Koronakriisi pysäytti maailmantalouden, miten käy Suomen talouden? Miten hallituksen toimet vaikuttavat ja minkälainen on suomalaisen pk-yrittäjän asema tämän kaiken keskellä? Ajankohtaisista talouskysymyksistä keskustelevat VTT Heikki Koskenkylä ja perussuomalaisten kansanedustaja FT Sakari Puisto yhdessä perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittisen asiantuntijan Juhani Huopaisen kanssa.

On hyvin mahdollista, että jatkossa koronakriisin varjolla kansalaisille tyrkytetään EU-jäsenvaltioiden yhteisvastuuta kasvattavia ja riskien tasaamiseen tähtääviä toimenpiteitä, jotka jäivät kesken ja tekemättä edellisen eurokriisin yhteydessä. Eräät EU-maat, varsinkin Italia, ovat erittäin raskaasti velkaantuneita, ja veloista selviäminen näyttää toivottomalta. Esimerkiksi Italian velkasuhde on nyt 137 prosenttia.

Hallituksen vastanimitetyn talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja Vesa Vihriälä jopa ehdotti äskettäin, että EKP:n hallussa olevista valtioiden velkakirjoista osa muutettaisiin ikuisiksi lainoiksi, joilla ei olisi korkoa eikä kuoletusta. Tällaisilla perpetuaalilainoilla on yleensä korko, mutta ei kuoletusta.

-Nyt ollaan jo tosiasiassa vedenjakajalla, jossa on valittava edetäänkö EU:ssa kohti federaatiota, Euroopan Yhdysvaltoja vai kelataanko taaksepäin, Koskenkylä sanoo.

Huopainen muistuttaa, että juuri sama kuvio nähtiin jo kymmenen vuotta sitten.

-Puhutaan solidaarisuudesta, mutta se, mitä tässä oikeasti tavoitellaan, on tulonsiirtoja Etelä-Eurooppaan. Kymmenen vuotta sitten meille kerrottiin, että meidän pitää pelastaa Kreikka, vaikka todellisuudessa me pelastimme ranskalaiset ja saksalaiset pankit, Suomi oli siinä mukana pelastamassa. Nyt meille kerrotaan, että pitäisi pelastaa Italia vaikka todellisuudessa olemme pelastamassa ranskalaisia pankkeja.

Puisto varoittaa, että Suomen velkasuhde voi pelkästään koronan vuoksi kasvaa jopa kymmeniä prosentteja.

-Jos ajatellaan nykyistä julkisen talouden tilaa, niin aika riskialtis tilanne syntyy, jos tähän tulisi vielä jotain takausvastuita päälle, Puisto sanoo.

Musta joutsen

Puisto sanoo, että Sanna Marinin johtaman hallituksen ohjelma on jo alun perinkin rakennettu vääriin olosuhteisiin.

-Hallitusohjelma on toiveiden tynnyri. Se perustuu tasaiselle kasvulle ja työllisyyden kasvulle. Ohjelman edellytyksenä on, ettei mitään yllättävää tapahdu. Yhtään ei ajateltu sitä, että Yhdysvalloissa oli nähty ennätyspitkä kurssinousu. Silti Suomen talouskasvu oli aika heikolla pohjalla, kasvanut vasta pari kolme vuotta kunnolla. Vuoden 2008 finanssikriisistä toipuminen oli kestänyt poikkeuksellisen pitkään. Näkisin, että hallituksen olisi pitänyt edes jotenkin varautua siihen, että talouskriisi tai ainakin laskusuhdanne on tulossa.

-Nyt sitten toteutui se, mitä vähän pelättiinkin, eli paikalle saapui ”musta joutsen” joka rikkoi kuvion. Se tuli talouden ulkopuolelta epidemian kautta, mutta vaikuttaa hyvin vahvasti myös talouteen. Nyt olemme sitten eläneet akuuttia kriisivaihetta, jossa on tehty erilaisia toimia, kuten yritystukihelpotuksia ja vahvistettu lainanantoa. Itse pelkään kuitenkin toista aaltoa, jossa yritykset joutuvat vaikeuksiin. Näkisin, että reaalitalouden puolelta tulee vielä karvasta jälkeä.

Katso koko keskustelu täältä (juttu jatkuu videoruudun alapuolella):

Puisto painottaa, että nyt olisi aika priorisoida, eli asettaa julkiset menot tärkeysjärjestykseen.

-Varsinkin kaikki järjettömimmät menot täytyy priorisoida. Jos suoraan sanotaan, niin ei enää ainuttakaan kehitysmaalaista pidä ottaa elämään tänne tulonsiirroilla. Pitäisi samalla ottaa huomioon raaka reaalipolitiikka taustalla eli se, mitä maailmalla nyt tapahtuu.

Uusi hallitus aloittanut uhoamisella

Ilman koronaakin useat menneisyyden ongelmat olisivat tulleet Suomella eteen: Jo eurokriisin yhteydessä monet maat, kuten Kreikka ja Italia jätettiin ylivelkaisiksi. Ja koska nousukaudellakin Suomen talouskasvu on ollut kituliasta, Suomen edessä olisi joka tapauksessa ollut taantuma.

-Ne vaikeudet, joiden edessä hallitus nyt on, niin on ihan turha sanoa, ettei niihin ole osattu varautua. Hallitusohjelmasta tehtiin ylioptimistinen. Siinä tehtiin se, mitä haluttiin tehdä eikä mietitty mihin on oikeasti varaa. Se oli suuri virhe, Huopainen toteaa.

Koronasta huolimatta, tässäkään tilanteessa hallitus ei ole ollut valmis perumaan tai lykkäämään toiveitaan: Muun muassa kehitysapuun ja ilmastotoimiin ollaan sumeilematta lisäämässä rahaa.

Koskenkylän mukaan Rinteen-Marinin hallitus aloitti uhoamisella.

-Uhoaminen kohdistui siihen, että edellinen Sipilän hallitus oli muka kyykyttänyt ihmisiä. Kuitenkin jo finanssikriisin jälkeen Suomen talouteen oli kohdistunut shokkeja: Ensin eurokriisi, jossa Suomen BKT supistui Kreikan jälkeen lähes eniten. Sen jälkeen myös Nokian kännykkätuotannon katoaminen. Elektroniikkateollisuus, joka muodosti aiemmin 30 prosenttia Suomen viennistä, sukelsi kymmeneen prosenttiin. Tässä on ollut uskomaton määrä negatiivisia shokkeja talouteen.

-Sen jälkeen Suomeen on tullut kakunjakajahallitus, jolla ei ole mitään käsitystä kakun kasvattamisesta. Hallitus on vain halunnut lisätä julkisia menoja, mutta sitten tuli tämä musta joutsen eli epätodennäköinen tapahtuma, jolla on kuitenkin suuret vaikutukset. Tässä tilanteessa ihmettelen, saako punavihreä hallitus jotain aikaiseksi, vaikka pakko olisi tehdä vaikeasti toteutettavia uudistuksia, muun muassa sosiaaliturvaan.

Miksei rakenneuudistuksia saada aikaan

Koskenkylä ihmetteleekin, miksi Suomessa ei ole kovasta yrityksestä huolimatta saatu aikaseksi rakenneuudistuksia.

-Sotea on yritetty monta kertaa, on ollut Jyrki Kataisen suurkuntamallia ja muita yrityksiä, nyt on mennyt jo kahdeksan vuotta. Kasvava menoerä on sekin, kun meillä väestö ikääntyy nopeasti ja huoltosuhde heikkenee. Eläkkeellä olevien määrä meillä siis kasvaa paljon nopeammin kuin muissa pohjoismaissa.

Puisto huomauttaa, että Suomen asumistukimenot ovat kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaistuneet.

-Myös toimeentulotukimenot ovat kasvaneet, eli tässä on yksi akuutti ongelma lisää, mihin pitäisi puuttua.

Suomessa on puhuttu useita vuosia työvoimapulasta, myös valtiojohdon toimesta. Nykyinen työministeri Tuula Haatainen jopa väittää, että osaavan työvoiman saanti olisi Suomessa vaikeutunut ja monella työnantajalla olisi ”huutava pula työntekijöistä.”

Koskenkylä tuo esille, että työttömyyden koko kuva ei suinkaan ilmene työttömien työnhakijoiden määrässä.

-Jos lasketaan yhteen työttömät, vajaatyöllistetyt ja syrjäytyneet eli ne, jotka eivät enää edes hae töitä, niin näiden ryhmien yhteinen määrä on ollut pahimmillaan 450 000. En tiedä, mikä on tämän hetken luku, mutta veikkaisin, että noin 350 000. Jos miettii tuota lukua, niin voi todeta, ettei maahanmuuttoa tarvita ollenkaan, ainakaan paikkaamaan työvoimapulaa. Voimme vain ihmetellä, miksi Suomi jää näin vajaatyölliseksi.

SUOMEN UUTISET