Euroopan keskuspankki on perustellut vuosikausia jatkamaansa löysää rahapolitiikkaa liian matalalla inflaatiolla. Toinen peruste on ollut elvytys. Elvytys on sentään osittain onnistunut, sillä rikkaiden sijoitukset ovat kasvaneet tuntuvasti. Sen sijaan pieni- ja keskituloiset kokevat rahapoliittisen elvytyksen nurjan puolen asumisen, terveydenhuollon ja elämisen kustannusten noustua. Näin kirjoittaa taloustieteiden professori Daniel Lacalle.

EKP:n inflaatiotavoite on inauksen alle kahden prosentin. EKP tutkii niin sanottua pohjainflaatiota. Siitä on siivottu pois energian ja ruoan hintamuutokset, koska ne ovat keskuspankin mukaan liian ailahtelevaisia. Toisaalta arvopaperien hintojen muutokset eivät nekään sisälly EKP:n tarkkailemaan pohjainflaatioon.

Tämä yhdistelmä on myrkkyä pieni- ja keskituloisille ja mannaa rikkaille, Daniel Lacalle väittää. Hänen mukaansa päivittäiset välttämättömyyshyödykkeet ovat kallistuneet, mikä sattuu köyhään väestönosaan. Köyhillä ei ole myöskään mahdollisuuksia kerätä arvonnousua arvopapereilla.

Euro kasvattaa eriarvoisuutta

Elintasokuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa EKP:n rahapolitiikan ohella myös yhteisvaluutasta. Euron jäsenmaa pärjää hyvin vahvalla viennillä. Sen sijaan heikkoihin valuuttoihin tottuneet jäsenmaat ovat vaikeuksissa. Näissä maissa on totuttu rivakkaan inflaatioon. Euroaikana inflaatio on kuitenkin vähentynyt.

Euro perustettiin aikanaan ajatuksella, että jäsenmaiden taloudet lähenisivät toisiaan. On kuitenkin käynyt toisin.

Keltaliivit protestoivat elinkustannusten vuoksi

Lacalle huomauttaa Ranskan keltaliivien protestoineen kohonneita elinkustannuksia vastaan. EKP:n väite inflaation puutteesta tuntuu siten ihmeelliseltä.

Lacalle muistuttaa parista havainnosta, joiden johtopäätöksenä on se, että köyhien kokema inflaatio on suurempi kuin hyväosaisten kokema inflaatio. Hänen mukaansa EKP:n rahapolitiikka kampittaa myös yleistä talouskasvua, kun löysän rahapolitiikan vuoksi rahavirrat kohdistuvat enenevissä määrin tuottamattomiin kohteisiin. Tuottavuuden rämpiessä myös reaaliansiot jäävät jälkeen.

EKP:n sidotut kädet

Lacallen mielestä suurin huoli liittyy inflaatio-odotusten kasvuun. Ne ovat jo kasvaneet Yhdysvalloissa ja liittovaltion velkakirjojen korot ovat kohonneet viime aikoina.

EKP on pyrkinyt vähättelemään inflaatiohuolia. Keskuspankki on ilmoittanut, että inflaatio voisi olla korkeampikin kuin sen oma tavoitetaso on.

EKP:n on myös siedettävä korkeampaa inflaatiota. Rahapolitiikan kiristäminen johtaisi korkojen nousuun ja ylivelkaiset euromaat luhistuisivat velkojensa hoitomenojensa kasvun vuoksi. Jos taas rahapolitiikkaa ei kiristetä, voi inflaatio riistäytyä käsistä – mikä iskisi edelleen eniten köyhiin.

– Kun keskuspankin pitää valita auttaako se kuluttajia vai hallituksia niin useimmat keskuspankit valitsevat hallitukset, Lacalle kirjoittaa.

Henri Alakylä