Vihriälältä shokkiehdotus: osa EKP:n hallussa olevista valtioiden velkakirjoista muutettaisiin perpetuaaleiksi – ikuisiksi lainoiksi, joilla ei olisi korkoa eikä kuoletusta

Euroopan Unionissa on valtava paine kasvattaa yhteisvastuuta ja jakaa riskejä. VTT Heikki Koskenkylä kertoo Euroopan talouden hurjasta kuohunnasta.

Koronaviruksen aiheuttama kriisi yllätti pahasti EU-maat. Talvella viruksen tuloa Eurooppaan vähäteltiin, eikä siihen varauduttu lainkaan. Kun Italian karmea tilanne selvisi maaliskuussa, tuli nopeasti suuri hätä alkaa suunnitella keinoja viruksen torjumiseen ja sen vaikutusten vähentämiseen.

Pääosin toimenpiteet ovat olleet maakohtaisia. Velkaa otetaan paljon lisää, lainoja taataan ja suoraa tukea kasvatetaan erityisesti pk-sektorin yrityksille ja palkansaajille. Usean maan julkiset velka-asteet ovat hyvin korkeat jo nyt, Italia 137, Espanja 95, Ranska 100, Kreikka 170 prosenttia. Nämä velka-asteet voivat kasvaa jopa 10-20 prosenttiyksikköä. Budjetin alijäämät kasvavat viiteen, jopa kymmeneen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vakaus- ja kasvusopimuksen raja on vain kolme prosenttia.

Koronakriisi on ainakin lyhyellä ajalla ennennäkemättömän suuri. Se on toisaalta valtava tarjontapuolen shokki ja toisaalta suuri kysyntäshokki. On varsin suuri yhteisymmärrys, että talouksien elvyttämiseen tarvitaan laajaa keynesiläistä finanssipolitiikkaa. Sen rahoittamiseen tarvitaan lisää velkaa ja ehkä verojen korotustakin. Tämä tulee olemaan hankalaa, koska euroalueella julkinen velka suhteessa BKT:een oli vuonna 2019 jo 90 prosenttia BKT:sta. Vakaus- ja kasvusopimuksen raja on 60 prosenttia. Korkeimmat velka-asteet ovat mailla, jotka näyttävät eniten kärsivän koronasta.

Tämä tilanne on johtanut monen maan taholta vaatimuksiin kasvattaa yhteistä vastuuta ja lisätä riskien jakoa EU-maiden kesken. Yhdeksän maata on vaatinut yhteisesti taattuja velkakirjoja, joita kutsutaan koronabondeiksi. Ne olisivat eräänlaisia eurobondeja. Saksa, Hollanti, Suomi ja useat muut maat ovat vastustaneet yhteisiä velkoja.

Viime viikolla EU:n finanssiministereiden kokouksessa saatiin lopulta päätös yhteisistä tukitoimista. Niistä suurin on Euroopan vakausmekanismin EVM:n lainat runsaat 200 miljardia euroa. Lainoihin ei tule niin tiukkoja ehtoja kuin eurokriisin aikaan. Ehtona on, että lainavarat tulee käyttää terveydenhoitomenoihin.

Toinen päätös oli Euroopan investointipankin EIB:n lainanantokapasiteetin nostaminen 200 miljardilla eurolla. Lainat myönnetään yrityksille. Kolmas päätös oli komission myöntämä 100 miljardia euroa työttömyysturvan rahoittamiseen. Yhteensä tukipaketti on siis runsaat 500 miljardia euroa.

Tukipaketti herätti voimakasta kritiikkiä erityisesti Italiassa. Italian velka-aste on lähes 140 prosenttia ja velkaa on peräti noin 2400 miljardia euroa. Italia ei katso sovitun tuen riittävän ja uhkaa erota EU:sta ja eurosta. Se vaatii koronabondeja. Kiristynyt ilmapiiri EU-maiden kesken on johtanut useiden kilpailevien ehdotusten tekoon koskien talouksien elvyttämistä kriisin jälkeen.

Hollannin valtiovarainministeri Wopke Hoekstra ehdotti ensin yhteistä rahastoa, johon Hollanti lupasi miljardi euroa. Ranskan valtiovarainministeri Bruno le Maire laittoi paremmaksi ja ehdotti 500 miljardin rahastoa. Vielä suurempaa ehdotti komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis, peräti 1500 miljardin rahastoa, joka rahoitettaisiin yhteisillä velkakirjoilla. Hänestä kyse ei olisi koronabondeista. Dombrovskis väittää, että hänen ehdotus tulisi esille EU:n huippukokouksessa 24.4.2020. Hän nimeää rahastonsa jälleenrakennuksen rahastoksi (Lähde: Spiegel Online).

Uusin ehdotus on Vesa Vihriälältä, joka toimii hallituksen vastanimitetyn talouspoliittisen työryhmän puheenjohtajana (Vox Policy Portal). Vihriälä ehdottaa, että EKP:n hallussa olevista valtioiden velkakirjoista osa muutettaisiin ikuisiksi lainoiksi, joilla ei olisi korkoa eikä kuoletusta. Tällaisilla perpetuaalilainoilla on yleensä korko, mutta ei kuoletusta. Vihriälän perustelu tällaiselle velkahelpotukselle (engl: debt relief) on se, että usean maan velka-asteet ovat jo niin korkeita, että ne eivät selviä veloistaan. Elvyttämisen vaatima lisävelka voisi johtaa ne ja erityisesti Italian velkasaneeraukseen, jolloin euro ja jopa EU voisivat hajota. Hänen mukaan velka-asteita on pakko alentaa. Hänen mallillaan se onnistuisi näppärästi. Mitään valtiota ei suosittaisi, koska velkoja muutettaisiin EKP:n pääoma-avaimen mukaan ikuisiksi ja ne siis jäisivät EKP:n taseeseen. EKP:llä on nyt noin 2000 miljardia euroa jäsenmaiden lainoja taseessa ja määrä kasvaa edelleen. Euroalueen kokonaisvelka 2000 miljardia EKP:n taseessa on 18 prosenttia yhteenlasketusta BKT:sta.

Tämä suoranainen ehdotusten suma johtaa varmasti kiihkeään keskusteluun EU:n huippukokouksessa ensi viikolla. Ongelma on siinä, että kaikissa ehdotuksissa yhteisvastuu ja riskien jako maiden kesken kasvaisi huomattavasti. Vaarana on, että lähdettäessä tälle tielle vastaavia keinoja tultaisiin vaatimaan jatkossakin. Yhteisen velan määrä saattaisi kasvaa valtavasti. Jos sitten joku päivä esimerkiksi Italia ajautuisi velkasaneerauksen, jossa velkoja leikattaisiin niin siitä tulisi valtavat tappiot muille maille. Suomelle voisi tulla tällöin jopa kymmenen miljardin euron tappiot.