Viime vuoden huono sato sekä polttoaineiden, sähkön, lannoitteiden ja rehujen hintojen jatkuva nousu kurittavat nyt sikatiloja olan takaa. Moni tila on valmis laittamaan kintaat naulaan. Sikatilojen tilanne näyttää toivottomalta. Tuotantopanokset nousevat joka viikko, mutta tuottajahinnoille ei tapahtu mitään.
Kansanedustaja Kristian Sheikki Laakso vieraili hiljattain kouvolalaisella sikatilalla.
– Kun katselee heidän tuotantokustannustensa nousua, nousee jopa minulla tukka pystyyn. On selvää, että jollei kohta jotain konkreettista tehdä, niin kotimaisen sianlihan syönti loppuu. Voihan olla, että se on parin hallituspuolueen tarkoituskin. Tosin unohtavat sen, että vähemmän puhdasta ja vähemmän eettistä lihaa tuodaan sitten maailmalta, Laakso sanoo.
Hintojen nousu on jäätävää
Tilan sähkölasku on noussut edellisvuoteen verrattuna 26 %, polttoöljy 71 %, lannoitteet 128 %, nestekaasu 71 %. Yhteensä nousu tarkoittaa yli 66 000 euron lisämenoa. Lisäksi sikojen rehut ovat kallistuneet 107 %, ja niihin tarvittaisiin edellisvuoteen verrattuna yli 200 000 euroa ylimääräistä rahaa.
– Jäätävää. Kaupan moraalia ja hinnoittelua on muutettava! Tuottajahintoihin on saatava lisää niin, että sikatilalliset pystyisivät elämään ja rahalla ei olisi muita ottajia välissä, vaatii Laakso ja paheksuu sitä, että hintojen noustessa teollisuus käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ottaa osan hinnannoususta itselleen.
– Lannoitevalmistaja Yara teki miljardituloksen. On helppo pistää omaa siivua lisää, kun hinnat nousevat. Samaa on tapahtunut polttoainepuolella.
– Tämä ongelma ratkeaa ainoastaan sillä, että hintoja on nostettava niin, että nousu menee isolta osin tuottajille. Hintojen nosto on ainoa tapa. Kaikki muu, kuten tuet ja muut, ovat pelkkää puuhastelua, eikä niillä tiloja pelasta, painottaa Laakso.
Tuottajat haluavat maksun työstään
Samaa mieltä on kurikkalainen porsastuottaja ja Kurikan MTK:n puheenjohtaja Marko Kriikkula.
– Näistä tukipaketeista ei tiedä, koska tulee ja kuka hyötyy. Toiveet olivat korkealla. Eivät ole enää. Pitää olla oikeudenmukainen tuottajahinta. Hinnan pitäisi elää tuotantopanosten kanssa, hän tuumaa.
Tukien perään hän ei ole, vaan reilun tuottajahinnan.
– Jos tulee joku tuhannen euron kriisituki, sillä ei ole juuri merkitystä, ja muut huutaa, että taas maatalouteen annetaan rahaa. Valtiovallan vakauttamislainat lisäävät tilojen velkataakkaa. Sen, mitä me myydään, pitäisi olla oikeanhintaista. Lihan hinnan täytyy nousta. Ei kukaan jätä ostamatta sitä, vaikka hinta pikkuisen nousisi.
Tuottajille tarkoitettu hyöty valuu takaisin teollisuuteen
Sikojen kilohinnasta vietiin taannoin 9 euroa kilolta, nyt takaisin tuli niistä 4 euroa.
– Aika ahtaalla on porsastuotanto tällä hetkellä.
Kauppa kertoo muuttaneensa hintaa, mutta ainakaan Kriikkulalle ei sieltä ole valunut mitään.
Jos lisää hintaa saadaan, teollisuus tai kauppa syö sen saman tien rehun tai muun korotuksena. Tuottajille tarkoitettu hyöty valuu takaisin teollisuuteen.
Kotimaisen lihan osto tärkeää
Kuluttajat voivat omalta osaltaan tukea suomalaista tuotantoa.
– Kuluttajat voivat auttaa ostamalla puhtaasti kotimaista lihaa. Pitää katsoa paketista, onko liha kotimaista vai EU:sta.
Kriikkula toivoo, että teollisuuden pienet toimijat tekisivät kauppoja suomalaisten teurastamoiden kanssa eivätkä ostaisi lihaa halvalla ulkomailta.
– Ulkolainen liha voi olla kuukausia, jopa vuodenkin, vanhaa. Se ei ole mennyt kaupaksi, sitten myydään halvalla jonnekin.
Kotimaisen lihan laadusta kertovat antibioottivapaa tuotanto, hännälliset porsaat ja emakkotilojen siirtyminen vapaaporsitukseen. Eläinten hyvinvointia ja lajityypillistä käyttäytymistä edistetään Suomessa monin tavoin.
Tiloilla voidaan huonosti
Kriikkula kaipaa pankeilta myötämielisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä toimia valtiovallalta, teollisuudelta ja kaupalta.
– Nyt pitää ymmärtää, että tänne pitää tulla rahaa. Tämä ei ole tuottajien itseaiheuttama tilanne. Viime kesän säille, koronalle ja Venäjän hyökkäykselle me ei voida mitään.
Hän on huolissaan suomalaisesta lihantuotannosta.
– Tuotannon lopettamisia on nyt paljon ja tulee lisää. Ymmärrän kyllä, minkä takia. Mihin tämä johtaa? Kohta painitaan suuressa lihapulassa. Emakot ovat vähentyneet ja koko ajan vähentyvät. Se tulee näkymään jo loppuvuonna tuotetuissa kiloissa.
Tilojen ahdinko heijastuu perheisiin.
– Kun pipo kiristää ja laskupino kasvaa, ei siinä jää rakkaudelle tilaa. Loppuunpalamisia ja parisuhdeongelmia tulee. Tuottajien elämäntilanne ja jaksaminen huolestuttaa, sanoo sikatilallinen Marko Kriikkula.
Leena Kurikka