Perussuomalaiset on pitkään kritisoinut tieteen politisoitumista ja ideologioiden valtaa akateemisessa maailmassa. Aihe on ollut taajaan esillä myös kansainvälisessä keskustelussa viime aikoina. Nyt suomalainen yhteiskuntatieteilijä kirjoittaa Kanava-lehdessä yliopistojen sensuurimentaliteetista ja vaatii akateemista maailmaa korjaamaan ongelman sisältä päin.
“Maailmankuulu evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistaja Richard Dawkins sivaltaa tuoreessa Spectator-lehden artikkelissaan tuoreita yhteiskunnallisia trendioppeja”, kirjoitti Suomen Uutiset huhtikuussa tänä vuonna.
Meillä keskustelu yliopistojen sensuurimentaliteetista on vasta lähtökuopissaan, Suomen Uutiset kertoi jutun lopussa. Koko ilmiö on tapana kiistää varsinkin siinä päässä ideologista janaa, joka on yliopistoissa vahvoilla.
Kritiikki leimattiin ”sodanjulistukseksi”
Kohu alkoi, kun Helsingin Sanomien pääkirjoitus 3.4. otti kantaa tämän päivän yliopistomaailmaan ja intersektionaalisesta ideologiasta haettiin yhtäläisyyksiä 70-luvun taistolaiseen vastakulttuuriin. Pääkirjoituksessa todettiin, että mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja taiteellisille aloille, sitä enemmän ideologia saa tilaa empirian sijaan.
Vasemmalle kallellaan olevat keskustelijat kokivat kirjoituksen yhteiskuntatieteen vähättelyksi. Helsingin yliopiston tutkijatohtori Laura Nissin kutsui kirjoitusta ”pommiksi” ja ”sodanjulistukseksi.” Tuhannet peukuttavat sodanjulistusta.
Uusi pommi räjähti Kanava-lehdessä
Uusimman pommin pudotti nyt elokuussa Kanava-lehteen kirjoittanut yhteiskuntatieteilijä, Wayne State Universityn sosiologian professori Jukka Savolainen. Otsikolla Akateemisen maailman ideologisuus on aito ongelma Savolainen kertasi Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta syntynyttä kohua ja kyseenalaisti myytin, jonka mukaan puhe tieteen ideologisoitumisesta olisi vain tieteenvastainen sodanjulistus.
Yli 30 vuotta yhteiskuntatieteellistä tutkimusta niin Suomessa, Norjassa kuin Yhdysvalloissakin tehnyt Savolainen kirjoittaa, että kokemuksiensa valossa hänestä on päivänselvää, että “poliittisilla mieltymyksillä on liiallinen vaikutus alan tutkimuskirjallisuuteen”.
”Itsesensuuri on yleistä ja valtavirrasta poikkeavia näkökulmia syrjitään avoimesti”, Savolainen kirjoittaa.
Savolaisen mukaan esimerkkejä ideologisesta syrjinnästä ilmaantuu pelkästään Yhdysvalloissa tätä nykyä viikottain.
Kun tulokset eivät vastaa narratiivia
Tieteen kannalta huolestuttavinta on se, että tyypillisissä tapauksissa kriitikot eivät löydä tutkimuksista mitään vilppiä tai metodologista puutetta. Tulokset vain eivät vastaa edistyksellistä narratiivia, ja niitä voi käyttää poliittisessa keskustelussa “väärin”.
Esimerkiksi 2019 arvovaltainen PNAS-lehti julkaisi tutkimuksen, jossa havaittiin, että valkoihoisten poliisien osallistuminen ampumatilanteisiin ei ollut yhteydessä kuolonuhrin ihonväriin.
Asiallisen debatin jälkeen yli 800 yhteiskuntatieteilijää julkaisi adressin, jonka mukaan kyseinen tutkimus on “vaarallisesti harhaanjohtava”. Negatiivisen julkisuuden siivittämänä kirjoittajat päättivät vetää artikkelinsa pois, Savolainen kirjoittaa.
Savolaisen mukaan vastaavia tapauksia on ollut useampia. Kesäkuussa 2020 Society-lehti veti pois poleemisen artikkelin 550 tutkijan vaatimuksesta. Tällä kertaa kirjoittaja seisoi artikkelinsa takana. Kirjoitusta pidettiin rasistisena, koska siinä katsottiin, että kulttuuriset tekijät vaikuttavat ryhmien välisiin köyhyyseroihin enemmän kuin esimerkiksi rakenteellinen rasismi.
”Edistyksellistä” tutkimusta ei vedetä pois, vaikka menetelmissä olisi vikaa
Joissakin tapauksissa myös tutkimusten menetelmissä tai aineistoissa on parannettavaa, ja siihen kohdistuva kritiikki kuuluu tietenkin asiaan. Huomionarvoista Savolaisen mukaan onkin se, että vastaavilla menetelmillä tehtyjä tutkimuksia, jotka päätyivät vastakkaisiin lopputuloksiin, ei ole vedetty pois.
“Ainoastaan ‘konservatiivisiksi’ tai ‘oikeistolaisiksi’ leimattuihin tutkimuksiin reagoidaan tällä tavalla. Jos tutkimus kyseenalaistaa maailmankuvaa, jossa korostuu rasistinen tai sukupuoleen perustuva syrjintä, tutkijayhteisö suuttuu ja ryhtyy sensuroimaan tutkimusta eikä osallistu keskusteluun tieteen pelisääntöjen mukaisesti, niin kuin pitäisi.”
Suomen Uutiset osoitti keväisessä jutussaan erilaisiin esimerkkeihin maailmalta ja Suomesta viitaten, että tiedemaailman politisoituminen on ilmiö, jonka suhteen Suomen haasteena on, että poliittisesti motivoituneet tutkijat näyttävät potevan vielä henkistä kieltämisvaihetta.
Suomalaiset tutkijat kieltävät ilmiön julkisesti, mutta tunnustavat sen anonyymisti
Vaikka suomalaiset tutkijat julkisesti kieltäisivät koko sensuuri-ilmiön olemassaolon, anonyymeinä he ovat raportoineet siitä jo yli kymmenen vuotta sitten.
Savolainen viittaa kriminologian professori Janne Kivivuoren artikkeliin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä vuonna 2007. Kivivuori haastatteli tutkijoita, joilla oli evoluutiopsykologisia näkökulmia sellaisiin tulenarkoihin aiheisiin kuin esimerkiksi seksuaalisuus tai sukupuolten väliset erot.
Yksi Kivivuoren haastateltavista kuvasi, kuinka sosiaalitieteellisen lehden päätoimittaja painosti häntä poistamaan käsikirjoituksesta lauseen, jossa viitattiin biologisiin eroihin miesten ja naisten seksuaalisuudessa:
“Sähän olet sosiologi, kyllä sun pitää ymmärtää!”
Ei tervehditä, leimataan hulluksi, häiritään nimettömästi
Savolainen kirjoittaa, että useat haastateltavat kuvasivat kokemuksiaan yhteisön ulkopuolelle sulkemisesta: ei tervehditty, lakattiin juttelemasta, leimattiin hulluksi ja jotkut saivat osakseen nimetöntä häirintää.
Savolaisen tulkinta Kivivuoren tutkimuksesta on, että kotimainen tiedeyhteisö ei katso hyvällä intellektuaalisia virtauksia, jotka kyseenalaistavat vallitsevaa ideologiaa tai edes näyttävät olevan sen kanssa ristiriidassa.
Savolaisen mukaan tulokset ovat niin huolestuttavia, että vastaavia tutkimuksia olisi syytä tehdä enemmän. Monet opiskelijat oppivat kaihtamaan vääränlaisia kysymyksiä ja selitysmalleja ja lahjakkaat toisinajattelijat hakeutuvat yhteiskunta- ja ihmistieteistä muille aloille ahdistavan ilmapiirin takia, Savolainen pelkää.
Tiedeyhteisön pitää tehdä puhdistuksensa itse
Korruptoitunutta tiedeyhteisöä on vaikea korjata ulkoa päin. Jos vaikka perussuomalaisten johtama oikeistolainen hallitus haluaisi puhdistaa vasemmistolaisen ideologian yliopistoista, ja palauttaa tieteen objektiivisuuden ihanteet voimaan akateemisessa maailmassa, se joutuisi tieteen vapautta puolustaessaan itse loukkaamaan akateemista vapautta. Voi vain toivoa, että tiedeinstituutiot pystyisivät itse korjaamaan itseään.
Savolainen näkee asian kirjoituksessaan melko lailla samalla tavalla.
“En pidä mahdottomana, että tulevaisuudessa oikeistopopulistinen hallitus voisi Suomessakin puuttua akateemisen maailman ylilyönteihin. Olisi parempi, että tiedeyhteisö pyrkisi moniarvoisuuteen itse, ilman ulkopuolista väliintuloa.”
Marko Hamilo