konservatiivit

Polarisaatio ei enää tarkoita vain poliittisten näkemysten nurkkakuntaistumista. Vastakkainasettelu on entistä juurtuneempaa jo henkiselle tasolle – kyvyttömyyteen kokea empatiaa vastakkaisen poliittisen laidan edustajia kohtaan. Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että poliittisten ryhmien edustajien keskuudessa empatia on valikoivaa. Vielä hämmästyttävämpi löydös on se, että tämä empatian puolueellisuus on epäsymmetristä oikeistolaisten ja vasemmistolaisten keskuudessa. Oikeistolaiset osoittivat enemmän empatiaa vasemmistolaisia kohtaan kuin vasemmistolaiset oikeistolaisia kohtaan. Tutkimuksen mukaan oikeistolaisilla on siis suotuisammat mielipiteet vasemmistolaisista kuin vasemmistolaisilla oikeistolaisista.

Kun ihmisiltä kysytään mielipidettä poliittisesti herkkiin asioihin, he vastaavat eri tavoin riippuen siitä, tietävätkö tai arvelevatko he oman henkilöllisyytensä käyvän ilmi joko kollegoilleen tai tutkimuksen tekijälle.

Giorgia Meloni haluaisi kalifiksi kalifin paikalle ja Euroopan ykkösedustajaksi suhteissa vaalien jälkeiseen Amerikkaan. Avuksi saattaisi rientää Melonin politiikkaa arvostava Elon Musk.

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ei miellyttänyt perinteistä mediaa, mutta muutosta on silti tulossa. Eräs seuraus republikaanien myötätuulesta ovat jäähyväiset globaalille woke-kulttuurille sekä identiteettipolitiikalle. Vastakkainasettelun aika voisi viimein olla ohi.

Valkoinen, korkeakoulutettu britti kallistuu vasemmalle. Ei-valkoinen, yliopistotutkinnon suorittanut britti taas äänestää usein oikeistoa.

Yliopisto-opiskelijat suosivat vasemmistoliberaalia ja vihreää ajattelua, vaikka eivät olisi perinteisiin puolueisiin sitoutuneita. Näin voisi päätellä muun muassa tuoreimmista Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan, HYY:n, edustajistovaalien tuloksista. Eniten ääniä sai ”Maailmanpyörä”-liittouma ja sitoutumaton vasemmisto.