena opiskeluvuotena, ellei aiemmin, muistuttaa taloustieteen professori emeritus Vesa Kanniainen.

Femtie-hankkeen edustajat ovat sukupuolentutkijoita ja sosiologeja. Ehkä hankkeeseen olisi kannattanut ottaa vaikka vain aluksi mukaan edes yksi taloustieteilijä, joka olisi perannut auki muutaman yhtälön tutkimussuunnitelmaa tehtäessä?

Femtie-hanke tosin ei ole ensimmäinen tutkimus, jossa feministit iskevät kirveensä kiveen taloustiedettä kritisoidessaan. Taannoin mediassa sai valtavasti julkisuutta Kate Raworth– niminen luennoitsija, jota ylistettiin uuden käsitteen, ”Donitsitalouden”, keksimisestä.

Donitsitalouden idea on, että talouden ja taloustieteen tulisi maksimoida ihmisen hyvinvointi planeetan kantokyvyn rajoja ylittämättä.

Oikein hyvä muuten, mutta donitsileipurit tulivat keksineeksi pyörän uudelleen.

Ympäristön kantokyvyn huomioiva kasvuteoria on ollut vuosikymmeniä ekonomisteille peruskauraa. Teorian mallit sisältävät koko donitsin idean ja tarjoavat vielä vastauksiakin numeerisessa muodossa. Itse esittelin ”Green growth” -mallin matemaattisia perusteita makrotaloustieteen johdantokurssilla viitisentoista vuotta sitten. Mallin avulla voidaan laskea ympäristötuhot valtiontalouden kulupuolelle, jolloin toteutunut kasvu näyttää aivan erilaiselta kuin mitä viralliset luvut väittävät.

Kyseinen teoria malleineen edustaa juuri sitä feministien moittimaa valtavirtataloustiedettä, jossa maksimoidaan jotakin asiaa samalla, kun toista asiaa halutaan minimoida.

Taloustieteeseen tutustuminen on hidasta puuhaa, osin siksi, että matematiikan ja tilastojen kanssa työskentely on vaivalloista. Mutta jos aikoo taloustiedettä kritisoida, vaivannäkö kannattaa. Silloin kritiikkiä kuuntelevat uteliaina ja kiinnostuneina nekin, jotka voisivat nopeimmin ottaa kritiikin hyötykäyttöön.

MAI ALLO

Kirjoittaja on koulutukseltaan taloustieteilijä sekä matematiikan ja fysiikan opettaja.