VTT Koronakriisi aiheuttaa kasvua erityisesti pk-yritysten ja yksinyritysten konkursseissa. Kriisin pitkittyessä lukuisten pienten yritysten liikevaihto voi romahtaa. Konkurssien lukumäärä voi nousta jopa 10 000:een ja ylikin sen. Heikki Koskenkylä arvioi Suomen Uutisille hallituksen korona-tukipakettia. Koskenkylän mukaan hallituksen toimet ovat oikein suunnattuja, mutta tukitoimet pk-yrityksille ja yksinyrittäjille tuskin ovat vielä riittävät. Huhtikuussa kehysriihessä onkin varauduttava uuteen lisäbudjettiin. Suomen lähtötilanne on paljon huonompi kuin monilla muilla mailla.

Hallituksen perjantaina julkaiseman tukipaketin kokoa on kehuttu varsinkin Ylen ohjelmissa suureksi tai jopa jättimäiseksi. Koronaviruksen aiheuttamien taloudellisten ongelmien kasvamisen ehkäiseminen kohdistuu pääosin yrityssektoriin ja siinä erityisesti pieniin yrityksiin. Hallitus pyrkii ehkäisemään turhia konkursseja, jotka voisivat johtua maksuvalmiuden ja luotonsaannin heikkenemisestä.

Kriisipaketin koko on 15 miljardia euroa ja se näyttää suurelta verrattuna valtion 58 miljardin euron budjettiin. Tukipaketti ei todellisuudessa ole niin suuri kuin miltä ensinäkemältä näyttää. Valtaosa tuesta on lainojen takauksia ja yritysten verojen sekä TEL-maksujen siirtämistä eteenpäin. Suora tuen määrä on varsin pieni. Tukeen liittyy hallituksen eduskunnalle antama noin 400 miljoonan euron lisätalousarvio. Välilliseksi yritysten tueksi voidaan katsoa myös työmarkkinajärjestöjen esitys lomautusten nopeuttamisesta. Tukipaketin pääkohdat ovat seuraavat:

1. Valtion erityisrahoitusyhtiön Finnveran takausvaltuuksien nostaminen kahdesta miljardista 12 miljardiin. Finnvera takaa lainoja, joita yritykset hakevat pankeista.

2. Verojen ja eläkemaksujen lykkäys 3 – 4.5 miljardia euroa. Lykkääminen on kuitenkin vain kevään yli. Kyseessä ei ole suora tuki, koska verot ja eläkemaksut pitää maksaa myöhemmin takaisin.

3. Yksityisten työnantajayritysten TEL-maksuja alennetaan määräaikaisesti 2,6 prosenttiyksikköä. Euroissa tämä on noin 900 miljoonaa. Rahoitus tulee eläkerahastojen Emu-puskureista. Rahat kuitenkin kerätään takaisin vuosina 2022-2025 eläkemaksuja nostamalla.

4. Business Finland ja ELY-keskusten suorat avustukset 200 miljoonaa euroa. BF on entinen Tekes. Tämä on valtion suoraa tukea yrityksille. Näitä rahoja yritysten ei tarvitse maksaa takaisin.

Jo aiemmin Suomen Pankki ja Valtion eläkerahasto VER päättivät ostaa yritysten lyhytaikaisia velkapapereita eli yritystodistuksia kumpikin yhdellä miljardilla eurolla. Tällaiset velkapaperit ovat pääosin suurten yritysten rahoittamista. Jos koronakriisi laskee yrityksen kannattavuutta, voi olla vaikeata saada rahaa markkinoilta tällaisilla velkapapereilla ja korkokin voi nousta.

Finanssivalvonta eli FIVA laskee tilapäisesti pankkien pääoma- ja likviditeettivaatimuksia 30 miljardilla eurolla. Tämä helpottaa pankkien luoton myöntämistä ja laskee paineita nostaa korkoja.

Euroopan keskuspankki teki jo aiemmin päätöksen lisätä huomattavasti valtioiden ja yritysten velkapapereiden ostoa markkinoilta, mikä estää pitkien korkojen nousua. Lisäksi pankkien maksuvalmiusluottojen saamista EKP:stä lisättiin ja hinta tehtiin aiempaa edullisemmaksi varsinkin, jos pankki myöntää luottoja pk-sektorin yrityksille.

Työmarkkinajärjestöjen ehdotuksesta hallitus tukee väliaikaisia muutoksia työelämän lainsäädäntöön. YT-neuvottelujen minimikesto lomautuksissa alenee viiteen päivään. Yritys säästää tällöin palkkakuluissa. Hallitus päätti myös mahdollistaa yrittäjille, yksinyrittäjille ja freelancereille väliaikaisen työttömyystuen noston.

Hallituksen tukitoimet yritetään suunnata pääosin pienille ja keskisuurille työnantajayrityksille sekä yksinyrittäjille. Pk-sektorin yrittäjät ja yksinyrittäjät ovat yrityssektorissa ylivoimaisesti suurin työllistäjä.

Yrityksiä oli Suomessa vuonna 2017 noin 282 000. Jos maa-, metsätalous- ja kalatalouden yritykset otetaan mukaan luku on noin 360 000.

Taulukosta havaitaan, että reilusti yli puolet yrityksistä on yksinyrittäjiä, jotka siis eivät ole työnantajia. Työnantajayrityksiä on runsaat 90 000. Mikro- ja yksinyrittäjät ovat yli 90 prosenttia kaikista yrityksistä. Tämä on EU-maiden suurimpia osuuksia. Toisaalta keskisuurten osuus on EU-maiden pienimpiä.

Työllisyyden kasvua on ollut Suomessa vuosina 2000-2016 pääosin mikro- ja pienissä yrityksissä sekä yksinyrittäjissä. Keskisuurissa kasvu on ollut vähäistä ja suurissa yrityksissä Suomessa oleva henkilöstö on supistunut huomattavasti.

Näiden yritystilastojen valossa voidaan sanoa, että hallituksen toimet ovat oikein suunnattuja. Koronakriisi aiheuttaa kasvua erityisesti pk-yritysten ja yksinyritysten konkursseissa. Näitä on nyt perusteltua estää varsinkin, jos yritys on ollut kannattava. Suurille yrityksille riittää ainakin aluksi likviditeetin turvaaminen ja TEL-maksujen alennus. Jos kriisi kestää 2-3 kuukautta kauemmin, voi osalla suuria yrityksiä tulla kannattavuusongelmia. Viennin elpyminen on monille suurille yrityksille ratkaisevaa.

Hallituksen tukitoimet pk-yrityksille ja yksinyrittäjille tuskin ovat riittävät. Monet ekonomistit näyttävät pitävän Finnveran takausten lisäämistä ehkä merkittävimpänä toimena. Tämä keino on kuitenkin vain rahoituksen saannin takaamista eikä suoraa tukea.

Kriisin pitkittyessä lukuisten pienten yritysten liikevaihto voi romahtaa. Konkurssien lukumäärä voi nousta jopa 10 000:een ja ylikin sen. Konkursseja oli 1990-luvun alun lamassa neljänä vuotena noin 50 000. Tuolloin monet yritykset kaatuivat valuuttaluottoihin, kun markka devalvoitui 20-30 prosenttia. Nyt on vaarana liiketoiminnan pysähtyminen kokonaan kuten on jo tapahtunut monille palvelualan yrityksille. Konkursseja voi tulla paljon nopeampaa tahtia kuin 1990-luvun lamassa. Hallituksen tulee varautua suoraan yritystuen voimakkaaseen kasvuun jopa usealla miljardilla eurolla, koska muuten työttömien lukumäärä voi kasvaa rajusti. Työttömiä on nyt 6-7 prosenttia. Suuressa lamassa 1991-1994 työttömiä oli peräti 20 prosenttia.

Yksityisten isojen yritysten pääomittaminen ja valtion omistamissa yrityksissä omistusosuuden kasvattaminen voi tulla tarpeelliseksi kriisin pahentuessa ja pitkittyessä.

Huhtikuussa kehysriihessä onkin varauduttava uuteen lisäbudjettiin. Suomen lähtötilanne on paljon huonompi kuin monilla muilla mailla. Ruotsilla, Tanskalla, Hollannilla, Itävallalla sekä Saksalla on ollut jo vuosia vaihtotaseen ylijäämä, mutta Suomella alijäämä. Suomen kilpailukyky on siis ollut huonompi kuin vertailun muilla mailla. Vertailumailla on työllisyysaste 76-78 prosentin tasolla, Suomella 73 prosenttia. Lisäksi Suomessa on vanhuushuoltosuhteen kasvu nopeinta. Tämä suhdeluku on 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien suhde 15-64-vuotiaisiin. Suomessa suhdeluku on nyt 33 prosenttia, mutta muissa pohjoismaissa 21-29 prosenttia. Ennusteiden mukaan vuonna 2050 Suomen suhdeluku olisi 50 prosenttia ja muilla pohjoismailla noin 40 prosenttia. Suomessa onkin yksi EU-maiden huonoimpia huoltosuhteita. Meillä julkisen sektorin kestävyysvaje on ylivoimaisesti pahin pohjoismaista.

Koronakriisi lisää valtion ja kuntien velkaantumista ja budjettivaje kasvaa. Kriisin päätyttyä hallitus joutuu kiristämään finanssipolitiikkaa merkittävästi. Lisäksi tarvitaan voimakkaita keinoja työllisyysasteen nostamiseen. Hallituksen 75 prosentin tavoite ei riitä alkuunkaan. Ja nyt lähtötaso voi pudota 70-72 prosentin tasolle koronakriisin tähden.

Suurin potentiaali lisätä työllisyyttä on Suomessa 55-64-vuotiaiden ikäryhmissä. Suomen työllisyysaste tässä ryhmässä on vain 66 prosenttia. Ruotsilla se on peräti 77 prosenttia eli noin kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi. Ero on valtavan suuri. Jos Suomen työllisyysaste olisi tässä ryhmässä Ruotsin tasoa, meillä olisi yli 90 000 työllistä nykyistä enemmän. Paineet paikallisen sopimisen lisäämiseen kasvavat erityisesti pk-yritysten osalta. Tämä tulee olemaan hyvin vaikea kysymys erityisesti SDP:lle ja vasemmistoliitolle. Keskustalle ja vihreille tämä sopisi ilmeisesti hyvin.

Arvonlisäverotuksen eli ALVn verotonta osuutta tulisi nostaa olennaisesti, jopa 20 000 – 30 000 euron tasolle. Tällöin julkisia menoja on alennettava esimerkiksi kehitysapua leikattava ja pakolaisten tukemista vähennettävä. Lisäksi veroja pitäisi lisätä, kuten yleishyödyllisten yhteisöjen pääomatulojen verotuksella, 5-10 prosenttia olisi sopiva aloitustaso. Osinkoverotuksen muutkin porsaanreiät tulisi tukkia. Nykyisin kotitaloudet ovat osinkoverojen päämaksajat.

Edellä olevan valossa voidaan sanoa, että Marinin hallituksen haasteet ovat valtavat koronakriisin jälkeen. On hyvin epävarmaa, pystyykö punavihreä hallitus riittäviin päätöksiin.

HEIKKI KOSKENKYLÄ