Maailmantalous on koronapandemian kourissa likimain seisahtunut. Suomen vientivetoinen talous on haavoittuvainen ulkomailta tulleisiin kysyntäsokkeihin. Lisäksi pandemian vuoksi pystytetyt eristystoimet nakertavat taloutta. Suomen tulisi miettiä näissä haasteissa eurojäsenyyskantaansa ja varmistaa kotimainen ruokahuolto.

Taloustieteen dosentti Tuomas Malinen kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuorossa Suomen ruokahuollon merkityksestä sekä eurojäsenyyden koettelemuksista. Malisen kirjoitus on kolmiosainen sarja ja sen ensimmäinen ja toinen osa ovat niin ikään luettavissa Puheenvuorossa.

Eurojäsenyytemme vaikeuksiin ottavat kantaa myös Juhani Savonen ja Toni Vuorinen ajatuspaja Liberan kirjoituksessa. Suomen Uutisten artikkelissa VTT Heikki Koskenkylä piti euroalueen hajoamista mahdollisena.

Euroon ei saa jäädä keikkumaan

Suomen eurojäsenyyden tuomien talousvaikeuksien lisäksi jäsenyys taluttaa Suomea kohti heikompaa rahoitusasemaa kasvavien yhteisvastuiden ja muiden euromaiden vuoksi.

Malinen kirjoittaa suomalaisten saaneen epäkuranttia tietoa eurojäsenyyden merkityksestä. Hänen mukaansa Suomen tulee erota eurosta ensimmäisten valtioiden joukossa. Suuri virhe olisi Suomen juuttuminen eurojäsenmaaksi Saksan ohella muiden maiden luovuttua yhteisvaluutasta.

Malinen korostaa oman valuutan etua nimenomaan Suomen kaltaisten pienten vientivaltioiden joukossa. Hän vertaa Suomen ja Ruotsin finanssi- ja eurokriisien toipumisaikoja. Ruotsin talous on toipunut Suomen taloutta selkeästi paremmin. Ruotsi on merkitävältä osin välttynyt myös euromaiden yhteisvastuulta.

Savonen ja Vuorinen huomauttavat, etteivät 1990-luvun alun kaksinumeroiset korot johtuneet markasta, vaan sen kytkemisestä ”protoeuroon” eli Euroopan valuuttayksikköön ECU:un. Idänkaupan romahdus Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena iski kovia paineita ECU-kytkettyyn markkaan. Suomen Pankki joutui pääomapaon hillitsemiseksi houkuttelemaan pääomaa tuntuvalla korvauksella, eli suurilla lainakoroilla.

Korkotaso ei ole Ruotsissakaan revähtänyt kaksinumeroisiin lukemiin viimeisten talouskriisien aikana siitä huolimatta, ettei maa ole euromaa.

Ruuan loputtua kasvomaskeilla ei väliä

Malinen jakaa Suomen omavaraisen ruokahuollon terästämisen kolmeen osaan. Valtion pitäisi huolehtia siitä, että viljelyala saadaan otettua käyttöön. Toiseksi elintarvikekaupassa tuottajahintoja tulee korottaa. Kolmanneksi viljavarastoja tulee rakentaa lisää.

Hän arvioi ruuan alkutuotannon tukitarpeeksi noin miljardi euroa. Valtion tulisi kuitata tämä välittömästi. Tuen tarve vähenee, mikäli suuret päivittäistavaraketjut Kesko ja SOK tulevat mukaan ruokahuoltotalkoisiin tuottajahintojen korotuksilla.

Varastoille tulee tehdä tilintarkastus ja korjauttaa mahdolliset puutteet. Malisen mukaan lisävarastojen tarve on ilmeinen. Varastoja tulisi rakentaa lisää alkutuottajien, jalostajien ja kaupan toimesta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kannustaa suomalaisia kotimaisen ruuan syöntiin ja kotimaisen työvoiman käyttöön. Se on pitkällä tähtäimellä meidän kaikkien etu. Malinen haluaa niin ikään katsoa myös pidemmälle tulevaisuuteen. Hän lainaa nimensä salaamista halunneen sairaanhoitajan sanoja:

– Jos ruoka loppuu, maskeilla tai oikeastaan millään muullakaan ei ole mitään väliä.

Henri Alakylä