Perussuomalainen 3/2025

Perussuomalainen 2/2025

Kansallismieliset puolueet rynnivät Euroopan gallupeissa – maahanmuuttokriittisyys lisääntyy kautta poliittisen kentän

Perussuomalaiset: Ensi vuoden talousarvio panostaa suomalaisten hyvinvointiin

Valtiovarainministeri Purra: Suomi vahvistaa puolustusta ja karsii toissijaisista menoista

Salamurhia, iskuja siviilejä vastaan ja lasten pakkosiirtoja – Garedew: Näin toimii Suomen säälimätön rajanaapuri

Perussuomalaisista täystyrmäys Akavan puheille maatalouden keskittämisestä: ”Ehdotus on suorastaan vaarallinen”

Laittomasti maahan väärällä nimellä tunkeutunut siirtolainen uhkasi tappaa Britannian suosituimman poliitikon – vapautuu vankilasta ennen seuraavia vaaleja

Junnila iskee EU:n LNG-linjaan: Venäjän kaasuhanat kiinni heti, ei vasta 2028

Oxfordin yliopiston kansleri: Yliopiston ei pidä olla ”turvallinen tila”

PS-Nuoriso: Rasisminvastaiset huuhaa-hankkeet ovat rahan haaskausta

Transaktivistit yrittivät estää feministien konferenssin vandalisoimalla kokouskeskusta Brightonissa

Harakka ja Vigelius kiistassa kansalaisuuslaista: ”Jäät kiinni koko ajan valheista”

Meri: Hallitus vie läpi historiallista uudistusta ulosottovelallisten aseman parantamiseksi

Voima-lehti myrkytti suomalaiset miehet – näin ”toksinen maskuliinisuus” runnottiin väkisin suomen kieleen

Hamas aloitti teloitukset – Antikainen: Vihervasemmisto haaveilee edelleen Hamasin johtamasta Palestiinasta

Professori Vesa Kanniainen julkaisee maahanmuuttolukunsa kirjana: Lähi-idästä ja Afrikasta saapuvat aiheuttavat eniten kustannuksia julkiselle taloudelle

Mamukoulutusbisneksen loppu – Nieminen: ”Maksajana on ollut suomalainen veronmaksaja”

Matias Turkkila: SDP:n jäsenistö vanhenee ja puolue tarvitsee uusia kannattajia – ”Avaa rajat Kela-tuella eläville äänestysperäisille maahanmuuttajille”

Trumpin vastaiset suurmielenosoitukset todistivat tarpeettomuutensa: USA ei ole vajoamassa diktatuuriin

Islamin suosio kasvaa kouluissa – Koponen: ”Väkivaltaisille ja naisia alistaville uskomuksille ei ole sijaa Suomessa”

Tyytymättömyys Saksan yleisradiota kohtaan kasvaa – lupamaksusta taistellaan oikeudessa

Jukka Jusula

Puoluekokouksen järjestelyistä vastannut työmies Matti Putkonen ehdotti perussuomalaisten työvaliokunnalle näyttävää iltajuhlaa väistyvän puheenjohtajan Timo Soinin juhlistamiseksi, mutta ajatus torpattiin. Työvaliokunnan puheenjohtajana toiminut Soini kielsi järjestelyn.

Putkonen oli suunnitellut juhlaa kiitoksena kenttäväelle ja sekä hienoina jäähyväisinä puheenjohtajalle Timo Soinille.
Putkonen kertoo puoluekokouksen taustoista.
&#8211; Olimme järjestämässä Jyväskylän puoluekokoukseen Timolle yllätyksellistä ja mieliinpainuvaa läksiäisillallista. Oli tarkoitus järjestää yllätysohjelmaa, kunnon kukitus ja kiitospuheita. Tilaisuuteen oli esimerkiksi ajateltu soittajaksi samaa hanuristia, joka soitti vuonna 1997 kun Soini ensimmäisen kerran valittiin puheenjohtajaksi.
&#8211; Puhuin Timolle erikseen ja viestitin, että meidän pitäisi järjestää kunnollinen iltajuhla, koska se olisi hänelle viimeinen puheenjohtajana.
Puoluehallituksen työvaliokunta, joka lopulta päätti asiasta, esti läksiäisillallisen järjestämisen. Työvaliokunta päätti, että mennään vain niukkuus- eli soppalinjalla. Timo Soini johti työvaliokuntaa.
Putkonen yritti vielä työvaliokunnan päätöksen jälkeen vedota Soiniin, että meidän pitäisi tehdä illallisesta kunnollinen läksiäisjuhla. En tietenkään paljastanut illanohjelmaa, koska se haluttiin eri esiintyjienkin taholta pitää yllätyksenä Timolle. Vastaus oli edelleen &#8221;Ei käy&#8221;. Niin ikään Putkonen pyysi, että Soini pitäisi illalla puheen. Tämäkään ei käynyt.
Läksiäisjuhlien puutetta on moitittu julkisuudessa kovin sanoin, mutta haukut ovat menneet väärään osoitteeseen. Esimerkiksi Soinin vanha aisapari Jukka Jusula ei selvästikään tiennyt asian taustoja, kun hän <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201706152200207275_pi.shtml">Sensuroimattomassa Päivärinnassa</a> haukkui järjestelyvastuussa olleen puoluetoimiston pataluhaksi.
”Sellainen pikkujuttu kuin 20 vuoden ura puheenjohtajana, kenenkään pöllön päähän ei ollut näköjään tullut, että olisi kiva jos joku pitäisi kiitospuheen sällille, joka on mun mielestä tehnyt 20 vuodessa 40 vuoden duunit”, Jusula päästeli tuohtuneena ja jatkoi: ”Se oli joko tarkoitushakuista tai ei. Puoluetoimisto ja koko sen väki on antanut aivan uuden sisällön käsitteille tilannetaju, käytös, ymmärrys, kunnioitus. Mitäpä minä tästä huolehtimaan, jokainen me koidumme kohtaloksemme.”
Myös kansanedustaja Veera Ruoho (st.) <a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005259284.html">moitti</a> kiitospuheiden puutetta Ilta-Sanomissa.
Haukut menivät kuitenkin väärään osoitteeseen. Puoluetoimisto nimenomaan kunnioitti väistyvän puheenjohtajan toiveita järjestelyjen osalta.

Timo Soini kielsi itse läksiäisjuhlien järjestämisen – ”Ei käy”

Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila käy kirjoituksessaan läpi eduskuntaryhmän hajoamista edeltäneitä tapahtumia ja esittää arvionsa siitä, miten kansanedustajia patistettiin ja peloteltiin loikkaushankkeeseen. Turkkila katsoo loikkausoperaation perimmäiseksi syyksi sen, ettei Timo Soini halunnut tulla syrjäytetyksi mahtiasemastaan. 

Kaksikymmentä kansanedustajaa marssii äänettömästi eduskunnan ryhmähuoneeseen, jättää eropaperin pöydälle, poistuu paikalta. Omat polvet notkahtavat. Silmäilet ympärilläsi oleviin ihmisiin – ovatko he edelleen porukassa mukana? Tekeekö joku muu vielä lähtöä?
Kun syke on laskenut alle sadan, ryhdymme toimiin. Asiat sujuivat hyvin nopeasti. Perumme välittömästi Perussuomainen-lehden perjantaille tarkoitetun painoksen saadaksemme selvää epäselvästä tilanteesta. Tuumaustunti. Juridinen valmistelu käyntiin. Puoluehallitus koolle. Tiedotus. Tilannekuva.
Noista tapahtumista on nyt kulunut joitain päiviä. En käy sen kummemmin moittimaan niitä kansanedustajia, jotka päättivät loikata. Yritän tässä kirjoituksessa tarjota joitain havaintoja siitä, miksi asiat ajautuivat tähän pisteeseen.
<h4>Puuttuva kukkapuska? </h4>
Kahdenkymmenen kansanedustajan loikka tuntui hyvin kummalliselta tempaukselta. Loikkariryhmä <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/perussuomalaisista-loikannut-elo-joutui-nieleskelemaan-tuhoaa-poliittiset-uramme-henkeamme-uhataan/762569/">totesi</a> heti kättelyssä, että tämä on todennäköisesti heidän poliittisen uransa loppu. Miten heidät saatiin mukaan itsetuhoisaan tempaukseen? Selityksiä on monia, joista osa on vakuuttavampia kuin toiset.
Kansanedustajille asia on ilmeisesti ”myyty” perinteisellä keinolla – pelottelemalla. ”Jos ette loikkaa, hallitus kaatuu, järjestetään uudet eduskuntavaalit eikä monikaan teistä pääse enää läpi.” Keskusta on käyttänyt samaa taktiikkaa koko hallituskauden ajan. Ministerit ovat todennäköisesti saaneet kuultavakseen synkistelyä siitä, että Hakkarainen, Huhtasaari ja Eerola korvaavat heidät oikopäätä. Tämä ei tietenkään olisi pitänyt paikkaansa. Halla-ahon ei ollut koskaan tarkoitus kierrättää ministereitä. Hän esitti ainoastaan toiveen siitä, että Soini luopuisi ulkoministerin tehtävästään.
Lisäksi lähtöä on helpotettu maalailemalla kauhukuvia ääriryhmistä. Julkisuudessa onkin pohdittu paljon sitä, ovatko sisulaiset tai muut ryhmittymät kaapanneet puolueessa vallan. Loikkareiden piiristä kuultu ääriliikeretoriikka oli niin voimakasta, että heillä lienee vähintäänkin mielikuvatasolla ollut vahva ajatus siitä, että liike on luisumassa väärään suuntaan. Ja kun jotain uskoo, alkaa helposti nähdä ympärillään todisteita sen puolesta, että näinhän asiat ovat. Puoluekokouspaikalla levitettiin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9668174">valokuvia</a>, joiden piti esittää natsitervehdyksiä. Epäilyt osoittautuivat myöhemmin vääriksi, mutta paniikin siemenet oli jo saatu kylvettyä.
On varmasti totta, että puoluekokouksessa oli Suomen Sisun jäseniä. Mutta kuinka monesta ihmisestä oli loppujen lopuksi kyse? Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Piia Elonen arvioi Ylellä heitä olleen paikalla noin 150. Arvio perustui siihen, että näin moni äänesti sunnuntaina puoluevaltuuston B-listaa. Tämä ns Sisu-lista odotetusti hävisi piirien puheenjohtajien A-listalle selvin numeroin.
Onko sataviisikymmentä sisulaista perussuomalaisille liikaa kestettäväksi? Miten sen nyt ottaa. Timo Soini rekrytti minut aikoinaan tätä lehteä päätoimittamaan, vaikka olin tuolloin Sisu-putiikin varapuheenjohtaja.
Sisulaisuus itsessään ei ole koskaan ollut ongelma. Eivätkä suljetut tai avoimet forumit. Sampo Terho osallistui muina miehinä Hommaforumin<a href="https://hommaforum.org/index.php/topic,121204.msg2640494.html#msg2640494"> puheenjohtajatenttiin</a>, ja miksipä olisi jättänyt osallistumatta? Some-kampanjointi on tätä päivää.
Eikä kyse myöskään ollut varapuheenjohtajavalinnoista. Puolueiden varapuheenjohtajilla ei missään puolueessa ole dramaattista vaikutusta politiikan linjaan.
Toisin kuin Jukka Jusula julkisesti väitti, missään tapauksessa kyse ei ollut siitä, että vanhaa puheenjohtajaa olisi kohdeltu kokouksessa ikävästi. Soini itse päätti työvaliokunnan jäsenenä järjestelyjen yksityiskohdista. Hän itse teki nimenomaisen päätöksen siitä, ettei hän halua onnittelupuheita tai kukituksia lauantaipäivän aikana. Monta kertaa kysyttiin. Vastaus oli aina ”ei”.
<h4>Perustajan syndrooma</h4>
Perussuomalainen kansanliike on erikoinen kapistus. Sillä on yhtä aikaa ruohonjuuritasolle hajautettu, itsenäinen paikallisosasto- ja piirimalli, mutta rinnakkaisena rakenteena sillä on ollut pistemäinen, puheenjohtajakeskeinen organisaatiomalli. Soini istui puheenjohtaja-aikanaan lähes kaikkien pöytien päässä.
Olen nostanut loikkauksen yhteydessä esiin käsitteen perustajan syndrooma. Tämä ei ole lääketieteellinen termi vaan organisaatioon juurtunut vino ajattelutapa, jonka vuoksi toiminta ei yllä optimaaliselle tasolle. Joitain syndrooman tunnusmerkkejä:
&#8211; Yhteisöllä on yksi tai useampi perustajajäsen, jolla on huomattavan paljon karismaa ja luomisvoimaa.
&#8211; Yhteisö samaistuu voimakkaasti perustajajäseneen, ja tälle keskittyy epäsuhtaisen paljon valtaa.
&#8211; Perustaja tekee yksin kaikki yhteisöä koskevat päätökset, niin suuret kuin pienetkin. Päätöksentekoprosesseja ei tarvita, koska perustaja päättää kaikesta. Niinpä päätöksentekojärjestelmä ei kehity.
&#8211; Organisaation keskeiseksi tehtäväksi muodostuu perustajajäsenen tukeminen, ei niinkään toiminnan tavoitteiden edistäminen.
&#8211; Organisaation kasvaessa tehtäviä on jatkuvasti enemmän. Perustaja kuormittuu, ja alkutaipaleella vaikuttanut vahva luomisvoima muuntuu ajan saatossa pidäkkeeksi.
Ongelmaan voidaan puuttua, mutta helppoa se ei ole. Muutosyritys saattaa vahingoittaa yhteisöä.
<h4>Luopumisen mahdottomuus</h4>
On tunnettua, että oikeus- ja työministeri Jari Lindström kuormittui tuplasalkkujensa painosta erittäin pahasti. Oli välttämätöntä keventää työtaakkaa.
Väittäisin, että Soinin taakka oli vielä tätäkin rajumpi, eikä se hellittänyt milloinkaan. Kun jo muutenkin erittäin kuormittuneen Soinin hartioille kasattiin vielä ulkoministerin salkku, oli umpisolmu valmis. Oli yksinkertaisesti mahdotonta selvitä kunnialla puheenjohtajan tehtävistä. Päätöksenteko hidastui ja osittain pysähtyi.
Valtavasta kuormasta huolimatta Timo Soini ei ollut valmis luopumaan perussuomalaisen liikkeen tosiasiallisen johtajan tehtävästä. Miksi olisikaan halunnut, puoluehan oli hänen luomuksensa. Hän koki perussuomalaisen liikkeen niin vahvasti omakseen, ettei sitä voinut laskea kenen tahansa käsiin. Tai oikeammin: kenenkään muun käsiin.
Toki Soini yritti kasvattaa Sampo Terhosta seuraajaansa, mutta oppiminen on vaikeaa, kun todellista päätösvaltaa ei koskaan herunut. Niinpä Terho ei koskaan kyennyt nousemaan suuren isän varjosta todelliseksi johtajahahmoksi. Edellytyksiä olisi kyllä ollut.
Loikkaamisessa on käsittääkseni viime kädessä kyse vallan tasapainosta. Soini on ilmiömäisen hyvä laskemaan erilaisia kannatuslukuja. Hän ymmärsi puoluekokouksen henkilövalintojen tuloksista, että hänen aikansa perussuomalaisten johdossa on toistaiseksi ohi. Eikä se käynyt päinsä. Perustajaa ei syrjäytetä. Piste.
Niinpä Soini rakensi mallin, joka sallii hänen jatkaa hallitustaipaleen loppuun sekä jatkaa perustajajäsenenä ja kiistattomasti taitavimpana taustavaikuttajana uudessa puolueessa. Luonnollisesti ministeritehtävien säilyttäminen ja jäähdyttelytehtävä esimerkiksi suurlähettiläänä painoivat vaa’assa. Lopulta oli enää kyse siitä, miten muut saatiin puhuttua kuvioon mukaan.
Kokoomuksen ja keskustan puheenjohtajat ovat viestittäneet, ettei heillä ollut loikkauskuviosta tietoa etukäteen. Kummallista olisikin, jos puolueet myöntäisivät vehkeilleensä loikkaiden kanssa etukäteen. Olen käsitellyt asian tätä laitaa <a href="http://matiasturkkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238888-pikku-kalle-ja-iso-harski">Uuden Suomen blogissani</a>.
<h4>Lopuksi</h4>
Politiikassa on pitkälti kyse ihmisten innostamisesta. Inspiraatiosta. Mutta ketä tämä liike jatkossa inspiroi? Mihin perussuomalainen kansanliike on menossa? Onko se muuttanut suuntaa? Kuka pitää perussuomalaista liikettä ”hallussaan”?
Vastavalittu Jussi Halla-aho tulee toimimaan perussuomalaisen liikkeen puheenjohtajana ainakin seuraavat kaksi vuotta. Mutta puheenjohtajuudesta huolimatta hän ei ole liikkeen ylin vallankäyttäjä.
Perussuomalaisen liikkeen ylin vallankäyttäjä ei ole koskaan ollut myöskään Timo Soini. Liikkeen viimekätisin vallanpitäjä olemme me kaikki yhdessä. Puoluekokoukseen kokoontunut puolueväki on se, jota kaikkien muiden vallanpitäjien on tarkoitus totella.
Kuten perussuomalaisten <a href="https://www.perussuomalaiset.fi/tietoa-meista/arvomaailmamme/">Arvomaailmamme-kirjauksessa</a> niin laittamattomasti sanotaan, ”populismin perusajatus on, että kansalaisen tulee voida joko palkita tai rangaista päättäjiä suosiolla tai epäsuosiolla.”
Tämä ajatus on kansanvaltaisen yhteiskunnan kaikkein keskeisimpiä periaatteita. Ja sama periaate toimii pienoiskoossa omassa puolueessamme. Päättäjät on voitava vaihtaa, vaikka nämä olisivat kuinka vakuuttuneita tahansa oman toimintansa erinomaisuudesta.
Kansa ei äänestä väärin. Koskaan. Eivätkä niin tee perussuomalaisetkaan.
Kukaan ei kiistä Timo Soinin huikeita poliittisia saavutuksia, mutta perussuomalaisten toimintaa ei voida halvaannuttaa sen vuoksi, ettei hän malta päästää puheenjohtajan nuijasta irti.
Eikä hän voi myöskään nollata äänestystulosta sillä perusteella, ettei satu pitämään tuloksesta.
Loikanneiden kansanedustajien tilanne on harvinaisen nihkeä. Heidät on houkuteltu rakentamaan uutta puoluetta, joka lähtökohtaisesti vähät välittää jäsendemokratiasta. Millä ilveellä sellaiseen viritykseen on tarkoitus saada jäseniä?
En pitäisi mahdottomana, etteikö joku lähtijä vielä palaisi. Ja vaikkei näin kävisikään, toivoisin hienotunteisuutta loikkausta kommentoitaessa. Samasta taikinanjuuresta me kuitenkin kaikki olemme peräisin.
Perussuomalaiset on vielä nuori poliittinen voima. Sen tallista on noussut jo useita erittäin vanhoja ja voimakastahtoisia ja taitavia poliitikkoja, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö se jatkaisi samaan malliin. Meidän on kehitettävä toimintaamme, viestinnän lisäksi myös johtamisjärjestelmäämme.
Ne syyt, joiden vuoksi liike on noussut ja kasvanut, eivät ole kadonneet mihinkään. Jos perussuomalainen liike onnistuu tarjoamaan ratkaisuja ihmisten arkea riivaaviin huoliin, sillä tulee aina olemaan vakaa paikkansa tässä maailmassa.
Tämä kirjoitus on julkaistu soveltuvin osin Perussuomalainen 6-7/2017 -lehdessä.

Pääkirjoitus: Tämän syyn vuoksi eduskuntaryhmä hajosi

Tarpeettoman tai liian tiukan sääntelyn purkaminen pääsee vauhtiin ensi vaalikaudella tuoreiden evästysten pohjalta. Eduskuntaryhmien yhteinen puolueiden sääntelyryhmä luovutti raporttinsa perjantaina eduskuntaryhmien puheenjohtajille.
Raportti koottiin varsin lyhyessä ajassa. Toiveita tuntuvaan säädösremonttiin on tullut kiihtyvään tahtiin paitsi kansalaisten ja etujärjestöjen suunnalta, myös eri puolueista, jotka ovat koonneet omia listojaan jo aiemmin.
Viime syksynä pääministeri Alexander Stubb (kok.) kutsui puolueet koolle yhteiseen työryhmään keräämään esityksiä sääntelyn purkamiseen. Työryhmää johti ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Perussuomalaisia siinä edusti Jukka Jusula.
Yli 400 esitystä
Ryhmä kokoontui viisi kertaa ja kokosi ehdotuksia kansalaisilta, kansalaisjärjestöiltä, elinkeinoelämältä ja puolueilta itseltään. Kansalaiset saivat osallistua oikeusministeriön Otakantaa.fi -palvelun kautta.
&#8211; Idea osoitti tarpeellisuutensa, sillä lyhyessä ajassa saimme yli 400 aloiteta, vaikka tieto levisi lähinnä sosiaalisen median kautta, Grahn-Laasonen iloitsi.
Aiheet luokiteltu alustavasti
Kun ehdotukset oli koottu, eri ministeriöt tekivät niistä aihepiireittäin kevyen arvion; mitä lakia esitys koskee, minkä tasoista lainsäädäntöä ja onko esitys mahdollista toteuttaa.
&#8211; Kaikki ministeriöt kävivät nämä vakavasti läpi. Nyt nämä luovutetaan puolueille ja ne ovat käytössä seuraavien hallitusneuvotteluiden ja hallitusohjelman pohjaksi. Esityksiä toivotaan vielä lisääkin. Mutta helppoa tämä ei tule olemaan, koska lain purkaminen on yhtä vaikeaa kuin sen säätäminenkin. Järjestelmä on tehty tekemään sääntöjä lisää, vaikka on puhuttu tarpeesta toimia toisinkin päin, Grahn-Laasonen totesi.
Hän muistutti kansliapäälliköiden johdon ohra-työryhmästä, joka miettii polttavan tarpeellista aihetta, miten lainsäädännön valmistelua voitaisiin parantaa.
&#8211; On mietitty myös sääntöseulaa, jossa mietittäisiin, onko säädökseen valittu oikea ja vaikuttavin tapa. On mietitty myös, pitäisikö kansalaisille antaa pysyvä matalan kynnyksen keino jättää vastaavia aloitteita myöhemminkin, Grahn-Laasonen kertoi.
Lindström: Tällaisessa mekin 
 haluamme olla mukana
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström (kuvassa keskellä) kiitti työryhmän evästyksiä ja vakuutti puolueen edistävän purkuhanketta, jota puolue on itse toivonut ja vaatinut useaan otteeseen.
&#8211; On hieno homma, että on yhdessä havaittu ongelma ja yhdessä etsitään ratkaisujakin. Tällaisessa työssä perussuomalaiset haluavat olla mukana, Lindström kehui.
&#8211; Me otamme tämän asian todella vakavasti, koska tämä on meille tärkeä asia myös vaaliohjelmassamme. Meidän vaaliohjelmaamme kuuluvat kilpailukyky ja kiusaaminen. Kiusaaminen kuuluu tähän siten, että säädös ei saisi kiusata kansalaista. Kilpailukyky tulee tietysti isompana asiana, Lindström sanoi.
&#8211; Paljon puhutaan tietysti EU:sta &#8211; kuinka sieltä tulee turhia säädöksiä. Mutta me olemme mestareita tekemään säännöksiä itse: kun Ruotsi pärjää 4 000 luvalla, meillä on yli 20 000 lupaa. Se todistaa, että varmasti löytyy karsittavaa, Lindström muistuttaa.
Lindström lupasi, että kansalaisiin pidetään tässä asiassa yhteyttä.
&#8211; Meidän pitää päättä, mutta asiantuntemusta löytyy kansalta, Lindström tuumasi.
Punavihreät muistuttivat 
sääntelyn tarpeista
Grahn-Laasonen totesi myös, että puolueilla on omat linjansa, mistä pitäisi karsia ja mistä ei. Niinpä tässäkin tilaisuudessa vasemmiston Annika Lapintie ja vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto muistuttivat molemmat, että jonkin syyn takia on säädöksetkin lakiin tuotu: niillä pyritään usein suojelemaan ihmisiä ja ympäristöä.
Lapintie mainitsi erään aloitteen, joka moitti harmaan talouden vastustamisen haittaavan kovasti rakennusyritysten toimintaa, vaikka lait on tehty juuri suojaamaan työntekijöitä ja estämään harmaata taloutta. Ympäristöstä hän nosti esimerkiksi Talvivaaran kaivoshankkeen.
Kuusi lakia säätää 
opiskelusta ristikkäin
Alanko-Kahiluoto myönsi vastapainoksi, että sote- ja koulutuspolitiikkaa on rasitettu vuosikymmenten kuluessa päällekkäisillä ja keskenään ristiriitaisilla säädöksillä, joista vanhemmat on luotu toisenlaiseen aikaan ja yhteiskuntaan.
&#8211; Opiskelua säätää peräti kuusi eri lakia, yhteensä yli sata sivua! Niinpä nyt emme tiedä aina, kuka saa opiskella ja koska, kun säädökset ovat erilaiset, tuleeko TEM:n vai OPM:n tarjoamien väylien kautta. Toivoisin perusturva-ajattelua näihin säädöksiin, hän toivoi.
Keskustan Anne Kalmari toivoi, että sääntöjä uudistettaisiin tarvittaessa myös kokeilujen kautta: uusia käytäntöjä voitaisiin kokeilla entistä joustavammin vaikkapa alueellisesti, jotta hyvät käytännöt voitaisiin ulottaa koko maahan. Kalmari ihmetteli sitäkin, kuinka Suomessa eri viranomaiset saattavat kiistellä ja jopa käydä keskenään oikeutta valitusteitse.
&nbsp;

Säädöksiä päästään karsimaan ensi vaalikaudella