Mitä mieltä EU:n turvallisuuspolitiikasta? – eurovaaliehdokkaat vastaavat

EU-maat voivat mielestäni hyvinkin kehittää yhteistyötä turvallisuuspolitiikassa, esimerkiksi yhteisen ulkorajan valvonnan puitteissa. Samoin yhteinen sormenjälkirekisteri, eli Eurodac-järjestelmä on positiivinen yhteistyön muoto. – Juho Eerola

EU:lla ei voi olla perinteistä turvallisuuspolitiikkaa saati turvatakuita, koska sillä ei ole omaa armeijaa. Euroopan johtava sotilasliitto on Nato, piti siitä tai ei. EU:n tulee keskittyä kaupan edistämiseen, joka omalta osaltaan voi luoda rauhaa maiden välille. – Simon Elo

Kun Stalin aikanaan kuuli Vatikaanin paheksuvan Neuvostoliiton toimintaa, hän kysyi, montakos panssaridivisioonaa paavilla olikaan. EU:ta vaivaa samanlainen uskottavuusongelma. Suurin osa jäsenmaista on myös Naton jäsenmaita, eikä intressiä EU:n muskelien kasvattamiseksi näin ollen juuri ole. Yhteinen taisteluosasto on paperilla, mutta sitäkään ei olla halukkaita käyttämään. EU-mailla on esim. Venäjän suhteen hyvin erilaisia kansallisia etunäkökohtia, mikä on entisestään vesittänyt yhteisön painoarvoa. – Jussi Halla-aho

EU:n turvallisuuspolitiikka on melko olematonta. Syy: melkein kaikki EU-maat kuuluvat Natoon. Onneksi meillä on oma armeija, joka budjetin punakynän runtelemanakin on armeija. – Erkki Havansi

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yksi Euroopan unionin ulkopolitiikan välineistä. Yhteisestä politiikasta huolimatta jäsenvaltiot vastaavat edelleen yksin omasta ulkopolitiikastaan ja turvallisuudestaan. EU ei siis anna turvatakuita ja suurin osa jäsenvaltioista kuuluu Natoon. EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta voi olla psykologisesti hyötyä tai haittaa. EU tyri Ukrainan tapauksessa ja siitä on haittaa Suomelle. – Laura Huhtasaari

EU on turvallisuuspoliittisesti pelkkiä sanoja paperilla. Ns. turvalausekkeilla ei ole katetta. EU sitoo Suomea niin, että emme voi harjoittaa täysimittaisesti tiiviitä naapuruussuhteita, jotka olisivat meille parhaat turvatakuut. – Toimi Kankaanniemi

Toivoisin, että Suomi voisi itsenäisenä valtiona päättää etunsa mukaisesti myös EU:n ulkopuolisista suhteistaan. Meidän äänivaltamme hukkuu suurien EU-maiden tahdon alle ja voi olla meille pienenä taloutena hyvinkin haitallista. Joissakin asioissa yhteinen EU-linja on toki hyväkin asia, muttei silloin kun se uhkaa maamme kahdenkeskisiä suhteita jonkin maan kanssa.  – Jani Kolehmainen

Olen huolestunut tämänhetkisestä EU:n turvallisuuspolitiikasta. Kaikenlaisia pakotteita esitetään ilman tuloksia.  – Marko Kulpakko

EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka vaikuttaa tehottomalta. Se ei ole juurikaan vuosien varrella kehittynyt vaikka tavoitteet on perussopimuksiin jo aikojen alussa kirjattu. Esimerkiksi Catherine Ashtonin, eli unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, rooli jäi Ukrainan kriisissä melko näkymättömäksi. Myös EU:n yhteisten taisteluosastojen käytettävyys ihmetyttää, kun niitä ei esimerkiksi Keski-Afrikan operaatiossa käytetä. Herää kysymys, mistä maksamme, jos rahojamme käytetään EU:n turvallisuuspolitiikkaan? – Anne Louhelainen

Hyvin toteutettuna yhteisen turvallisuuspoliittisen linjan koordinointi EU-maiden välillä voi olla hyödyllistä. Tämä pätee ainakin silloin, kun EU-maiden näkemykset ovat samansuuntaiset. On kuitenkin tärkeä muistaa, että EU-tason turvallisuuspolitiikka ei voi korvata omaa turvallisuuspolitiikkaamme, vaan ainoastaan täydentää sitä. Olemme itse aina ensisijaisesti vastuussa omasta turvallisuudestamme riippumatta siitä, mihin yhteistyöelimiin kuulumme. Suora keskusteluyhteys ja hyvät naapuruussuhteet kaikkiin suuntiin ovat vuosikymmenten aikana rakennettu arvokas asia, joka ei saa olla kaupan. – Ilkka Matinpalo

EU:n perussopimuksissa yhteisen turvallisuuspolitiikan tavoitteeksi ”mainitaan” yhteinen puolustus. En kannata EU:n yhteistä puolustus- tai sotilasliittoa, vaan yhteistyötä. Samoin EU:n täytyy toimia turvallisuuden edistämisessä yhteistyössä kaikkien maiden kanssa. Kannatan yhteistyötä myös materiaalihankinnoissa, kun se on mahdollista ja lisää mm. puolustusteollisuuden kilpailukykyä. Kriisinhallintaoperaatioihin suhtaudun kriittisesti, varsinkin, jos ne aiheuttavat enemmän kustannuksia Suomelle kuin muille EU-maille. Kuitenkin Suomen osaamista rauhanturvaamisessa arvostetaan maailmalla ja Suomella on toki annettavaa yhteiseen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan. –Pirkko Mattila

EU:hun liittymisen yhdeksi tärkeäksi perusteeksi nimettiin aikoinaan turvallisuuspolitiikka. Silti turvallisuuspolitiikan toinen osa-alue eli ulkopolitiikka on ollut heikkoa ja toista eli puolustuspolitiikkaa ei oikeastaan ole. Tämä on luonnollista, koska jäsenmaat ovat niin erilaisia historialtaan ja maantieteelliseltä sijainniltaan. Turvallisuuspolitiikka on syytä pitää omissa käsissä. Talous on jo saatu Brysselissä sekaisin, mikä nakertaa Euroopan sisäistä turvallisuutta. – Piritta Poikonen

Kaikista ongelmista huolimatta EU:ssa myönteistä on se, että jäsenyys integroi Suomea selvemmin läntiseen järjestelmään poliittisella kartalla. Suomen ei tule kuitenkaan missään tapauksessa laskea sen varaan, että EU takaisi turvallisuuttamme. – Sakari Puisto

Suhtaudun EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan varovaisen myönteisesti. Yhteistyötä kannattaa kehittää, jotta voimme vahvistaa eurooppalaista turvallisuutta. – Pirkko Ruohonen-Lerner

Jos EU on rauhanliike, sen olisi syytä pysyä pakotteiden ulkopuolella. Pakotteiden asettaminen suurvallalle ei ole viisasta: se vaarantaa lähinaapureiden talouden. Jos Venäjä katkaisee kauppasuhteitaan Suomeen EU:n pakotteiden takia, merkitsee se Suomelle talouden romahtamista. EU:n olisi syytä ottaa turvallisuuspolitiikkansa toteuttamisessa huomioon kaikki jäsenmaansa. Pakotteet Venäjää kohtaan vaarantavat jäsenmaiden turvallisuuden. – Maria Tolppanen

EU on kauppaliitto eikä sillä ole yhtenäistä turvallisuuspolitiikkaa. Sitä osoittaa EU:n menettely Ukraina-kysymyksessä. Oli huonoa turvallisuuspolitiikkaa ajaa Ukrainalle vapaakauppaa samaan aikaan kun Putin neuvotteli Euraasian vapaakauppasopimuksesta. – Mauno Vanhala

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 4/2014 -lehdessä.