KOLUMNI Päätoimittaja Matias Turkkila (ps.) kirjoittaa Maria Ohisalon (vihr.) tekemistä kyseenalaisista virkanimityksistä. Päätösten taustalla on muutakin tekijöitä kuin vain halu nostaa aatesisaria korkeisiin asemiin.
Alkuvuonna sisäministeri Maria Ohisalo nimitti ministeriöönsä kansliapäällikön. Supon pomo Antti Pelttari oli kokemuksensa perusteella selvä kärkiehdokas, mutta Ohisalo nimitti puoluesisarensa Kirsi Pimiän. Nimitys näytti poikkeuksellisen härskiltä kotiinpäin vedolta, ja sitä moitittiin laajalti. Pimiällä ei ole kokemusta sisäisestä turvallisuudesta – toisin kuin Supoa kymmenisen vuotta johtaneella Pelttarilla.
Väärin valittu, siis? Miten sen nyt ottaa. Pimiällä oli meriitti, johon Pelttari ei yllä.
Kuntavaalien 2017 alla Pimiän johtama yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto oli rakentamassa Suomeen valtavaa massavalvontajärjestelmää, jolla kytättiin vaaliehdokkaita näiden tietämättä. Hyvässä uskossa Ylen vaalikoneeseen some-tilinsä merkinneet joutuivat seurantaan, ja kaikkia heidän viestejään analysoitiin. Massiivisessa kyttäyshankkeessa käytettiin vihapuhealgoritmia. Sillä seulottiin päivittäin kuntavaaliehdokkaiden Facebookissa ja Twitterissä julkaisemaa sisältöä. Vihapuheeksi luokiteltu sisältö lähetettiin yhdenvertaisuusvaltuutetulle jatkotoimia varten. Massakyttäyksen tuloksena Pimiä käynnisti muun muassa Sebastian Tynkkysen kuntavaalien yhteydessä julkaisemista some-viesteistä poliisitutkinnan.
Pimiä täsmensi Uudelle Suomelle, että kyse oli Tynkkysen kampanjasta, jossa ihmisiä pyydettiin kertomaan, miten maahanmuutto vaikutti heidän turvallisuuteensa. Tynkkynen vertasi valvontajärjestelmää Itä-Saksan salaiseen poliisiin, Stasiin.
Pysähdätään hetkeksi tähän. Mikä kuviossa on vikana?
No ensiksi, että yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii oikeusministeriön yhteydessä. Oikeusministeriö vastaa vaalien järjestämisestä. On posketonta, että vaalijärjestäjä puuttuu vaaliteemoihin.
Toiseksi Kirsi Pimiä nimitettiin juuri sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön ylimmäksi virkamieheksi. Sisäministeriön budjetti on lähes 200-kertainen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon verrattuna, ja kyky suomalaisten massavalvontaan on suunnaton.
Suhmuroinnin lopputulemana vihreä ministeri, jonka ykkösteema on vihapuhe, sai aisaparikseen massavalvojan, joka käynnistää poliisitutkintoja ihmisten kertoessa maahanmuuttoon liittyvistä ikävistä kokemuksistaan. Kuulostaako hyvältä?
MATIAS TURKKILA
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 2/2020 -lehdessä.