Monikulttuurisuus rasittaa kouluterveydenhoitoakin – maahanmuuttajien terveystarkastuksista ei tingitä

Maahanmuuttajaoppilaista aiheutuu kouluterveydenhoitajalle selvästi enemmän työtä kuin suomalaisista. Monikulttuurisessa koulussa työskentelevä terveydenhoitaja kokee, että suomalaislapsilta leikataan resursseja koko ajan, koska maahanmuuttajalapsiin uppoaa niin paljon työtä. Ainakin Helsingissä koululääkärin tarkastuksista on jouduttu leikkaamaan.

Helsingissä esimerkiksi Suomalaisessa Yhteiskoulussa on lääkärivajeen takia jouduttu luopumaan osasta joillain luokka-asteilla tehtävistä koululääkärin tarkastuksista, kertoo Helsingin Uutiset. Määräaikaisia tarkastuksia kohdennetaan niille, joiden kohdalla koulun terveydenhoitaja on havainnut tarvetta lääkärin vastaanotolle. Koululääkärin tarkastukseen pääsee myös, jos vanhemmat sitä erikseen toivovat.

Helsingin kaupungin terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen vahvistaa Suomen Uutisille, että sama ilmiö näkyy jossain määrin kaikissa Helsingin kouluissa.

”Suomalaisilta leikataan koko ajan”

Sen sijaan maahanmuuttajaoppilaiden terveystarkastuksista ei tingitä. Valmistavaan opetukseen tulevan maahanmuuttajaoppilaan terveystarkastus on paljon laajempi ja työläämpi kuin tavallisille lapsille tarjottavat laajat terveystarkastukset, kertoo pääkaupunkiseudulla monikulttuurisessa koulussa työskentelevä terveydenhoitaja Tiina (nimi muutettu).

– Tuntuu, että suomalaisten oppilaiden kohdalla leikataan koko ajan kaikesta, samaan aikaan kun maahanmuuttajaoppilaat vievät valtavasti aikaa ja resursseja, Tiina kertoo.

Valmistava opetus on tarkoitettu 6-17-vuotiaille maahanmuuttajalapsille ja -nuorille, jotka eivät osaa riittävästi suomea. Kunnasta riippuen se järjestetään joko erillisellä, valmistavalla luokalla tai valmistavan opetuksen ryhmissä.

Myös paperittomat hoidetaan

Maahanmuuttajaoppilaita tulee kouluihin monella nimikkeellä: kiintiöpakolaisina, näiden perheenyhdistämisinä, turvapaikanhakijoina ja muina maahanmuuttajina. Kouluihin tulee jopa laittomasti maassa oleskelevien ”paperittomien” lapsia. Osalle tulijoista on jo tehty maahantulotarkastus muualla, mutta osalle valmistavan opetuksen terveystarkastus on ensimmäinen Suomessa tehtävä terveystarkastus.

Valmistavaa opetusta ei kaikissa kouluissa ole, joten maahanmuuttajaoppilaiden suuri määrä rasittaa vain tiettyjä kouluja. Kouluterveydenhoitajien määrä on resurssoitu oppilaiden nuppiluvun mukaan, riippumatta oppilasaineksen laadusta, Tiina kertoo.

Valmistavan opetuksen terveystarkastus teettää töitä

Kouluun tulevien maahanmuuttajaoppilaiden terveystarkastus alkaa terveyskyselyn täyttämisellä kotona. Kyselylomake on saatavilla eri kieliversioina, kuten arabiaksi, englanniksi, somaliksi, venäjäksi ja viroksi, Tiina kertoo. Hänen kokemuksensa mukaan näitä lomakkeita ei kuitenkaan saada takaisin täytettyinä kuin ehkä viidesosalta valmistavan luokan oppilaiden vanhemmista. Myös rokotustietoja on vaikea saada heiltä kirjallisesti; virolaisilta ja venäläisiltä ne saa useimmiten kyllä, Lähi-idästä ja Afrikasta tulleilta ei juuri koskaan.

Kaikilta maahanmuuttajaoppilailta otetaan laboratoriokokeita. Mahdolliset tartuntataudit, kuten hepatiitti, HIV, kuppa, suolistoloiset ja tuberkuloosi tutkitaan THL:n maaluettelon mukaan.

Koska monet tutkittavista tartuntataudeista ovat hyvin vakavia, periaatteena on, että lapset eivät aloita koulua ennen kuin seulontatutkimuksen tulokset on saatu. Tämä ei Tiinan mukaan läheskään aina toteudu, vaan lapset ovat ehtineet käydä koulua jo monta kuukautta, ennen kuin tartuntatautitutkimukset tehdään.

Tulkin käyttö hidastaa terveystarkastusta

Jokaiselle valmistavan opetuksen oppilaalle varataan 60 minuutin aika terveystarkastusta varten. Paikalla ovat oppilaan lisäksi ainakin toinen vanhemmista, tulkki, terveydenhoitaja ja lääkäri.

Ongelmana on se, että monilla maahanmuuttajavanhemmilla on vaikeuksia ymmärtää sovituista ajoista kiinni pitämisen tärkeyttä. Tiina kertoo, että jos vanhempi ei ilmesty sovittuna aikana paikalle, terveystarkastusta on vaikea tehdä, koska varsinkaan nuorelta oppilaalta ei saada asioita kunnolla selville. Tiinan mukaan usein voi käydä myös niin, että tulkki ei tule paikalle. Silloin tarkastus on lähes mahdoton toteuttaa, ellei perhe osaa englantia.

Tiinan mukaan maahanmuuttajat ovat erittäin tietoisia oikeudestaan tulkkiin ”niin kauan kuin on tarve”. He myös ”kouluttavat toisiaan” erilaisista oikeuksistaan. Kymmenen tai jopa kaksikymmentä vuotta Suomessa asunut äiti saattaa vaatia tulkin paikalle, koska ei osaa suomea.

Tulkin käyttö tietenkin hidastaa terveystarkastuksen suorittamista huomattavasti. Tarkastukseen liittyy niin paljon pakollisia kuvioita, että tulkin kautta ei ole mahdollista kysellä vanhemmalta mitään kovin syvällisiä lapsen ja perheen voinnista, Tiina kertoo.

Tulkkia tilattaessa asiakkaan ”statuksen” tietäminen on oma ongelmansa. Kyseessä voi olla pakolainen, kielteisen päätöksen saanut ja uusintahakemuksen tehnyt turvapaikanhakija, laittomasti maassa oleva ”paperiton” ja niin edelleen. Valtio korvaa kunnille osan pakolaisten vastaanoton kustannuksista, kuten tulkkauskulut. Epäselvissä tapauksissa tulkkauskulut jäävät kunnan maksettaviksi. Viime kädessä maksaja on tietenkin aina suomalainen veronmaksaja.

Koulutuksesta lisäkuluja veronmaksajille

Suomen Uutiset haastatteli Tiina äskettäin myös tyttöjen ympärileikkausten vastaisesta työstä. Jutussa kävi ilmi, että koulujen henkilökunnalle järjestetään aiheesta hienoja koulutuksia, mutta käytännössä koulujen mahdollisuudet estää tyttöjen viemistä vanhempiensa kotimaahan ympärileikattaviksi ovat heikot. Koulun terveystarkastuksissa ei aina pystytä edes jälkeenpäin huomaamaan jo tehtyä ympärileikkausta.

Tiina kertoo, että myös maahanmuuttajien valmistavan opetuksen terveystarkastuksista järjestetään koulutuksia, joihin osallistuu lääkäreitä ja terveydenhoitajia. Niistä koituu veronmaksajille lisäkuluja.

– Ja näitä koulutuksiahan ei varmaan edes lasketa maahanmuuton kuluihin, kun ne ovat vain ”terveydenhuollon lisäkoulutusta”, Tiina arvelee.