Valtiovarainministeri Riikka Purra vertaa Suomen tilannetta vuoden 2011 Kreikkaan, joka ei kyennyt uudistumaan itse vaan ajautui umpikujaan. Kataisen hallituksesta heristeltiin sormea, vaikka Suomen olisi itse pitänyt viimeistään tuolloin aloittaa sopeutusohjelma.
Purran mukaan suomalainen yhteiskunta on nyt tienhaarassa. Niukkojen resurssien maailmassa on priorisoitava asioita.
– Maailmassa, jossa puolustusmenoja on kasvatettava miljardiluokassa ja sote- ja korkomenot nousevat joka tapauksessa, kaikesta toissijaisesta täytyy pystyä karsimaan.
– Kaikkeen ei ole varaa. Tästä tulee suuri kansakuntamme kysymys 2030-luvulla. Suomalainen sosiaalivaltiomalli ei nähdäkseni voi jatkaa samalla linjalla kuin se on ollut viimeiset 50 vuotta. Hyvinvointivaltion malli luotiin homogeeniseen yhtenäiskulttuuriin, jossa eli vielä voimakkaana sotienjälkeinen jälleenrakentamisen talkoohenki. Sitä yhtenäiskulttuuria ei enää ole, siksi yhteiskuntapolitiikankin täytyy muuttua.
Suomen täytyy jatkaa päättäväisen fiskaalisen sopeuttamisen tiellä, lisää rakenneuudistuksia on samoin tehtävä, Purra sanoo.
– EU:n uudet finanssipoliittiset säännöt ja uusi kansallinen velkajarru velvoittavat meitä entistä enemmän rytminvaihtoon. Jokaiselle vuodelle tulee uusia käyttömenojen leikkauksia lisää miljardiluokassa, siis joka vuosi. Näin tulee jatkaa, kunnes velkasuhde saadaan selvään laskuun.
Arviointineuvostolta tukea hallitukselle
Purra kommentoi puheessaan arviointineuvoston raporttia:
– Hallituksen tekemien sopeutusten mittaluokka on merkittävä, ja velkasuhteen osalta on selvää, että ilman hallituksen päätösperäisiä toimia tilanne olisi vielä paljon vaikeampi. Arviointineuvosto toteaa, että hallituksen päätösperäiset toimet vahvistavat julkista taloutta selvästi verrattuna tilanteeseen ilman niitä. Lisäksi neuvosto arvioi, että toimien alijäämää pienentävän vaikutuksen voi olettaa voimistuvan ajan myötä.
Paljon keskustelua herättänyttä ylimmän marginaaliveroasteen laskua arviointineuvosto kommentoi positiivisesti. Hallituksen toteuttama keskituloisten työn verotuksen lasku puolestaan ei saa neuvostolta vastaavaa arviota, mutta hallitus on pitänyt sitä välttämättömänä:
– Arviointineuvosto nostaa ylimpien marginaalien laskun erityisesti esille, kuten useimmat muutkin asiantuntijatahot ja tutkimuskirjallisuus. Suurituloisten rajaveroaste säilyy Suomessa korkeana myös veronalennusten jälkeen, mutta työn tarjontaan liittyvien käyttäytymismuutosten odotetaan olevan positiivisia. Vastaavaa arvoa arviointineuvosto ei anna keskituloisten merkittävälle työnverotuksen alentamiselle, mutta hallitus pitää tätä kaikin puolin välttämättömänä ja tarkoituksenmukaisena. Suomalaisen keskituloisen verotaakkaa pitää keventää, vaikka, kuten tiedämme, se on budjetissa hyvin kallista.
– Oma kantani on, että Suomessa ei ole juuri veronkorotusvaraa. Kokonaisveroasteemme on maailman korkeimpia, ja talouskasvu aneemista. Tällä kaudella Suomen kokonaisveroaste ei nouse vaan jopa laskee. Veropolitiikan näkökulmasta verotuksen rakenne muuttuu tällä vaalikaudella parempaan suuntaan, ja fiskaalisesti kokonaisuutena verotus hieman kevenee, Purra sanoo.
Hallituksen linja ollut oikea, vaikeita toimia on kyettävä tekemään
Purra muistuttaa hallituksen tehneen historiallisen suuria rakenneuudistuksia muun muassa työmarkkinoihin ja sosiaaliturvaan. Odotuksia pidempään jatkunut matalasuhdanne ja uudet heilautukset maailmalla ovat kuitenkin vaikeuttaneet työtä entisestään. IMF:n arvion mukaan Suomen suhdannetta rasittavat muun muassa geotaloudellinen tilanne ja kauppasotien pelko.
– Hallituksen talouspolitiikan linja on kuitenkin ollut oikea, vaikka olosuhteet ovat osoittautuneet ennakoitua hankalimmiksi. Vaikeita toimia ei voi siirtää, niitä on tehtävä. Myös arviointineuvosto toteaa muun muassa, että ei ole selvää, että hallitus olisi voinut ajoittaa finanssipolitiikan kiristämisen oleellisesti toteutunutta paremmin.
Suoria sopeutuksia pantu toimeen noin 6 miljardin edestä
Hallitus on päättänyt ja pannut toimeen suoria sopeutustoimia – siis menoleikkauksia ja veronkiristyksiä–- noin kuuden miljardin edestä vuoden 2027 tasolla.
– Kesken on vielä joitakin satoja miljoonia. Noin 1 miljardi muodostuu lisäksi toimista, joiden julkista taloutta vahvistava vaikutus riippuu hyvinvointialueiden ja kuntien päätöksistä. Niihin liittyy suuria epävarmuuksia. Viime syksynä päätetyistä noin miljardin toimista valtaosa tulee voimaan vuonna 2027, ja ne tullaan sisällyttämään tänä keväänä julkisen talouden suunnitelmaan ja vuoden 2027 budjettiin. Vain noin 100 miljoonaa näistä toimista edellyttää tarkempaa kohdentamista – tulossa on haittaveroja, yritystukileikkauksia ja valtion toimintamenosäästöjä.
– Lisäksi tänä keväänä teemme jonkin verran korvaavia ja täydentäviä säästöjä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet tavoitteestaan tai viivästyneet. Myös EU:n liiallisen alijäämän menettely saattaa vaatia omansa.
Tärkeät ja oleelliset uudistukset on tehty
Purra kertoo työllisyys- ja rakennetoimien laskennallisen vaikutuksen olevan tällä hetkellä yli kaksi miljardia julkista taloutta vahvistava.
– Talouden suhdanne totta kai vaikuttaa toimien varsinaiseen toteutumiseen ja ajoittumiseen. Heikon talouskehityksen vuoksi valtaosa toimien julkista taloutta vahvistavista vaikutuksista toteutuu vasta vaalikauden jälkeen. Mutta eivät ne mihinkään katoa, vaikka eivät vielä näy. Tärkeät ja oleelliset uudistukset on tehty, hirvittävän poliittisen kritiikin keskellä, ja sillä hyvä. Koen surulliseksi valtiovarainministeriön virkavastuulla tehtyjen laskennallisten arviointien poliittisen irvimisen. Aivan vastaavalla tavalla uudistusten laskennallisia vaikutuksia on arvioitu edellisen ja muiden hallitusten kohdalla.
– Puoliväliriihessä päättämämme kasvutoimet, ne vähentävät verotuloja 2,2 miljardia vuoden 2027 tasolla, kun mitään toimenpiteiden suotuisia kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei ole otettu huomioon. Vastaavasti tästä summasta uusilla menosäästöillä ja tuloja lisäävillä toimilla rahoitetaan n. 0,8 miljardia.
– Lisäksi merkittävimmät toimet 10 miljardin kokonaisuudesta, jotka eivät näy kansantalouden tilinpidon mukaisessa alijäämässä, mutta jotka vaikuttavat kuitenkin velan määrän kertymisen vähentämiseen, ovat miljardin euron kertaluonteinen siirto Valtion eläkerahastosta valtion budjettiin, jonka arviointineuvosto muuten linjaa olevan ’periaatteessa järkevä toimenpide’, investointiohjelman rahoitukseen käytettävät tulot ja ARA-korkotukilainavaltuuksien pienentäminen.
Riikka Purran puhe on kokonaisuudessaan luettavissa ministeriön sivuilta.