Hallitus antoi eduskunnalle 8. lokakuuta esityksen vuoden 2026 kolmanneksi lisätalousarvioksi. Määrärahatarve kasvaa 139 miljoonaa euroa, mutta varsinaisten tulojen lisäys on 585 miljoonaa. Erotus pienentää valtion nettolainanoton tarvetta 446 miljoonalla eurolla.
Verotuloarvio nousee
Tuloarvioissa on huomioitu valtiovarainministeriön syyskuun ennuste ja tuoreimmat kertymätiedot. Verotuloarviota ehdotetaan korotettavaksi 1 058 miljoonalla eurolla.
Suurin yksittäinen korotus kohdistuu perintö- ja lahjaveroon, 330 miljoonaa euroa. Ansio- ja pääomatuloveron tuoton arvioidaan kasvavan 316 miljoonaa euroa ja arvonlisäveron 294 miljoonaa. Yhteisöveroarviota nostetaan 221 miljoonalla ja apteekkiveroarviota kuudella miljoonalla.
Alaspäin arvioita korjataan valmisteveroissa 108 miljoonalla ja korkotulojen lähdeverossa 21 miljoonalla eurolla.
Tulojen kokonaislisäys jää verotuloarviota pienemmäksi, koska muut tuloerät painavat toiseen suuntaan. Sekalaisten tulojen arviota korotetaan 438 miljoonalla, mutta osinkotulojen, pääomanpalautusten ja osakemyyntien arviota lasketaan 911 miljoonalla.
Vähennys johtuu hallituksen investointiohjelman rahoitukseen liittyvistä ajoitusmuutoksista. Valtion nettolainanotoksi arvioidaan tänä vuonna noin 13,6 miljardia euroa, kun Valtion asuntorahaston kertaluonteista 2,3 miljardin tuloutusta ei huomioida.
Arvonlisäveron kevennys ei pysäyttänyt kertymää
Verotusta on kevennetty. Esimerkiksi 14 prosentin alennettu arvonlisäverokanta laski vuoden alusta 13,5 prosenttiin. Muutos koskee muun muassa elintarvikkeita ja lääkkeitä. Silti arvonlisäveron kertymäarvio nousee lähes 300 miljoonaa euroa.
Luvut eivät yksinään todista, että kevennys tuotti lisätuloja. Kertymään vaikuttavat työllisyys, kulutus ja yritysten tulokset, ja syyskuun ennuste tarkensi talousnäkymää ylöspäin.
Suunnanmuutos on silti selvä. Vuoden 2025 kolmannessa lisätalousarviossa verotuloarviota laskettiin nettomääräisesti 701 miljoonalla ja tämän vuoden ensimmäisessä 952 miljoonalla eurolla.
Matalampi verokanta voi nostaa kertymää
Verotulo on veropohjan ja verokannan tulo. Veropohja ei ole kiinteä, vaan se reagoi siihen, mikä on kannattavaa. Yritykset ja ihmiset päättävät investoinneista, työnteosta ja tulojen ilmoittamisesta verotuksen perusteella.
Selvin esimerkki on yhteisövero. Suomi laski sen 26 prosentista 24,5 prosenttiin vuonna 2012 ja 20 prosenttiin vuonna 2014. Leikkauksia vastustettiin verotulojen menetyksellä.
Käytännössä yhteisöverotuotto on sittemmin noussut. Valtion osuudeksi yhteisöverosta arvioitiin vuoden 2026 talousarviossa noin 5,8 miljardia euroa, ja kolmas lisätalousarvio nostaa arviota vielä 221 miljoonalla.
Suhdanne ja yritysten voitot ratkaisevat paljon. Matalampi kanta vähentää kannustinta siirtää voittoja ulkomaille ja tekee Suomesta houkuttelevamman investointikohteen. Hallitus on sopinut laskevansa yhteisöveron 18 prosenttiin vuoden 2027 alusta.
Valtion tulot syntyvät työstä, investoinneista ja voitoista, ei veroasteesta. Tilastot osoittavat, että ratkaisevaa on veropohja, ei verokanta.
Kevennys ei maksa itseään aina takaisin, mutta kertymän kasvu ei edellytä veronkorotusta. Yksittäisissä verolajeissa kevennys on myös lisännyt kertymää, kuten yhteisöveron kohdalla on nähty.