EU:ssa suuria näkemyseroja yhteisestä tukipolitiikasta koronakriisin torjuntaan ja jälkihoitoon – Koskenkylä: ”On mahdollista, että euro kaatuu tähän kriisiin”

Kun kriisi iskee, EU:lla on ollut tapana viskata sääntökirjat menemään. Onko näin käymässä jälleen? VTT Heikki Koskenkylä kirjoittaa rahamaailman myllerryksestä.

Euroopan unionissa on käynnissä kiihkeä keskustelu jäsenmaiden avustamisesta koronakriisissä. Kriisi on nyt pahimmillaan Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Vuoden toisella neljänneksellä BKT voi laskea jopa 10-15 prosenttia joissakin maissa. Varsinkin eteläisen Euroopan maat ajavat vimmatusti yhteisten velkakirjojen käyttöönottoa nimeltä koronabonds – suomeksi koronabondit. Toistaiseksi tämä on torjuttu Saksan, Hollannin ja usean muunkin jäsenmaan taholta mukaanlukien Suomi.

Potentiaalisista yhteisistä tukikeinoista oli 31.3.2020 erinomainen keskustelu Bruegel-instituutin podcast-lähetyksessä. Hyvä lähde on myös Jean Pisani-Ferryn kirjoitus ”Will the economic strategy work?” (suom: ”Toimiiko valittu talousstrategia”).

Kiihkeässä keskustelussa tulevat esille useat kovat kysymykset. Kysymys ei ole pelkästään solidarisuudesta EU maiden kesken vaan myös merkittävistä poliittisista vaikutuksista. Suuri kysymys on, kuinka pitkälle EKP voi mennä tukitoimissaan. EKP päätti ostaa 750 mrd. euron edestä valtioiden ja yritysten velkakirjoja. Monet tahot vastustavat EKP:n tätä suurempia ostoja.

Millä perusteilla ja kenelle tukea annettaisiin? Olisiko sitä tarjolla vain pahimmille kriisimaille vai kaikille jäsenmaille? Miten varmistetaan, että tuesta ei tulisi pysyvää? Tukijärjestelyt pitäisi purkaa aikaa myöten, mutta miten se onnistuu?

Tuen määrästä ja ehdoista on myös hyvin erilaisia näkemyksiä. Koko EU-tasolla jäsenmaiden myöntämä tuki omille yrityksilleen ja kansalaisilleen on nyt noin 13 prosenttia yhteenlasketusta BKT:stä eli noin 1,4 biljoonaa euroa. Toisaalta suora tuki on vain noin kaksi prosenttia. Jotkut ekonomistit ovat väittäneet, että tarve olisi viisi prosenttia BKT:stä. USA:ssa liittovaltio on myöntänyt tukea kaksi biljoonaa dollaria, josta suoraa tukea on paljon suurempi osuus kuin EU-maissa.

Myös taloustieteelliset argumentit on tuotu mukaan keskusteluun. Kysymys on siitä, mikä on EU:n yhteinen niin sanottu julkishyödyke. Yleensä ajatellaan, että julkishyödykkeet koostuvat maanpuolustuksesta, koulutuksesta, sos. turvasta, oikeuslaitoksesta jne. Bruegelin podcast -keskustelussa väitetään, että EU:n julkishyödyke on sisämarkkinat. Se on EU:n toiminnan ydinkysymys, josta katsotaan olevan suurta hyötyä kaikille jäsenmaille. Euron taas katsotaan tehostavan sisämarkkinoiden toimintaa.

Nyt EU:ta ja siten sisämarkkinoita on kohdannut valtava ulkoinen shokki koronaviruksen muodossa. Kysymyksessä on kansalaisten terveyttä vaarantava shokki, joka on aivan muuta kuin vuosien 2007-2009 finanssikriisi tai euron kriisi vuosina 2010-2013. Koronashokki on vaikuttanut ennennäkemättömällä tavalla talouden kysyntään ja tarjontaan. Molemmat ovat suorastaan romahtaneet. Finanssikriisissä ei koettu vastaavaa. Tällä perusteella voidaan väittää, että tätä shokkia pitäisi torjua yhteisin toimenpitein eli yhteisellä vastuulla kuten koronabondeilla.

Julkisessa keskustelussa on arvioitu potentiaalisia yhteisiä keinoja koronan vaikutusten vähentämiseksi. Seuraavassa arvioidaan näitä. Euroopan keskuspankki on saanut keskeisen roolin yhteisissä tukitoimissa. EKP:n päätökset olivat vähintään 750 miljardin arvopapereiden ostot koskien sekä valtioiden että yritysten joukkovelkakirjoja. Lisäksi pankkien maksuvalmiutta kasvatetaan huomattavasti edullisin ehdoin. Jos pankkien luotot pk-yrityksille kasvavat selvästi, EKP tarjoaa rahoitusta pankeille erityisen halvalla.

EKP:n toimia on myös kritisoitu. EKP on ostanut valtioiden velkapapereita ns. pääoma-avain suhteessa. Kyse on osuudesta EKP:n omaan pääomaan, se on kunkin maan BKT-osuus. Nyt tästä aiotaan poiketa koskien Italian ja Espanjan velkapapereiden ostoa. Jotkut epäilevät tähän sisältyviä riskejä, jos vaikka Italia ajautuisi velkasaneeraukseen. Tällöin euromaiden kansalaiset joutuisivat maksumiehiksi, kun EKP:n pääomaa pitäisi lisätä.

EKP aikoo myös luopua säännöstä, jonka mukaan kunkin jäsenmaan valtion velkapapereista voitaisiin ostaa enintään yksi kolmasosa. Tämä on myös juridinen ongelma varsinkin Saksassa. Lisäksi EKP alkaa ostaa Kreikan velkapapereita, mitä ei ole aiemmin tehty. Merkittävä muutos on myös se, että EKP alkaa ostaa myös valtioiden lyhyen maturiteetin velkakirjoja. Monilta tahoilta on todettu, että EKP:n rooli tukitoimissa ei saisi enää kasvaa, koska sille ei ole poliittista mandaattia ja demokratiavaje kasvaisi (ks. edellä Bruegel-keskustelu). Hollannin keskuspankin pääjohtaja on lausunut, että olisi parempi mennä koronabondeihin kuin lisätä keskuspankin vastuita (lähde Klaas Knot). Koronabondeja ovat kannattaneet myös EKP:n johtaja Christine Lagarde ja Suomen Pankin Olli Rehn.

Kiirastorstaina saatiin aikaan päätös tukitoimista pitkän videokokouksen jälkeen, johon osallistuivat finanssiministerit. EVM alkaa myöntää lainoja 220 miljardilla eurolla. Tiukoista ehdoista luovuttiin. Lainoja saa kuitenkin käyttää vain terveydenhoitomenoihin liittyen koronaan. Euroopan investointipankki EIB myöntää 200 mrd. euroa lisää lainoja yrityksille. Komissio rahoittaa 100 mrd. eurolla työttömyyden alentamiseen tähtääviä menoja. Tukipaketti on siis yhteensä runsaat 500 mrd. euroa. Siihen sisältyy paljon yhteisvastuuta euromaiden kesken.

Tukipaketti herätti valtavaa kritiikkiä Italiassa, mutta vähemmän Espanjassa. Italia vaatii edelleen yhteisiä velkakirjoja ja syyttää ankarasti erityisesti Saksaa ja Hollantia solidaarisuuden puutteesta.

Erityisesti Italia, Espanja ja Ranska ja yhteensä 9 maata ovat vaatineet yhteisiä velkakirjoja, ns. koronabondeja. Jäsenmaat takaisivat yhteisesti tällaiset bondit. Saksa, Hollanti ja useat muutkin maat vastustavat näitä. Niistä pelätään tulevan pysyviä. Samalla jouduttaisiin keskusteluun EU:n budjetin koosta ja euroalueen omasta budjetista. Ranskan presidentti ehdotti syksyllä 2017 euroalueen oman budjetin kooksi peräti neljä prosenttia BKT:stä kun EU:n budjetti on nyt yksi prosenttia yhteenlasketusta BKT:stä.

Hollanti on ehdottanut uutta hätärahastoa niiitä maita varten, jotka ovat kärsineet koronaviruksesta eniten. Hollannin valtiovarainministeri Wopke Hoekstra on sanonut, että Hollanti antaisi miljardi euroa rahastoon. Hoekstra on pyytänyt muita maita osallistumaan rahastoon. Etelä-Euroopan maat ovat kritisoineet Hollantia voimakkaasti, koska pääministeri Mark Rutte on sanonut, että ”Coronabonds, never” (suom: Ei koskaan koronabondeja”). Tämä lienee johtanut Hollannin tekemään tämän ehdotuksen. Sen etuna olisi, että rahaston keruu olisi kertaluonteista eikä siihen sisältyisi yhtä suuria riskejä kuin koronabondeihin.

Ranskan valtiovarainministeri on esittänyt 500 mrd. rahastoa, jota kutsutaan jälleenrakennuksen rahastoksi. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on puhunut biljoonien rahastosta (1 biljoona = tuhat miljardia).

Keskustelu EU:n yhteisistä tukitoimista jatkuu vilkkaana ja kiihkeänä lähipäivinä ja viikkoina. EU:n huippukokous pidetään 23.4. Siihen on nyt ladattu valtavat odotukset. Tukikeskustelu ravistelee Euroopan Unionin ja euroalueen tulevaisuutta aivan olennaisilta osin. Toisaalta olisi selvästikin tarvetta tukea pahimpia kriisimaita, mutta entä jos Italia ajautuu velkakriisiin? Ketkä silloin olisivat tukien lopullisia maksumiehiä? Voisiko se olla EKP?

Lisäksi tukikeskustelu nostaa esille EU:n tulevan suunnan. Ollaanko menossa kohti Euroopan Yhdysvaltoja? Tätä ehdotettiin jo 1950-luvulla. Yhteiset velkakirjat, kasvava yhteinen budjetti ja yhteinen verotus olisivat suuri askel kohti poliittista unionia.

On myös mahdollista, että euro kaatuu tähän kriisiin. Jos Italia joutuu velkasaneeraukseen, suostuvatko pohjoiset maat, Saksa, Hollanti, Suomi ym. pelastamaan Italian? Italian valtion velka on noin 2400 mrd. euroa. Jos velkoja leikattaisiin esimerkiksi 30 prosenttia, tulisi siitä yli 700 mrd. tappioita, joka kohdistuisi useille tahoille mm. Italian pankeille, kansalaisille, EKP:lle ja muiden maiden pankeille. Elämme historiallisia aikoja EU- ja euromaissa. EU:n kohtalo on nyt vaakalaudalla. Samoin euron tulevaisuus.