Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra ja kokoomuksen meppi Petri Sarvamaa keskustelivat eilen EU-politiikasta ja unionin tulonsiirroista Alfa-TV:lla. Sarvamaa perusteli tukipaketteja yhteisellä edulla. Purra kyseenalaisti, miksi Suomen pitäisi tukipakettien kautta maksaa rahaa vauraammille maille, jotka eivät tee yhtä säntillistä politiikkaa.

Kansanedustaja Harry Harkimon (liik) isännöimässä Hjallis-Lisää Rahaa -puheohjelmassa Riikka Purra sai esittää ensin tiivistetysti perussuomalaisten EU-politiikan linjan.

– Perussuomalaisilla ei ole ongelmaa sen kanssa, että EU:ssa tehdään yhteistyötä kaupan alalla ja että meillä on yhteismarkkina-alue, toimitaan siis eräänlaisena kaupan liittona, joka samalla tuo Eurooppaan vakautta ja rauhaa.

– Nykyinen EU kuitenkin etenee syvälle integraatiopolulla ja tunkeutuu monissa asioissa suvereenien kansallisvaltioiden alueelle. Suunta on selvä: elpymispaketti, tulevat ilmastopaketit, metsäasiat, mahdollinen sosiaalirahasto ja niin edelleen. Integraatio etenee ja samalla budjettimääräämisvalta omiin asioihimme vähenee. Tämä ei perussuomalaisten mielestä ole Suomen edun mukaista. Me emme voi kannattaa tällaista kehityskulkua, Purra sanoi.

Hän totesi, että Suomi voisi edes joskus pyrkiä ajamaan voimakkaammin omaa intressiään unionissa.

– Sitäkään Suomi ei tee. Tosin näin pienellä valtiolla ei ehkä muutenkaan olisi paljoa sanottavaa Ranskan, Saksan ja muiden suurten valtioiden keskellä. Joskus voisimme silti edes yrittää.

Bryssel ei uhkaile nettomaksajia

Purran mukaan Suomen olisi täysin mahdollista myös kieltäytyä tukipaketeista, sillä Bryssel ei lähtisi uhkailemaan nettomaksajia EU:sta erottamisella.

– Voisimme joskus kokeilla, mitä siitä seuraa, että uskaltaisimme sanoa ei. Jos Suomi haluaisi ajaa EU:ssa omaa intressiään, yksin ei tarvitsisi olla. Meillä on mahdollista löytää liittolaisia, tietysti asiakohtaisesti.

Elvytyspaketin jälkeen EU:ssa puuhataan seuraavaksi niin sanottua sosiaalista ilmastorahastoa, jossa jäsenmailta kerättäisiin reilut 72 miljardia euroa jaettavaksi eri maiden kesken. Suomelle järjestely tarkoittaisi sitä, että Suomi maksaisi 840 miljoonaa euroa muiden maiden ilmastotoimien vaikutusten kuittaamiseen.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus on ilmoittanut suhtautuvansa rahastoon ”erittäin kriittisesti”

– Saa nähdä, miten kriittisyys kääntyy varsinaiseksi kannan muodostukseksi, kun tulee aika päättää asioista, Purra sanoi.

Hän huomautti, että vastaavalla tavalla kuin 750 miljardin euron koronaelvytyspaketissa ei ollut kyse koronasta, ilmastopaketissakaan ei ole kyse ilmastosta.

– EU keksii erilaisia perusteluja sille, että näitä paketteja, tulonsiirtoja ja yhteistä velkaa veroja ja niin edelleen voidaan edistää. Ilmasto on nyt politiikassa yksi totuus ja sen siivellä on hyvä edistää federalismia, kuten näyttää tapahtuvan. Tietenkin toivon, että Suomen hallitus uskaltaa sanoa ei. Se kuitenkin vaatii sen, että uskalletaan sanoa.

Maltillisempi ilmastokunnianhimo olisi paikallaan

Juontaja ja kansanedustajakollega Harkimo kysyi Purralta, kuinka kauan tämä uskoo EU-rahapolitiikan systeemin, jossa uutta rahaa työnnetään jatkuvasti markkinoille, kestävän.

Purra vastasi, että järjestelmä pysyy kasassa niin kauan kuin korot ovat alhaalla, ikään kuin velkaakaan ei tarvitsisi koskaan maksaa.

– Markkinoille pumpataan niin paljon rahaa, että eri tahot pysyvät tyytyväisinä ja markkinat toimivat. Tietysti raha kelpaa eri toimijoille, kuten firmoille, mutta ei se sitä tarkoita, että ilmastopolitiikka tällaisenaan olisi kaikkien intressi, puhumattakaan siitä, ettei se kurjistaisi tavallista suomalaista.

– Kuitenkin siinä vaiheessa, kun järjestelmä törmää siihen, mihin se väistämättä jossain vaiheessa törmää, esimerkiksi korkojen nousuun, niin sitten olemme suurissa ongelmissa.

Perussuomalaiset esittää Suomen kunnianhimoisten ilmastotoimien maltillistamista siten, että hiilineutraaliustavoitetta siirrettäisiin vuoteen 2050 eli samalle tasolle EU:n ja Suomen oleellisten kilpailijamaiden, kuten Ruotsin ja Saksan kanssa.

– Unionin tasolla olisi mahdollista vaikuttaa näihin asioihin esimerkiksi lisäämällä päästöoikeuksia markkinoille ja tekemällä sellaista politiikkaa, että kivihiilestä ja fossiilisista polttoaineista ei pyrittäisi eroon niin nopeasti, koska se ei ole mahdollista

Ilmastopolitiikka on ristiriitaista

Purra huomautti, että ilmastopolitiikkaan sisältyy myös paljon ristiriitaisuuksia. Hän nosti esimerkiksi hallituksen, erityisesti vihreiden nuivan suhtautumisen kotimaiseen maatalouteen ja ruuantuotantoon.

– Se tarkoittaa sitä, että kun ilmastotoimia aletaan kiihkeästi tekemään suomalaisen ruuan hinta nousee. Siitä sitten seuraa se, että me syömme ulkomaista ruokaa, jota rahdataan tänne laivoilla ja lentokoneilla. Se ei ole järkevää ilmaston kannalta eikä myöskään suomalaisen maatalouden ja huoltovarmuuden kanssa.

Suomessa vihreän politiikan kustannukset ovat useita miljardeja. Purran mukaan miljardit olisivat paremmassa hyötykäytössä siten, että tavallisen kansalaisen asumisen, liikkumisen ja ruuan hintojen nousun korotuksia hillittäisiin.

– Esimerkiksi niin, että polttoaineen hintaan kohdistuvia veroja maltillistettaisiin, tietysti puhumattakaan vaikkapa kotitalouksien sähköverosta niin, että maksutaakka ei olisi näin korkea.

Kansalaiset näyttäisivätkin olevan kyllästyneitä vihreän politiikan alati paisuvista kustannuksista. Polttoaineveron kohtuullistamista esittävä kansalaisaloite on juuri saanut vaadittavat 50 000 nimeä kasaan ennätysajassa, ja aloite siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi.

Miksi Suomi joutuu maksamaan vauraammille maille?

Hjalliksen ohjelman loppupuolella ohjelmassa oli mukana myös kokoomuksen meppi Petri Sarvamaa, joka puolusteli EU-tulonsiirtoja ja tukipaketteja unionin ”yhteisellä vahvuudella”. Sarvamaa esitti näkemyksenään, että EU-politiikassa olisi laajaa tukea niin sanotulle vihreälle siirtymälle, joka ei kuitenkaan olisi samalla siirtymää kohti liittovaltiota.

– No mistä se sitten johtuu, että säntillistä ilmastopolitiikkaa tekevä Suomi joutuisi jälleen uudessa paketissa maksamaan rahaa vauraammille maille, jotka eivät tee yhtä säntillistä politiikkaa? Purra kysyi.

Sarvamaa vastasi, että unionin perusidea on toimia yhdessä.

– Tulonsiirroissa on pitkälti kyse siitä, että unionin jäsenet olisivat yhdessä mahdollisimman vahvoja. Unioni on jo nostanut uusia jäsenvaltioita, kuten Unkarin ja Puolan taloudellisesti jaloilleen, ne ovat tulleet huikeasti eteenpäin ja elintaso on noussut. Yhdessä olemme kaikki vahvempia.

EU ei ole taloudellinen menestystarina

Ohjelman juontaja Harkimo huomautti Sarvamaalle, että monista voi tuntua väärältä laittaa rahaa Italiaan ja Espanjaan, missä verojenmaksukulttuuri on tyystin erilainen kuin Suomessa. Esimerkiksi Italian verotus on Suomea selvästi matalammalla tasolla. Italia on myös EU:n johtava veronkiertomaa.

– Suomessa jokainen maksaa veronsa. Siellä (Italiassa ja Espanjassa) kuitit ovat miten sattuu, ja veroja kerätäänkin ihan eri tavalla. Ei tunnu oikealta, että sinne laitetaan rahaa, Harkimo sanoi.

Sarvamaa myönsi, että on tärkeää pystyä näyttämään, että ”hommassa on jotain tolkkua”.

– Se ei kestä, että jos me vaan pumpataan ja kaadetaan rahaa, jonka joku sitten käyttää miten sattuu. Jos rahoja käytetään johonkin, joka ei tuota mitään eurooppalaiseen talouteen ja hyvinvointiin, niin silloin rahat on käytetty huonosti.

Purra huomautti, että EU:n ja eurojärjestelmän ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että jäsenvaltiot ovat keskenään hyvin erilaisia.

– Varmasti Unkarin ja Puolan taloudellinen tilanne on parantunut ja maat menneet eteenpäin. Mutta missä määrin tämä on Suomen vastuulla niin, että meidän pitää maksaa siitä? Tai missä määrin meidän vastuullamme on maksaa esimerkiksi Ranskaan sähkölaskuja, Italian heikkoa taloudenpitoa tai kyvyttömyyttä kerätä veroja?

– EU ei ole taloudellinen menestystarina. Myös Suomessa on jo yleistä huomauttaa siitä, että euro ei ole ollut Suomen edun mukainen, verrattuna esimerkiksi Ruotsiin, jossa oma valuutta joustaa. Meillä vastauksena taas on korkea työttömyys ja kitulias talouskasvu.

SUOMEN UUTISET