Venäjän hyökkäys Ukrainaan johtaa yhteiskunnallisiin muutoksiin, joiden vaikutuksia voi tässä vaiheessa vasta uumoilla. Joka tapauksessa punavihreä puunhalaaminen on nyt vihelletty poikki ja on aika katsoa maailmaa vailla värillisiä laseja.

Totaalisen piittaamaton ja vainoharhainen valtapolitiikka tekee omalla tavallaan kyseenalaiseksi kaiken sen, mihin länsimainen ja erityisesti pohjoismainen poseerauspolitiikka on olemassaolonsa perustanut. Arvoliberaalit valinnat kumisevat tyhjyyttään, kun ei enää ole mistä valita.

Erityisen raskaasti Ukrainan katastrofi riepoo pohjoismaista yhteiskuntaa, jonka maailmaasyleilevä valtiolaiva on kokenut moraalisen haaksirikon. Näin kirjoittaa Expressenissä kulttuurivaikuttaja Henrik Jönsson:

Paluu sodanjälkeiseen aikaan

Venäjän groteski hyökkäys suvereenia demokraattista valtiota vastaan ​​ei ole vain moraalinen ja humanitaarinen katastrofi, vaan se merkitsee myös Euroopan kenties jäljellä olevien pasifististen tavoitteiden loppumista. Käsitys sosiaalisesta liberalismista modernin yhteiskunnan moraalisena ja taloudellisena päätepisteenä hävitettiin viimein tänään – koska väkivalta ei lopu koskaan ja palaa jatkuvasti niin kauan kuin meillä ei ole rohkeutta taistella sitä vastaan.

Eettisfilosofisen pohdiskelun lisäksi Ukrainaan tehdystä interventiosta on seurauksia, jotka valkenevat kaikelle kansalle vasta jonkun ajan kuluttua. Vaikerrus polttoaineen, sähkön ja lämmityksen hinnasta nousee suoraksi huudoksi ja me kansalaiset voimme pian oikeasti olla tilanteessa, jossa 1950-luvun elintasolle palataan muutenkin kuin henkisesti. Asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen ja paetaan Pavlovin hierarkiasta. Kulttuurivaikuttaja Jönssön jatkaa:

Ruotsissa ei voi olla lainsäädäntöä, joka estää puolustuskyvyn tehostamisen ympäristölupien puuttumisen takia. On kohtuutonta, että ympäristötuomioistuin tekee mahdottomaksi ruotsalaisen sementin tuotannon. Ja viimeisellä hetkellä koko Eurooppa tajuaa seuraukset ydinvoiman alasajosta, joka on tehnyt koko mantereen riippuvaiseksi Venäjän kaasusta.

Niukkuuden jakaminen on hankalaa

Venäjän aggressiolla on seurauksensa myös ilmastonmuutokseen liittyvien toimenpiteiden kannalta. Yhtäältä Euroopan on pakko palata turpeen ja kivihiilen polttoon, joka lisää päästöjä. Toisaalta pula fossiilisista polttoaineista pakottaa kansakunnat etsimään muita keinoja energian tuottamiseksi.

Talouden mahdollinen näivettyminen pakotteiden ja vastapakotteiden seurauksena johtaa työn ja sitä kautta liikkumisen vähenemiseen. Se leikkaa liikennepolttoaineiden käyttöä mutta lisää paineita toimentulotulotukeen. Tavarat kallistuvat mutta kansalaisten tulot vähenevät, deflaatio on hankala, poliitikon kannalta lähes mahdoton yhtälö.

Pakolaisvirta Ukrainasta muualle Eurooppaan on alkanut ja se laittaa suomalaisenkin arvoliberaalin pakolaispolitiikan kyseenalaiseksi. Kun ihmisillä on oikeasti hätä, ratkaisut pitää tehdä toki lainsäädännön mukaisesti mutta akuuttia tarveharkintaa painottaen.

SUOMEN UUTISET