Miten käy pienten ja paikallisten yrittäjien hyvinvointialueiden ruokahuollon kilpailutuksissa?

Ruokahuollolla on iso rooli uusilla hyvinvointialueilla. Kansanedustaja Minna Reijonen on huolissaan siitä, millaisia vaikutuksia sote-uudistuksen mukanaan tuomilla uudelleenjärjestelyillä ruokahuollon järjestämisessä on hyvinvointialueiden pienille ja paikallisille yrittäjille. Asiasta kirjallisen kysymyksen tehnyt Reijonen toivoo lisäaikaa järjestelyjen suhteen.

Sosiaali- ja terveysuudistus koskettaa muun muassa alueiden sairaaloiden, vuodeosastojen ja vanhustenhoidon yksiköiden ruokahuoltoa. Monissa kunnissa ruokahuolto on järjestetty alueittain siten, että sama keittiö on valmistanut ja toimittanut ruokaa koulujen yksiköihin sekä sosiaali- ja terveydenhoidon yksiköihin.

Sosiaali- ja terveysuudistus kuitenkin näyttää johtavan käytännössä siihen, että sama keittiö ei enää voikaan automaattisesti toimittaa ruokahuoltoa niin vanhustenhuoltoon kuin kouluihin.

– Sote-uudistusta käsiteltäessä asiaa ei huomioitu riittävästi, sanoo kansanedustaja Minna Reijonen.

Pienet toimijat jäävät kilpailutusten ulkopuolelle

Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhoito, mukaan lukien vanhustenpalvelut, siirtyivät hyvinvointialueiden vastuulle ja koulut jäivät kuntien vastuulle. Hyvinvointialueilla tämä voi johtaa erikoisiin tilanteisiin. Hyvinvointialueiden ruokahuoltoa pilkotaan ja kilpailutetaan alueellisesti. Pienet toimijat eivät käytännössä voi osallistua kilpailutuksiin.

Kun hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden ruokahuolto siirtyy suuremmille yksiköille, voi kuntiin jäädä kouluruokailu eri toimijalle. Pienet toimijat omalta osaltaan pitävät kuntien elinvoimaisuutta ja paikallisuutta sekä työllisyyttä yllä. On oletettavaa, että Suomessa tämä johtaa isoihin uudelleenjärjestelyihin. Esimerkiksi Pohjois-Savossa tämä on jo aiheuttanut huolta.

Lisäaika järjestelyille on tarpeen

– Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintaansa monta asiaa muuttuu, ja osaa niistä tunnutaan tekevän hyvin kiireellä. Lisäaika järjestelyille on tarpeen, huomauttaa Reijonen.

Reijonen teki kirjallisen kysymyksen siitä, miten aiotaan varmistaa, että hyvinvointialueiden ruokahuollon järjestämiseen varataan riittävästi siirtymäaikaa. Hän kysyy myös, kuinka hankintalakiin ja siihen liittyviin kilpailutuksiin aiotaan puuttua sosiaali- ja terveysuudistuksen tuomien haasteiden osalta.