Tutkimus: Oikeistolaiset osoittavat enemmän empatiaa vasemmistolaisia kohtaan kuin vasemmistolaiset oikeistolaisia kohtaan – epäsymmetriaa selittävät ankarat moraaliset tulkinnat

Viime vuosikymmeninä poliittinen polarisaatio on lisääntynyt merkittävästi länsimaissa. Erityisen rajua kehitys on ollut Yhdysvalloissa. Polarisaatiolla viitataan yleensä poliittisten vastapuolten etääntymiseen toisistaan. Tämän myötä kriittinen massa ryhmittyy keskikentän sijaan poliittisen kentän laitoihin. Viime aikoina on myös havaittu, ettei polarisaatio rajoitu enää vain poliittisiin näkemyseroihin. Vastakkainasettelusta on tullut intohimoista, ja se näkyy vihamielisenä suhtautumisena poliittisen vastapuolen edustajiin.

Viime vuosien identiteettipolitiikka ja poliittiset levottomuudet havainnollistavat, mistä polarisaatiossa on äärimmillään kyse. Ratkaisuksi on ehdotettu empatiaa – myötätuntoa ja ymmärrystä vastapuolen huolia kohtaan. Viimeisen vuoden aikana kansalaisten keskinäisen ymmärryksen ja myötätunnon puolesta ovat puhuneet juhlapuheissaan mm. presidentit Joe Biden ja Donald Trump.

Julkisuudessa erityisesti vasemmistolaiset ovat peräänkuuluttaneet empatiaa ja epäilleet muita empatian puutteesta. Suomessa empatia on vasemmistolle niin pyhä sana, että se voi antaa jopa tekosyyn olla ymmärtämättä toisten näkökulmia. Esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sai aikaan pienimuotoisen kohun hänen kommentoituaan empatian soveltuvuutta poliittiseen päätöksentekoon. Varsinkin vasemmistolaisten keskuudessa pidettiin ennenkuulumattomana sitä ajatusta, että empatialla voisi olla joskus haitallisia vaikutuksia.

Empaattinen oikeisto vs. moralisoiva vasemmisto

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on selvitetty oikeiston ja vasemmiston empaattisuutta toisiaan kohtaan. James P. Caseyn, Eric J. Vanmanin ja Fiona Kate Barlow’n artikkeli ”Empathic Conservatives and Moralizing Liberals” julkaistiin korkea-arvoisessa Personality and Social Psychology Bulletin -journaalissa kesällä 2023. Artikkeli käsittelee sitä, miten vaikeaa oikeiston ja vasemmiston on osoittaa empatiaa poliittisia vastustajiaan kohtaan, ja mistä nämä vaikeudet johtuvat.

Tuoreen tutkimusartikkelin neljään eri tutkimukseen osallistui lähes viisi tuhatta yhdysvaltalaista ja brittiläistä henkilöä. He kävivät läpi kuvitteellisia tilanteita ja osoittivat niiden yhteydessä vähemmän empatiaa kärsiviä ihmisiä kohtaan, mikäli nämä edustivat heille poliittisesti vastakkaista suuntausta. Tämä empatian valikoivuus korostui erityisesti vasemmistolaisilla ja oli vastaavasti vähäisempää oikeistolaisten kohdalla.

Ryhmien välistä empatiaa koskeva tutkimus jatkaa aikaisempia tutkimuksia, joissa on kartoitettu poliittisten ryhmien omia ennakkoluuloja muita kohtaan. Tutkijat arvioivat, että empatiatutkimus voi auttaa käsittelemään paremmin myös ihmisryhmien välisiä ennakkoluuloja. Tutkimuksessa empatia määriteltiin myötätunnoksi ja ymmärrykseksi toisen henkilön asemaa sekä erilaisia elämän haasteita kohtaan.

Yleisesti tiedetään, että ihmiset kokevat vähemmän empatiaa kilpailevia ulkoryhmiä kuin omaa sisäryhmäänsä kohtaan. Tutkimuksissa havaittiin, että poliittiset ennakkoluulot vaikeuttavat empatian kokemista. Kielteisyys poliittista vastapuolta kohtaan juontaa kolmeen keskeiseen tekijään. Ensiksi, poliittisen vastapuolen ajattelua vieroksutaan. Toiseksi, myös vastapuolen edustajia vieroksutaan ihmisinä. Kolmanneksi, oman viiteryhmän ulkopuolisten ihmisten arvioidaan olevan helposti moraalittomia.

Tutkimuksissa samankaltaisuuden on havaittu ennustavan empatiaa ihmisten välillä. Sen sijaan moralisoinnin ja empatian välistä yhteyttä ei testattu suoraan. Tutkijat kuitenkin pitävät todennäköisenä, että ihmisten olisi hankalampi kokea empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, johon ei voi samaistua moraalisesti.

Tuoreessa tutkimuksessa käsiteltiin erityisesti oikeiston ja vasemmiston valmiuksia osoittaa empatiaa vastustajiaan kohtaan. Aikaisemmat tutkimukset puolueiden välisistä eroista ovat olleet ristiriitaisia. On esimerkiksi ajateltu, että konservatiivit olisivat yleensä herkempiä reagoimaan ulkopuoliseen uhkaan, taipuvaisia välttelemään epävarmuutta ja vähemmän avoimia kokemuksille kuin liberaali vasemmisto. Tällaisten piirteiden saattaisi odottaa tekevän heistä vähemmän empaattisia vastustajiaan kohtaan.

Joissain tutkimuksissa oikeistolaiset ja vasemmistolaiset ovat kuitenkin osoittaneet yhtä paljon ennakkoluuloja toisiaan kohtaan. Tämä tulos voi jo yllättää, sillä empatia ollut tapana yhdistää suvaitsevaisuuteen ja pehmeisiin arvoihin, joita vasemmisto usein korostaa. Lisäksi vasemmistolaisilla itsellään on ollut tapana korostaa empatiaa osana poliittista ja henkistä identiteettiään.

Tutkimuksissa empatiaa käsitellään kuitenkin yksilötason piirteenä eikä suhtautumisena tiettyihin ihmisryhmiin. Esimerkiksi, on mahdollista, että vasemmistolaisten yleinen taipumus empatiaan ei ulotu usein moraalittomina pidettyihin ulkoryhmiin kuten konservatiiveihin.

Tutkimuksen hämmästyttävin havainto on joka tapauksessa epäsymmetria empatian puolueellisuudessa oikeiston ja vasemmiston välillä. Oikeistolaiset osoittivat enemmän empatiaa vasemmistolaisia kohtaan kuin vasemmistolaiset oikeistolaisia kohtaan.

Tutkijoiden mukaan tätä epäsymmetriaa selittävät osittain liberaalien ankarammat moraaliset tulkinnat ulkoryhmän jäsenistä pahoina ja haitallisina ihmisinä. Toisin sanoen, moraalisen paheksunnan lisäksi vasemmistolaiset kokevat oikeiston olevan myös ”vahingollisempia”. Tämä epäsymmetria ei muuttunut, vaikka mm. Yhdysvalloissa hallitus ja poliittiset voimasuhteet vaihtuivat tutkimuksen aikana.

Tutkimuksen mukaan oikeistolaisilla on siis suotuisammat mielipiteet vasemmistolaisista kuin vasemmistolaisilla oikeistolaisista. Tämän vuoksi oikeistolaiset saattavat osoittaa tarpeen tullen enemmän empatiaa vasemmistolaisia kohtaan. Tutkijat varoittavat kuitenkin tekemästä näiden löydösten perusteella yksipuolisia johtopäätöksiä.