Kirjailija, valtiotieteiden maisteri ja lukion opettaja Arno Kotro kertoo Suomen Uutiset Show’n uudessa jaksossa suomalaisen peruskoulun alennustilasta ja synkän kehityksen taustoista.
Viimeistään nyt onkin syytä pohtia, miten on mahdollista, että entinen koulutuksen mallimaa Suomi on notkahtanut luiskaan – ja millainen muutos tarvitaan.
Suomi on pudonnut oppimistuloksia mittaavissa Pisa-mittauksissa jo yli 20 vuoden ajan – erityisesti matematiikan ja lukutaidon alamäki on ollut jyrkkä.
Digi ei ole itseisarvo vaan väline
Kotron kuvauksen mukaan suomalaisessa peruskoulussa ajauduttiin viime vuosikymmenellä osin alennustilaan uusien, radikaalien kasvatuksellisten ja opetuksellisten menetelmien vallattua alaa.
– 2000-luvulla, etenkin viimeisten 10-15 vuoden aikana, meillä on tehty täysin idioottimaisia koulu-uudistuksia. Jos nyt joitakin luettelen tässä, niin tuli esimerkiksi pakkomielteinen digitalisaatio. Digiloikasta tuli omituinen mantra, ja ne opettajat, jotka yrittivät tehdä hyvää perusduunia opiskelijoiden kanssa, tunsivat nahoissaan olevansa jotenkin huonoja.
– Esimerkiksi Helsingin kaupunki määritteli 2010-luvulla jotain digitalisaatiostrategiaa, jonka tavoitteena oli määrittää jopa prosentteja, kuinka paljon kouluissa pitäisi käyttää digiä. Tämä digi oli yksi älyttömyys. Sitä tarvitaan, mutta ei mitenkään itseisarvoisesti. Se on väline muiden joukossa.
Ilmiöoppiminen ei ole toiminut
Myös niin sanotun ilmiöoppimisen ja itseohjautuvuuden tarjoaminen nuorille koululaisille on osoittautunut huonoksi ratkaisuksi, Kotro kuvaa.
Kotron mukaan ilmiöopetus on usein keinotekoista ja päälle liimattua, sillä jo ilmiöoppimisen määrittely voi olla opetusalan ammattilaisille hankalaa.
– Siinä on tällainen sinänsä kaunis ajatus, että maailmahan ei jakaudu oppiaineisiin, vaan meillä on erilaisia ilmiöitä, esimerkiksi ilmastonmuutos, ja sitä voi ja pitää lähestyä monitieteisesti. Mutta nyt koulukontekstissa tämä ilmiö sai outoja toteutustapoja.
– Jos annan esimerkin: Eräässä alakoulussa oli ilmiönä 8-9-vuotiaille avaruus, ja sitten tehtävänä oli, miten eri oppiaineissa tai miten eri tyypit lähestyvät avaruutta. Sitten eräälle oppilaalle annettiin tehtäväksi mustat aukot. Hän netistä copypastasi Wikipediasta jonkun artikkelin mustasta aukosta, josta hän ei tajunnut hölkäsen pölähtävää. Mutta nyt näin ihanat itseohjautuvuus- ja ilmiökriteerit täyttyivät, Kotro sanoo.
Pöhinäpettereiden silmissä kirja muuttui arvottomaksi
Vuosikymmenien ajan koululaisen perusväline oppimiseen on ollut kirja. Kuitenkin kirjoistakin haluttiin eroon koulumaailmassa viime vuosikymmenellä pedagogisten villitysten nostaessa päätään.
Kotro toteaa, että kirja on edelleen erinomainen opiskeluväline. Silti niitäkin on kouluissa haluttu korvata erilaisilla digitaalisilla oppimisympäristöillä.
– Jopa arvosanoista ja kokeista haluttiin eroon. Eli siis kaikki se, mikä oli hyväksi havaittu vuosikymmenten – jopa vuosisatojen – aikana suomalaisessa koulujärjestelmässä, yhtäkkiä muuttui näiden ”pöhinäpettereiden” silmissä jotenkin arvottomaksi, ja tarvittiin kaikkea uutta.
