Ajatushautomo Euro Intelligencen johtaja Wolfgang Münchau kirjoittaa eroavansa muista eurooppalaisista federalisteista siksi, että hänen mielestään tappio pitäisi pysty myöntämään epäonnistumisen jälkeen. Mielikuva Euroopan vahvistumisesta kriisien myötä on hänestä harhainen. Eurokriisi ja pandemia ovat tehneet Euroopasta heikomman.
Eurokriisin ja pandemian lisäksi Euroopalla on käsillään ulkopoliittinen kriisi. EU ei ole onnistunut määrittämään mahdollisia Venäjään kohdistuvia lisäpakotteita, mikäli Venäjä hyökkää Ukrainaan.
EU:n korkea edustaja Josep Borrell kertoi, että toimista vaikeneminen on strateginen päätös ja että tarkoitus on pitää Venäjä epätietoisuudessa seuraamuksista. Politicon mukaan sisäpiiri ei ole pakotteista yksimielinen.
Saksa ja Venäjä liitossa?
Wolfgang Münchau nostaa esille Saksan laivaston komentaja Kay-Achim Schönbachin kommentin, jonka mukaan Venäjän miehittämä Krimin niemimaa on nyt venäläisillä eikä asian laita tule muuttumaan. Schönbachin mukaan muiden tulisi kunnioittaa Venäjän presidentti Vladimir Putinia.
Schönbach erosi kommenttiensa vuoksi. Hän kertoi haluavansa välttää ”lisävaurioiden” syntymisen. Münchaun mukaan komentajan kommentit kielivät siitä, että Saksa ja Venäjä ovat liittolaisia.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz on kieltäytynyt kertomasta, johtaisiko Venäjän invaasio Ukrainaan Nord Stream 2 -kaasuputken lupakäsittelyn hyllytykseen. Saksa on ollut perin haluton keskustelemaan Venäjän eristämisestä kansainvälisen maksujärjestelmän ulkopuolelle.
EU:n itäisten maiden suhtautuminen Venäjään on täysin toinen. EU:n ulkopolitiikka on hajallaan.
Italiasta ei tule velkakestävää
Münchau ei usko Italian saavuttavan niin suurta tuottavuuden kasvua, että maa selviäisi jossain vaiheessa veloistaan. Euroopan keskuspankki voi toki tukea Italiaa velkaostoillaan, mutta se johtaisi ajan myötä kasvaviin ongelmiin.
Euroalue tuskin selviäisi Italian maksukyvyttömyydestäkään. Kyse on ikään kuin aikapommista, joka räjähtää silmille jossain vaiheessa. EU voi vain valita Italian konkurssin tai EKP:n pääomamarkkinoiden sosialisoinnin väliltä.
Müncaun mukaan euroalue menetti etsikkoaikansa, kun EKP alkoi ostaa jäsenmaidensa velkoja taseeseensa. Eurokriisin iskettyä euromaiden yhteisillä velkakirjoilla – eurobondeilla – olisi voitu välttää molemmat katastrofaaliset lopputulemat.
EKP olisi voinut tuolloin ostaa eurobondeja. Ostomäärät olisivat pysyneet maltillisina, koska eurobondeja ei olisi ollut niin paljoa liikkeellä. Toiseksi euromaiden omista veloista olisi tullut unionin kannalta vähemmän merkityksellisiä. Tällöin Italian vanhojen velkojen ongelma olisi jäänyt pieneksi koko unionin kannalta.
Toimimaton talousunioni
Euroopan integraatio epäonnistui, kun sen talous- ja rahaliitto ohjasi jäsenmaiden taloudet eri teille. Müncahun mukaan ei ole loogista ajatella toimimattoman talousunionin olevan toiseksi paras vaihtoehto heti kunnollisen talousunionin jälkeen.
Hän ei myöskään jaksa luottaa muiden federalistien haavekuviin. Hän ei esimerkiksi usko EU:n elpymispaketin saavan jatkoa. Paketti on liian pieni lisätäkseen merkittävästi tuottavuuden kasvua.
Hänestä on hölmöä yhteenlaskea paketin avustusten ja luottojen määriä ja hehkuttaa summaksi tulevaa suurta lukua. Paketti on vain 0,3 prosenttia vuotuisesta bruttokansantuotteesta. Se jää helposti huomaamatta puhuttaessa vain nimellisesti suuresta paketista.
Münchau kysyy, voisiko kansallinen vaihtoehto olla parempi kuin pitäytyminen kiinni toimimattomassa talousunionissa.
Talousunionin kriitikot ovat huomauttaneet aiheesta jo ennen kuin yhteisvaluutta otettiin käyttöön. Lukuisten eri apu- ja tukipakettien jälkeen esimerkiksi Suomen vastuut ja riskit ovat kasvaneet toistuvasti.
Henri Alakylä