Perussuomalaista löytyy paljon ja monenlaista ympäristöosaamista – akateemista, taloudellista ja teknistä. Suomen Uutiset esittelee neljä ympäristöasioista innostunutta konservatiivia: biologin, pääomasijoittajan, insinöörin ja fyysikon.
Harvempi mieltää perussuomalaiset ensisijaisesti ympäristöpuolueeksi, mutta paloa ympäristöasioihin ja alan osaamista PS-aktiiveista kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Tämän ei pitäisi yllättää ketään, koska huoli ilmastosta tai luontokadosta painaa kaikkia ihmisiä puoluekannasta riippumatta. Siten myös ne kansalaiset, jotka katselevat maailmaa konservatiivisesta näkövinkkelistä, osallistuvat mielellään ympäristötuhojen estämiseen tai ilmastonmuutoksen torjumiseen. He vain eivät halua tehdä sitä juuri vihreän, punaisen tai minkään muunkaan trendipolitiikan keinoin, jos ja kun fiksumpiakin keinoja on olemassa.
Siinäpä hyvä syy tutustua esimerkiksi ympäristökonsultti Marleena Isomaan, pääomasijoittaja Lassi Noposen, avaruustutkija Tiera Laitisen ja tekniikan lisensiaatti Teemu Tareksen ajatuksiin siitä, miten maapallon elinkelpoisuudesta pitäisi huolehtia.
Suomen Uutisten haastattelemat asiantuntijat ovat koulutukseltaan, taustoiltaan ja mielipiteiltäänkin hyvin erilaisia. Heitä kuitenkin yhdistää se, että ympäristöasiat ovat heille lähellä sydäntä, ja he ovat niihin perehtyneet myös työnsä kautta.
Mikä parasta, he ovat poliittisesti aktiivisia konservatiiveja tai olleet ehdolla vaaleissa perussuomalaisten listoilla.
Noposta, Isomaata ja monia heidän kaltaisiaan asiantuntijoita kuuntelemalla varmistuu ainakin yksi asia. Se nimittäin, että valtamedian maalaama kuva konservatiiveista kouluttamattomina ja luonnosta piittaamattomina kansalaisina on ehdottomasti väärä.
Pääomasijoittaja luottaa teknologian vetoapuun
Lassi Noponen on ollut perustamassa kahta ympäristöteknologiayhtiötä, Proventia Groupia ja Loudspringiä. Näistä Loudspring rahoittaa pohjoismaisia puhtaan teknologian yrityksiä.
Ympäristötaloudesta ja –tekniikasta Noposelle on kertynyt kokemusta myös monissa työryhmissä Sitrassa ja Business Finlandissa. Koulutukseltaan hän on juristi ja taloustieteilijä London Business Schoolista.
Kuntavaaleihin Noponen on osallistunut sitoutumattomana ehdokkaana perussuomalaisten listoilta.
Jos Noponen saisi yksin päättää ympäristöpolitiikasta, hän pitäisi huolen siitä, että isot asiat erotetaan pienistä. Nyt ne menevät Noposen mukaan sekaisin, eikä tilannetta ainakaan paranna se, että ympäristökysymyksistä on tullut osa identiteettipolitiikkaa.
– Jos nyt ensimmäiseksi muistettaisiin, että Suomi tuottaa fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöistä 0,14 prosenttia eli runsaan promillen. Isoimmat ongelmat ovat muualla, ja niihin me voimme yrittää vaikuttaa. Siinä voidaan onnistuakin, minä näen suomalaiset hyvinä ongelmanratkaisijoina. Mutta ratkaisu ei ole se, että pakotetaan helsinkiläiset ajamaan talvisin pyörällä.
Isot ratkaisut löytyvät Noposen mukaan teknologiasta ja siitä, että oikeanlaista teknologiaa viedään sinne, missä siitä saadaan suhteessa isoin hyöty, kuten Kiinaan ja Intiaan.
Esimerkkinä parannuskohteista Noponen mainitsee kaasuturbiinit, joita käytetään sähkön tuottamiseen. Suomessa on vain muutama kaasuturbiini, mutta muualla maailmassa niitä käytetään paljon. Jos jokaiseen niistä asennettaisiin ilmansuodatin, niin sanottu ”hp-filtteri”, tehostuisi sähkön tuotanto useita prosentteja – globaalisti usean ydinvoimalan verran. Se merkitsee enemmän sähköä pienemmillä päästöillä. Mikä parasta, erikoistehokkaita suodattimia valmistetaan myös Suomessa.
– Totta tietenkin on se, että myös maakaasu on fossiilinen polttoaine, josta ajan mittaan halutaan päästä eroon. Toisaalta maakaasu on verrattoman paljon päästöttömämpi energialähde kuin hiili. Maakaasu tulisikin nähdä eräänlaisena siirtymäajan ratkaisuna, hiilen korvikkeena, jonka päästöjä ja käytön tehokkuutta on suhteellisen helppo parantaa.
Sijoittajana Noponen puhuu ehkä omaankin pussiinsa. Toisaalta hän tulee turbiiniteknologiaan liittyvine ehdotuksineen torjutuksi joskus vain siksi, että kaasuun liittyviä teknisiä ratkaisuja pidetään jo lähtökohtaisesti jotenkin sopimattomina, ne kun eivät kuulosta trendikkäiltä tai mediaseksikkäiltä.
– Tietysti meidän pitää hakea myös aivan uusia ei-fossiilisia teknisiä ratkaisuja. Mutta meidän päättäjiltämme tuntuu puuttuvan käsitys siitä, että isoissa energiainvestoinneissa edelläkävijyys ei välttämättä ole samalla tavalla etu kuin vaikka pelialalla. Energiainvestoinnit ovat valtavia, niiden toimivuus ja tuotto selviää vasta vuosikymmenien viiveellä. Siksi niiden kanssa on vastuutonta leikkiä liian ketterää.
Noposen mukaan nuorilta päätöksentekijöiltä puuttuu sekä perspektiivi että riittävä laskutaito.
– He ovat ympäristöasioissa mukana tunteella, mikä tietysti on tavallaan hyväkin. Mutta ne isot ja pienet asiat sotkeentuvat juuri siksi, että monella politiikan ja julkisuuden intoilijalla on selvästi laskennossa vitonen ja uskonnossa kymppi.
Rakennustekniikalla uusia ratkaisuja
Marleena Isomaa on koulutukseltaan biologi: väitöskirjassaan hän käsitteli turskan populaatiodynamiikkaa ja kannan säätelyä. Hän on työskennellyt ympäristöasiantuntijana mm. Vahanen Oy:lla ja JLL Finlandilla, joissa hänen tehtävänsä liittyivät rakennustekniikkaan, vesistöjen kunnostukseen ja jätehuoltoon.
Viime syksynä Isomaa siirtyi Eurofins Ahma Oy:n palvelukseen. Siellä hänen tontilleen kuuluvat mm. lakisääteiset velvoitetarkkailut ja vesistöihin kytkeytyvät konsultaatiopalvelut.
– Juuri rakentamisessa on valtavasti mahdollisuuksia viisaaseen ympäristöpolitiikkaan, miettii Isomaa pitkän kokemuksensa pohjalta.
– On hienoa niin kaupungin kuin ympäristön kannalta, että vanhoja jouto- ja jättömaita puhdistetaan, niille istutetaan puita ja rakennetaan. Sen sijaan viimeiset metsät, puisto- ja viheralueet pitäisi jättää rakentamisen ulkopuolelle.
– EU:ssa on hiljattain lanseerattu metsästrategia, jossa korostetaan metsien merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä biodiversiteettikadon pysäyttämisessä. Helsingillä olisi asian suhteen petraamisen varaa.
Isomaa kiinnittäisi huomiota myös sähkön kulutukseen.
– Sähköä pyritään tuottamaan ilmastoystävällisesti, mutta samalla sähkön tarve on moninkertaistunut. Sähkönkulutuksen tai ylipäätään kulutuksen vähentämisestä ei juuri puhuta. Digitalisaatio sekä niin sanotun hiilineutraalin sähkön tuottaminen johtavat helposti ympäristön kokonaiskuormituksen lisääntymiseen, mikäli fossiiliset polttoaineet nähdään ilmastostrategian ainoana ongelmana.
Euroopan yhteisön Isomaa näkee jossain määrin kaksiteräisenä miekkana.
– Ympäristön kannalta on yleisesti ottaen hyvä, että tällainen yhteisö on olemassa ja kuulumme siihen. Toisaalta taas EU kannustaa esimerkiksi maataloudessa isoihin yksiköihin, mikä johtaa tehotuotannon ongelmiin, hän miettii.
Hämeenlinnan viherpersu osaa laskea
Teoreettisesta fysiikasta väitellyt Tiera Laitinen työskentelee Ilmatieteen laitoksella avaruustutkijana ja ryhmäpäällikkönä. Ympäristöasioita hän pitää tärkeysjärjestyksessä ykkösenä ja aikookin pitää niitä esillä muun muassa perussuomalaisten varavaltuutettuna Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa.
Hän on huolissaan ilmastonmuutoksesta, vaikka hänen työnsä avaruussään parissa ei suoranaisesti ilmakehän ilmiöihin liitykään.
Miten Laitinen näkee silloin tällöin julkisuuteen nousevat ehdotukset ja tutkimustulokset maapallon hätäjäähdytyksestä teknologisin keinoin?
– Ilmaston keinotekoiseen viilentämiseen on ehdotettu monia pellepeloton-henkisiä ratkaisuja. Varjostimia avaruuteen Auringon ja Maan väliin, rikkidioksidia stratosfääriin heijastamaan auringonvaloa… On hyvä, että näitä tutkitaan ja vaikka vähän testataankin, jotta meillä on vielä jotain keinoja kokeiltavaksi sitten, jos ilmastonmuutos äityy ennustettuakin pahemmaksi. Mutta näissä tekniikoissa on paljon ongelmia, vastaa Laitinen.
– Yksi ongelma on se, että nuo mainitut keinot vaatisivat jatkuvaa ylläpitoa – kuka siitä huolehtisi, kuka maksaisi ja kuka päättäisi? Ja toiseksi niillä voisi olla odottamattomia ikäviä sivuvaikutuksia. Ihan kuten ilmastonmuutos on paljon hyvää tuottaneen teollistumisen odottamaton sivuvaikutus.
Laitinen huomauttaa, että myös hiilidioksidin talteenottoon tähtäävät teknologiat ovat alkutekijöissään.
– Hiilidioksidia ei ainakaan vielä saada pois ilmakehästä tarvittavan isossa mittakaavassa siedettävillä kustannuksilla. En siten oikein näe vaihtoehtoa fossiilisten polttoaineiden voimakkaalle vähentämiselle. Mutta tietenkin tutkimusta kaikkiin suuntiin pitää jatkaa, jotta muitakin ratkaisuja löytyy.
Ilmansuojelua ilmastohysterian sijaan
Tekniikan lisensiaatti Teemu Tares tekee ympäristötyötä Envia-yrityksessään ja istuu viidettä vuotta Espoon kaupungin ympäristölautakunnassa perussuomalaisten edustajana. Koulutukseltaan hän on sähkötekniikan diplomi-insinööri. Jatko-opinnoissaan hän on perehtynyt avaruusteknologiaan, maan kaukokartoitukseen ja merenmittaukseen.
Tares pelkää ilmastohysterian johtavan taloudellisten harmien ohella siihen, että hengitysilman laadun, pinta- ja pohjavesien, maaperän ja koko elonkehän suojeluun kiinnitetään liian vähän huomiota, koska niihin ei riitä enää resursseja.
Lisäksi Tares muistuttaa, että Suomessa on osattu hoitaa esimerkiksi jätevesiongelmat moniin muihin maihin verrattuna melko hyvin, ja sitä osaamista kannattaa ylläpitää sekä edelleen parantaa.
– Itse mietin joskus esimerkiksi sitä, millä keinoin voitaisiin korvata vesivessat. Siihen tarvitaan jokin tekninen oivallus, jotta kuivakäymälät hyväksyttäisiin kaikkialla ja ravinteiden kierrätys saataisiin toimimaan. Se olisi tärkeää maanviljelylle, säästäisi juomavettä ja suojelisi lopulta myös meriä.
– Nyt satsataan valtavasti joka tasolla ilmastonmuutoksen torjuntahankkeisiin, negatiivisista talousvaikutuksista viis. Ilmaston tila ei Suomen toimilla kuitenkaan muutu miksikään, mutta voimme toki tuhota oman taloutemme, pohtii Tares.
– Liian vähälle huomiolle on jäänyt myös kaikkien ympäristöongelmien perimmäinen syy, väestönkasvu ja sitä osaltaan ruokkiva pakolaispolitiikka. Jostain syystä unohdetaan myös, että ilmastonmuutokset olivat suurimmillaan aikana, jolloin mitään teollisuutta ei ollut olemassa.
Tares toivoisi ympäristölautakuntiin lisää teknistä ja taloudellista osaamista. Hän huomauttaa myös, että monet ympäristölautakunnat ovat hyvin naisvaltaisia.
– Niissä moni tuntuu pelkäävän, että taivas putoaa niskaan hetkellä millä hyvänsä. Se ei ole hyvä lähtökohta viisaille ratkaisuille.
Mai Allo