Turvapaikkajärjestelmästä on tullut elintasosiirtolaisuuden kanava – ”Vanhentuneita sopimuksia ja kansainvälistä lainsäädäntöä pakko uudistaa radikaalisti”

Nykyistä turvapaikkajärjestelmää ei tule enää jatkossa käyttää tavalla, joka sallii järjestelmän hyväksikäytön ja elintasosiirtolaisuuden, perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra sanoo. – Pelkästään Afrikan mantereelta halukkaita nuoria tulijoita Eurooppaan on niin paljon, että meillä ei ole taloudellisia tai sosiaalisia resursseja tällaisiin tulijamääriin. Me emme pysty integroimaan edes niitä, jotka ovat jo tulleet.

Suuressa maahanmuuttokeskustelussa Helsingin Bottalla keskiviikkona puhunut perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra nostaa esille, että yksi syy sille, miksi nykyisen kaltainen turvapaikkajärjestelmä ei enää toimi on se, että järjestelmän taustalla olevat kansainväliset sopimukset ovat pitkälti vanhentuneita.

Nykyisin turvapaikkajärjestelmää väärinkäytetään monilla eri tavoilla (pitkälti elintasosiirtolaisuuteen tai valtioiden väliseen painostukseen), joita turvapaikkasäännöksiä aikoinaan laadittaessa ei osattu kuvitellakaan.

– Turvapaikkajärjestelmä ei toimi. Kansainväliset sopimukset on aikoinaan hyväksytty sotien jälkeen aikana, jolloin ihmiset pakenivat poliittista vainoa. Nykyisin – vaikka konfliktejakin edelleen on – ihmisten liikkumisen taustasyyt ovat pitkälti elintasoeroissa, Purra sanoo.

Myös esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on kiinnittänyt huomiota samaan ongelmaan, ja kuvannut turvapaikkaa koskevaa kansainvälistä säännöstöä ”Troijan hevoseksi”.

Järjestelmä rakentuu vanhojen sopimuksien varaan

Paremman elämän ja elintason hakeminen siirtymällä maasta toiseen on sinänsä inhimillisesti ymmärrettävää, mutta siihen ei tule käyttää nykyistä turvapaikkajärjestelmää tavalla, joka sallii järjestelmän hyväksikäytön, Purra sanoo.

– Puhumattakaan muista institutionaalisista malleista, joiden kanssa emme tällä hetkellä pysty edes toimimaan. Pelkästään Afrikan mantereelta halukkaita nuoria tulijoita Eurooppaan on niin paljon, valtavasti, että valitettavasti meillä ei ole taloudellisia tai sosiaalisia resursseja tällaisiin tulijamääriin – turvallisuudesta puhumattakaan. Emmehän me pysty integroimaan edes niitä, jotka ovat jo tulleet, Purra sanoo.

Turvapaikkaoikeutta koskevan järjestelmän pohjalla on Geneven pakolaissopimus vuodelta 1951, minkä lisäksi järjestelmä pitkälti rakentuu kerrostuneesta EU-lainsäädännöstä.

Purra sanoo, että ennemmin tai myöhemmin vanhentuneita sopimuksia ja kansainvälistä turvapaikkalainsäädäntöä on pakko uudistaa radikaalisti.

– Tilanne ei tule tästä helpottamaan.

Palauttaminen usein mahdotonta

Purra nostaa esille myös sen järjestelmän ongelman, että maahan saapumisen jälkeen kielteisen turvapaikkahakemuksen saanutta henkilöä ei käytännössä useinkaan saada enää pois maasta. Kielteisestä turvapaikkapäätöksestä voi valittaa ja uusia turvapaikkahakemuksia voi tehdä.

– Kun turvapaikkaa hakeneelle henkilölle ei myönnetä turvapaikka, vaan hänelle todetaan virallisesti, ettei hän ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, niin tällainen ihminen yleensä silti jää maahan.

Häntä ei pystytä palauttamaan, eikä hän useinkaan edes halua poistua. Kielteisen päätöksen jälkeen laitetaan uusia hakemuksia vireille tai mennään oikeuteen.

Ongelma jatkuvasti käsillä

Eurooppaan jääneet turvapaikanhakijat ovat syyllistyneet useisiin väkivalta- ja henkirikoksiin. Purra nostaa esille Saksan Mannheimissa tapahtuneen puukotustapauksen, jossa epäilty veitsihyökkääjä on 25-vuotias afganistanilaismies, joka on tullut Saksaan vuonna 2013 ja asunut laittomasti Saksassa jo useita vuosia.

– Hän on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen jo vuosia sitten, mutta edelleen hän oli jäänyt maahan. Näin laillisen ja laittoman maassa oleskelun välinen raja hämärtyy koko ajan. Sitä hämärtämistä erityisesti vasemmistopuolueet haluavatkin edistää.

Vetotekijät on saatava pois

Perussuomalaiset muuttaisi EU:n maahanmuuttopolitiikkaa niin, että turvapaikkaa EU:sta hakeneet lähettäisiin unionin ulkopuoliseen maahan, jossa turvapaikanhaku hoidettaisiin, eli kyse on samankaltaisesta menettelystä kuin Britannian edistämä niin sanottu Ruanda-malli.

Suomen vihervasemmistolle, esimerkiksi vasemmistoliiton Li Anderssonille tai demaripomo Antti Lindtmanille, menettely ja yhteistyö kolmansissa maissa ei kuitenkaan käy. Äskettäin Lindtman on torjunut yhteistyön kolmansien maiden kanssa sillä verukkeella, että se kävisi liian kalliiksi.

Käytännössä kolmansille, EU:n ulkopuolisille maille tulisikin kyseisessä mallissa maksaa siitä, että ne hoitavat turvapaikkaprosessin ja suojelun.

Purra kuitenkin huomauttaa, että kolmannessa maassa tapahtuva malli samalla poistaisi tulijoilta tärkeimmän vetotekijän, eli mahdollisuuden päästä Eurooppaan.

– Tällöin lähtijöiden määrä vähenisi radikaalisti, mikä olisi se oleellinen tekijä. Samalla kustannukset ja muutkin ongelmat vähenisivät.

Australian-malli toimii

Miksei kolmansien maiden kanssa tehtävä yhteistyö muka toimisi Euroopassakin? Purra nostaa esille Australian, joka tunnetaan erittäin tiukasta maahanmuuttopolitiikastaan.

Australia muun muassa käännyttää laittomia siirtolaisia kuljettavia laivoja ja kuljettaa maahan pyrkiviä ihmisiä pakolaiskeskuksiin kauas Australian ulkopuolelle. Australia siis pyrkii vahvasti kontrolloimaan maahanmuuttoa ja käsittelee turvapaikkahakemukset rajojensa ulkopuolella.

Myös Italiassa on ollut käytössä vastaava malli, jossa satamiin ei ole otettu vastaan siirtolaisveneitä, Purra sanoo, ja huomauttaa, että malli toimii.

– Kun veneitä on käännytetty takaisin jo merellä, se on johtanut siihen, että vastaavassa määrin ihmisiä ei ole enää edes lähtenyt vaaralliselle merimatkalle.