Perussuomalaisten Hämeen piirin puheenjohtaja Mira Nieminen toivotti puolueen valtuutetut ja jäsenet tervetulleiksi perussuomalaisten puolueneuvoston kokoukseen Lahdessa. Suomen Uutiset julkaisee puheen kokonaisuudessaan.

Arvoisa puolueen puheenjohtaja, puheenjohtajisto, puoluesihteeri, hyvät perussuomalaiset jäsenet ja te kaikki kokoukseen osallistuvat! Sydämellisesti tervetuloa Hämeeseen ja Lahteen!

On ilo ja kunnia toimia emäntänä tässä puolueneuvoston kokouksessa.

– Onpas teitä on muuten huikean paljon! Olen lukenut ja kuullut monesta lähteestä, että perussuomalaiset hajosivat ja katosivat johonkin? Mutta siinähän te olette! Mihinkään kadonneina, vaikka muuta yritetään valheellisesti väittää.

Kuka muistaa, olimme kaksi vuotta sitten 2016 kokoustamassa Lahdessa, tässä samaisessa paikassa? Onko kenties jokin muuttunut sillä välin, onko Suomi muuttunut? Tarvittaisiinko perussuomalaisia tekemään muutos?

Kahdessa vuodessa ehtii tapahtua paljon. Uskon, että tämä muutos näkyy myös tänään täällä. Olemme yhdessä, tiiviimmin ja katseen suunta on eteenpäin! Me olemme yhdessä sitä varten, että saamme aikaiseksi ne teesit, joilla Suomi palautetaan järjen tielle.

Kiitos siitä, että olette saapuneet niin runsaslukuisesti paikalle, sillä meillä on hyvin tärkeä päivä.

Kun katselen teitä täältä puhujakorokkeelta, näen monta elämäntarinaa. Jokaisella teistä on mielipide ja ajatus paremmasta huomisesta. Niin minullakin. Omat kokemukset ja taustat, joita peilaan nykyiseen yhteiskuntaa, sen muutoksiin, tahtotiloihin ja tulevaisuuden suuntaan. Pidän tarinoista. Pidän erityisesti elämäntarinoista. Rakastan onnellisia suomalaisia elämäntarinoita. Siksi olen Perussuomalainen. Rakastan Suomea.

Mutta olen huolissani Suomesta. Olen huolissani lapsista, työikäisistä ja vanhuksista. Olen huolissani suomalaisen arjen jatkumisesta. Arjesta sellaisena kuin me kaikki sen todellisena tunnemme.

Yhteiskuntamme on ajettu tilaan, jossa oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus eivät enää toteudu arvoina. Ne toteutuvat vain sanoina juhlapuheissa. Kansa jakautuu voimakkaasti kahtia. Te näette sen – te koette sen!

Yhteiskuntarauhaa horjutetaan sisäisesti ja ulkoisesti. Tämä ei ole ainutlaatuista historiansa tunteville. Surullisinta on se, että Suomessa ei ole herätty tämän kehityksen estämiseksi. Tämä on meidän, perussuomalaisten tärkein tehtävä.

Tunteet turvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta kasvattavat yhteiskunnan eheyttä. Olemme olleet rakentajakansa, luoneet järjestelmiä, tukiverkostoja ja huolehtineet siitä, että kansalaisilla olisi maassamme hyvä olla. Nyt olemme tilanteessa, jossa tätä kaikkea jaetaan ilmaiseksi maailmalle niin, että oma kansa maksaa ja katsoo sivusta perinnön jakoa. Pienestä sisukkaasta kansasta revitään irti työ, verot ja omaisuus, jotta voimme näyttää ulospäin tarpeeksi kuuliaisilta ja hyveellisiltä.

Olen ammatiltani poliisi. Päivittäin olen useiden erilaisten ihmiskysymysten äärellä. Työvuoron aikana voin joutua toimimaan useissa ammateissa psykologina, nuorisotyöntekijänä, lääkärinä, pappina, turvamiehenä, sosiaalityöntekijänä, rajoja asettavana vanhempana, tukihenkilönä. Ihmiskysymysten kirjon kohtaamista auttaa oma arki, oma perhetausta, omat harrastukset. Äitiys, omien vanhempien elämäntilanne ja luottamustoimet avaavat ymmärrystä ja kykyä katsoa asioita eri näkökulmista. Monet erilaiset roolit pakottavat toimimaan epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseksi.

Päivän jälkeen työmatkalle jää usein mietittävää: miksi epätoivoinen nuori ja pelossa elävät vanhemmat, eivät saa apua mielenterveysongelmiin? Miksi 13-vuotias ostaa itse lääkkeensä kadulta?

Niitä toistamiseen etsittyjä kadonneita vanhuksia ja heidän väsyneitä omaisiaan, kun muistisairasta ei tarpeesta huolimatta saada palveluiden pariin, työikäisen jättämää itsemurhaviestiä, kun työttömyyskierre ja talous ovat vieneet elämänhallinnan, vanhuksen hätäistä soittoa, kun ei hän pääse lattialta ylös eikä kotiapu vastaa, lapsiperheitä ja koteja, joissa poliisi ja sosiaalitoimi ovat arkipäivää.

Miten auttaa raiskattua alaikäistä, joka on luottanut aikuiseen, burn outin saanutta kotihoitajaa, joka joudutaan itse viemään kesken iltakierroksen hoidettavaksi? Miten rohkaista naista tai miestä, joka kärsii jatkuvasta lähisuhdeväkivallasta tai miten nuoren orastavaan rikolliseen kierteeseen voitaisiin tehokkaimmin puuttua?

Itsekseen pohtien, on todettava, että meillä on Suomessa vielä valtavan paljon arjen ongelmia ratkaistavana.

Kun ongelmaratkaisut kestävät, kehitämme jo uusiakin ongelmia, vaikka omissakin olisi ihan riittävästi. Nykyisellä toiminnalla lisätään epätasa-arvoisuuden tunnetta ja syvennetään kuiluja yhteiskuntakerrosten välillä. Ajatus, että oma kansakunta ensin, ei enää päde. On yksiselitteisen selvää, että sosiaali- ja terveysjärjestelmäämme ei ole alun perin tarkoitettu koskemaan jokaista tänne saapuvaa pyytäjää vaan tukemaan oman yhteiskuntamme heikompiosaisia. Yksinkertaisesti maamme veronkantokyky ei riitä – ei nyt, eikä tulevaisuudessa kasvavan joukon edessä. Asioita on osattava priorisoida.

Neljän lapsen äitinä olen huolissani lapsista, varmasti me kaikki. Heille on tarjottava paras mahdollinen tulevaisuus.

Lapsiperheköyhyys on kasvava ongelma yhteiskunnassamme, jopa keskituloisissa perheissä. Miten taas estää syrjäytyminen, jos jo kolmannessa polvessa lapset eivät saa työntekemisen mallia ja arjesta puuttuvat sekä säännöllisyys että rutiinit ja kaikki raha perheeseen tulee tukien muodossa. Miten tehokkaimmin auttaa perheitä vaikeina aikoina? Kuinka pystyttäisiin antamaan tukea jo ennalta niin, että ongelmiin löydetään ratkaisut riittävän ajoissa?

Valitettavasti lapset jakautuvat yhä selvemmin hyvin pärjääviin ja heikompiosaisiin.
Entäpä koulukiusaaminen? Koulukiusaamisen muodot ovat saaneet järkyttäviä piirteitä. Jopa alakouluikäiset hautovat itsemurhaa kiusaamisen takia.

Meidän on välttämätöntä tukea kehitystä, jossa eriarvoisuutta kavennetaan. Lapsille ja nuorille tulee olla mahdollisuuksia harrastaa ja kehittää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Maksuttoman koulutuksen täytyisi olla itsestäänselvyys ja lapsiperheille tulisi muutenkin jäädä enemmän rahaa arkeensa. Perheiden jaksamista pitää tukea voimakkaammin kotiin vietävillä palveluilla.

Tyttöjen silpominen, ympärileikkaukset, lapsimorsiamet ja -sotilaat eivät kuulu länsimaiseen eikä mihinkään sivistyneeseen kulttuuriin, jossa ihmisellä on perustuslaillinen oikeus määrätä itsestään. Lapsia ja naisia tulee suojella paremmin.

Meidän ei tule hyväksyä kaksinaismoralismia, joka elää asiassa keskuudessamme ja jota ylläpidetään kieltämällä keskustelu kulttuureiden kunnioittamisen varjolla.

Olen huolestunut yhteiskunnan kehityksestä, jossa arjen turvallisuus ei ole enää sitä, mitä se oli vielä omassa lapsuudessa ja nuoruudessani. On järkyttävää, että tämän päivän Suomessa joudun ohjeistamaan lapsiani suojautumaan väkivaltaiselta iskulta tai muistutan tarkkailemaan poikkeavaa käyttäytymistä. Tämä on ollut jo arkea Euroopassa.

Jos mikään ei ole muuttunut, miksi tarvitsemme kuorma-autoja sulkemaan katuja, asein varustautuneita sotilaita tai mellakkapoliiseja yleisöpaikoille? Miksi kiellämme todellisuuden, joka on jo rantautunut meillekin. Meidän on tehtävä lujasti töitä näiden turvallisuusuhkien torjumiseksi.

Samalla kun monet muutokset ovat yhteiskunnassamme konkreettisesti läsnä, meillä monta muuta ongelmaa, jotka vaativat ehdottomasti huomiota.

Sisäturvallisuus on heitteillä. Turvallisuusympäristö on muuttunut ja ne syövät entisestään ohenevien poliisien henkilöstö- ja talousresursseja. Poliisimäärään ei olla panostettu samassa suhteessa kuin muissa pohjoismaissa tai Euroopassa. Suomi erkanee poliisimäärissä pohjoismaista hälyttävästi ja meillä se tarkoittaa sitä, ettei poliisipalveluja ole enää saatavilla nykyisellä tasolla eikä poliisi pysty hoitamaan sille asetettuja tehtäviä tavalla, jotta kansalaisen oikeusturvaa voitaisiin ylläpitää. Haja-asutusalueet kärsivät tästä ensimmäisinä.

Liikenteessä valvontaa suoritetaan automaattivalvonnan keinoin. Ihmisen työtä ei voi korvata. Kansalainen haluaa, että esimerkiksi rattijuoppoja ja muiden turvallisuudesta piittaamattomia otetaan edelleen kiinni.

Kuljetusalan yrittäjät pyytävät lisää valvontaa, koska suomalainen yrittäjä ei enää pärjää kilpailussa ulkomaalaisten kanssa. Kabotaasi, ajo- ja lepoaikarikkomukset jäävät valvomatta, kun ensi vuodellekin raskaanliikenteen valvontaa ollaan vähentämässä entisestään.

Poliisin resursseja syövät myös erikoistehtävät, joita muuttunut toimintaympäristö on tuonut mukanaan. Lisämäärärahat eivät korjaa ongelmaa vaan tarvittaisiin yli vaalikauden kestävä pitkäaikaissuunnitelma tilanteen korjaamisiksi.

Ammattitaitoisen henkilöstön resurssipula näkyy myös hätäkeskuksissa, jossa asiakkaat joutuvat jopa jonottamaan saadakseen puhelun hätäkeskuspäivystäjälle. Oikeuslaitosten vähentäminen ja niiden ruuhkautuminen tarkoittaa kansalaisen oikeuspalveluiden ja oikeusturvan kapenemista.

Suomen omavaraisuusastetta on nostettava ja maaviljelijöiden toimeentulo mahdollistettava. On häpeä, että suomalainen puhdas ruoka ja sen tuottajat ovat ahdingossa.

Haja-asutusalueilla asuvien, siellä toimeentulonsa saavien elämistä ei saa hankaloittaa yhtään enempää nostamalla autoiluun liittyviä maksuja. On kohtuutonta, että kaupunkien vihreänideologian aatteet maksatetaan ihmisillä, jotka tarvitsevat autoa jokapäiväiseen liikkumiseen.

Yrittämisen ja työntekemisen mahdollisuudet on turvattava. Toisaalta on varmistettava, että työtä voidaan tehdä turvallisesti. On huolestuttavaa, että tehtävillä olevat ensihoitajat ja pelastusviranomaiset kokevat turvattomuutta. Poliisit joutuvat yhä useammin turvautumaan voimankäyttövälineisiin ja pitkiin oikeusprosesseihin työtehtäviensä johdosta. Myös moni muu ammatinharjoittaja on kertonut uhkaavien tilanteiden lisääntyneen työtehtävien ohessa.

Tarvitsemme kipeästi avointa keskustelua ja uudistuksia sosiaalipolitiikan eri saroilla. Uusien järjestelmien pitää olla kannustavia ja yhdenvertaisuutta edistäviä. Yhteiskunnan pitää kuitenkin pystyä asettamaan rajoja. Epäoikeudenmukaisuus heijastuu hyvinvointiin ja luo jännitteitä. Meidän tulee huolehtia, että omilla verorahoilla kerätyt varat käytetään järkevästi ylläpitämään elintasoa ja turvallisuutta maassamme.

Meillä asiat ovat vielä siinä pisteessä, että voimme vaikuttaa niiden kehityksenkulkuun. Meidän perussuomalaisten pitää tehdä muutos, koska olemme vaihtoehto nykyiselle linjalle. Muut puolueet ovat näyttäneet suuntansa ja käyttäneet mahdollisuutensa. Siinä, missä Euroopan moni maa on syvissä ongelmissa, meidän täytyy olla viisaampia ja tehdä asiat toisin. Meidän pitää kasvattaa tervettä itsetuntoa. Nyt suomineidon käyttäytyminen näyttää pelokkaalta ja ujolta, mikä muistuttaa piian roolista, jossa tarkalla korvalla kuunnellaan, mitä isännät ovat mieltä. Mutta jokohan suomineito olisi kypsynyt ja kasvanut emännäksi omaan taloonsa? Aika huolehtia rajoista, joiden kerrotaan osoittavan rakkautta lapsia kohtaan.

On paljon tärkeitä asioita maahanmuutosta, talous-, sosiaali-, ympäristö- ja koulutuspoliittisista aiheista, joihin perussuomalainen haluaa tarttua. Tiedän, että kysymyksiä ja kannanottoja nousee paljon esille ja siksi me olemmekin tänään täällä. Keskustelemassa, työstämässä ja verkostoitumassa. Myös eduskuntaryhmä on tuonut syksyn budjettiriihen alla esille omat näkemykset perussuomalaisista vaihtoehdoista rahanjaon poliittisissa painotuksissa. Pyydän teitä tutustumaan niihin tämän päivän annin lisäksi.

Vaaliohjelmiemme pitää olla uskottavia, vakuuttavia ja ennen kaikkea mahdollisia. Äänestäjät päättävät linjan, jonka takana me seisomme. Meidän tulee antaa heille edes mahdollisuus valita Suomen kannalta paras linja. Meidän linja. Perussuomalainen linja.

Yhdessä olemme voimakkaampia! Meillä on perussuomalaisuus, jonka avulla pääsemme yhdessä ajamaan meille tärkeitä asioita. Olemme vaihtoehto, jolle ei ole varteenotettavia kilpailijoita. Tämä on etu, mutta myös haaste. Joudumme tekemään kovasti töitä tämän hetkisessä puoluekentässä. Elämme suurennuslasin alla, jossa positiivisuus ja näkyvyys ovat olemattomia. Mutta tässä kuvastuu meidän suomalainen sisu ja tahto. Se Pohjantähden alla elävä Koskelan Jussi kuokkansa kanssa, joka jatkaa työtään ja luottaa tekemiseensä. Nyt olemme täällä, yhdessä ja elinvoimaisempana kuin koskaan raivaamassa tietä kohti vaalivoittoa.

Hämeen piirin johdossa olemme ottaneet tietoisen linjan yhteistyöhön. Pyrimme liikkumaan yli kunta- ja kaupunkirajojen, tulemaan toisillemme tutuiksi, lisänneet viestintää ja yhteenkuuluvuutta ja jakaneet vastuuta. Me teemme yhteistyötä ja tulemme toimeen muiden kanssa. Emme ole koulukiusaajien kuorossa. Meillä on yksi yhteinen suunta, tehdä Suomesta se Suomi, joka arvostaa, kunnioittaa ja huolehtii omistaan. Ylläpitää omaa identiteettiä ja kulttuuria. Kasvattaa Suomen tulevaisuuden toivot olemaan ylpeitä isänmaastaan ja sen arvoista!

Hämeen piirin puolesta toivotan teille oikein antoisaa ja mukavaa kokouspäivää, yhteiselon hetkiä ja paljon avointa keskustelua. Kiitos!