KOLUMNI | Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho kirjoittaa blogissaan EU:n komission esittämästä uudesta tuliasedirektiivistä. Suomen Uutiset julkaisee kirjoituksen kokonaisuudessaan.
Euroopan Unionin komissio julkaisi 18.11.2015 esityksensä uudeksi tuliasedirektiiviksi. Uudistushankkeesta on tihkunut pitkin syksyä hajanaisia ja osin ristiriitaisia tietoja, jotka ovat herättäneet huolta ammunnan harrastajien ja asekeräilijöiden keskuudessa. Keskustelin komission edustajan kanssa esityksen sisällöstä torstaina 12.11. ja laadin sen keskustelun perusteella kirjeen, jonka toimitin maanantaina 16.11. suomalaisille harrastajajärjestöille ja muille alan toimijoille.
Komissiosta soiteltiin myöhemmin perään ja varoitettiin, että perjantain 13.11. terrori-iskut Pariisissa ovat muuttaneet tilannetta. Tästä huolimatta en voi välttää tunnetta, että minulle valehdeltiin siitä, mitä esitys sisältää ja – varsinkin – mitä se ei sisällä. Pahoittelen tässä yhteydessä sitä, että lietsoin kirjeelläni väärää optimismia harrastajakunnassa.
Tausta
EU-maiden kansallisia ampuma-aselainsäädäntöjä ohjaa vuonna 1991 voimaan tullut ja vuonna 2008 muutettu tuliasedirektiivi (91/477). Lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen nähtiin aikanaan välttämättömäksi, koska sisärajojen valvonnasta ja tullitarkastuksista luovuttiin. Direktiivi oli kuitenkin hyvin ylimalkainen ja tulkinnanvarainen, eikä tavoitetta eli aselakien harmonisoitumista saavutettu. Ase, joka on sallittu yhdessä jäsenmaassa, voi olla kielletty toisessa. Ase, joka on luvanvarainen yhdessä jäsenmaassa, voi olla ilmoituksenvarainen toisessa. Aseiden merkinnät ja deaktivointistandardit vaihtelevat jäsenmaasta toiseen, eivätkä kansalliset tietokannat keskustele keskenään.
Tämä kirjavuus, yhdistettynä rajojen valvomattomuuteen ja ihmisten vapaaseen liikkumiseen, luo porsaanreikiä, joita rikolliset voivat käyttää ja käyttävät hyväkseen. Ainakin osassa tänä vuonna tehdyistä islamistisista terrori-iskuista (Pariisi, Kööpenhamina, Thalys-juna, uudelleen Pariisi) käytettiin AK-47-rynnäkkökiväärejä, jotka oli koottu eri maissa eri tavoin deaktivoiduista aseista kannibalisoiduista osista, tai entisiä sotilasaseita, jotka oli konvertoitu sarjatulitoimisista puoliautomaattiksi, myyty sellaisina laillisesti siviilimarkkinoilla, ja myöhemmin muutettu laittomasti takaisin täysautomaattisiksi.
Esitettävät toimet
Kuten edellä sanoin, muutospaine on osittain kumuloitunut viimeisten 24 vuoden aikana ja liittyy kansallisten lainsäädäntöjen kirjavuuteen. Tarvetta on esimerkiksi aseluvan saamisen edellytysten sekä asekategorioiden harmonisointiin. Erilaiset aselainsäädännöt ja epäsymmetriset ja toisistaan eristetyt kansalliset tietokannat tekevät myös rajat ylittävästä laillisesta asekaupasta ja aseiden siirtämisestä hyvin byrokraattista, mikä sotii sisämarkkinoiden periaatteita vastaan.
Komissiossa tiedostetaan, että direktiiviä ei voida uudistaa eikä kansallisia aselakeja harmonisoida nopealla aikataululla ja ilman perusteellisia vaikutusarvioita. Täsmälliset suunnitelmat ja vaikutusarviot on tarkoitus tehdä vuoden 2016 aikana. Toisaalta niin komissiossa kuin neuvostossa pidetään välttämättömänä puuttua pikaisesti niihin porsaanreikiin, joita terroristit ovat tämänkin vuoden aikana menestyksekkäästi käyttäneet hyväkseen. Sitä vaihtoehtoa, että ei tehtäisi mitään, ei tällä hetkellä ole.
Toimenpiteet jaetaan tämän vuoksi pikaisesti toteutettaviin muutoksiin, joista annetaan esitykset jo ensi vuoden alussa, ja joita pidetään siinä määrin vähäisinä, ettei niiden katsota vaativan perusteellisia vaikutusarvioita, sekä pitkän aikajänteen kehityshankkeisiin, joita kuvasin toiseksiedellisessä kappaleessa. Pikaisia muutoksia olisivat mm. seuraavat:
1) Merkinantoaseiden (”signal and alarm weapons”) sisällyttäminen direktiivin piiriin
Tällä halutaan luoda yhteiset tekniset kriteerit sille, mikä on merkinantoase.
2) Yhteiset säännöt aseiden ja niiden osien merkinnöistä
Voimassa oleva direktiivi vaatii jäsenmaita varmistamaan, että kaikki markkinoilla olevat aseet on joko varustettu merkinnöin ja rekisteröity tai pysyvästi deaktivoitu. Se, mitkä osat on merkitty, ja mitkä osat katsotaan ”oleellisiksi” (”essential components”), vaihtelee kuitenkin huomattavasti.
3) Aseiden etämyynnin rajoittaminen
Komissio esittää, että aseiden ja niiden osien etämyynti (erityisesti internetissä) kiellettäisiin muilta kuin laillistetuilta asekauppiailta ja välittäjiltä.
4) ”Demilitarisoitujen” aseiden ja ”sarjatuliasetta muistuttavien” puoliautomaattisten aseiden kielto
Kansallisilla viranomaisilla on selkeää näyttöä siitä, että puoliautomaattisiksi muunnettuja aseita on muutettu uudelleen sarjatulitoimisiksi, ja että tällaisia aseita on päätynyt rikollisten ja terroristien käyttöön. Komissio ehdottaa, että aiemmin sarjatulitoimisten puoliautomaattisten aseiden myynti kiellettäisiin.
Tämän lisäksi komissio esittää, että nykyisin B7-kategoriaan kuuluvat aseet, eli puoliautomaattiset aseet, jotka ”muistuttavat” sarjatuliaseita, siirrettäisiin A-kategoriaan eli käytännössä kiellettäisiin yksityishenkilöiltä.
5) Yhteiset deaktivointisäännöt ja A-kategoriaan kuuluneiden deaktivoitujen aseiden kielto
Komissio esittää yhteisiä ja tiukkoja (”stringent”) ohjeita ampuma-aseiden deaktivoinnille. Lisäksi esitetään, että A-kategoriaan (lähinnä sarjatuliaseet) kuuluvien deaktivoitujen aseiden siviiliomistus kiellettäisiin.
6) Tietojärjestelmien harmonisointi ja tiedonvaihto
Nykyinen direktiivi edellyttää, että jäsenmailla on vuoden 2014 loppuun mennessä sähköinen rekisteri aseista ja niiden omistajista. Tämä tavoite on saavutettu. Rekisterit eroavat kuitenkin sen suhteen, mitä tietoja omistajista kerätään, ja sisältyvätkö asekauppiaiden ja valmistajien varastot niihin. Komissio aikoo lisäksi selvittää, millä edellytyksillä kansalliset rekisterit voitaisiin kytkeä toisiinsa niin, että nopea tiedonvaihto etenkin hätätilanteissa olisi mahdollinen.
Miltä tämä vaikuttaa Suomesta katsoen?
Suomen kannalta esityksessä on kaksi erityisen huolestuttavaa ja perusteiltaan kyseenalaista kohtaa. Sarjatuliaseiden täyskielto vaikuttaisi suureen joukkoon asekeräilijöitä. Vaikka sarjatuliaseet sinänsä ovat suosittuja rikollisten ja terroristien keskuudessa, laillisesti hallussapidettyjä sarjatuliaseita ei tietääkseni ole juuri koskaan käytetty rikosten tekemiseen sen enempää Suomessa kuin muuallakaan Euroopassa. Kuten komissio itsekin esityksensä perusteluissa toteaa, terroristit ovat käyttäneet hyväkseen vaihtelevia deaktivointisäädöksiä toimivien sarjatuliaseiden rakentamiseksi.
Alunperin komissio kertoi esittävänsä ainoastaan ”demilitarisoitujen” puoliautomaattisten aseiden kieltämistä. Tällaiselle esitykselle olisi ollut jonkinlaisia aseteknisiä perusteluja, ja sen kanssa harrastajakunta olisi epäilemättä voinut elää. Julkilausuttujen tavoitteiden ja perustelujen kannalta täysin käsittämättömänä voidaan sen sijaan pitää esitystä sellaisten puoliautomaattiseksi valmistettujen aseiden kieltämisestä, jotka ”muistuttavat” sarjatuliaseita.
Ensinnäkin on hyvin subjektiivista ja katsojan silmässä, ”muistuttaako” ase jotakin muuta asetta. Toiseksi aseen ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä aseen tulivoimaisuuden tai muunneltavuuden kannalta. Esimerkiksi urheilu- ja reserviläisammunnassa suositut puoliautomaattiset AR-15-pohjaiset kiväärit on vartavasten suunniteltu niin, että niitä ei voi muuttaa sarjatulitoimisiksi. Komissio perustelee tällaisten aseiden kieltämistä lähinnä niiden ”suurella patruunakapasiteetilla”, mutta tämäkin perustelu on virheellinen. Patruunakapasiteetti on lippaan, ei aseen, ominaisuus. Mihin tahansa aseeseen voidaan luoda suuri patruunakapasiteetti kiinnittämällä siihen suurikapasiteettinen lipas.
”Sarjatuliasetta muistuttavien” kiväärien kieltämisellä olisi huomattava vaikutus Suomessa, koska se käytännössä lopettaisi sekä practical-ammunnan että sovelletun reserviläisammunnan (SRA). Practical-ammunta on yksi maamme suosituimmista ja eniten kansainvälistä menestystä tuoneista urheiluammunnan lajeista. Suomen maanpuolustus taas perustuu suureen ja koulutettuun reserviin. SRA on reserviläisten omaehtoista ja -kustanteista ampumataidon ylläpitämistä, joten reserviläiskiväärien kielto vaikuttaisi suoraan maanpuolustuksen uskottavuuteen. Todennäköisesti se vaikuttaisi myös reserviläisten motivaatioon.
Komission puoliautomaattisia aseita koskevat esitykset eivät ole oikeasuhtaisia eivätkä edistää minkään havaitun uhan poistamista, koska kyseisiä aseita ei käytetä rikosten tai terrori-tekojen tekemiseen. Sen sijaan tällaisilla toimilla kajotaan tuhansien ihmisten harrastukseen ja omaisuuteen ja rangaistaan syyttömiä tapahtumista, joihin he eivät millään tavalla liity. On selvää, että tällaiselle logiikalle perustuva politiikka ei lisää sen enempää EU-lainsäädännön hyväksyttäväättä kuin suvaitsevaisuutta islamilaisista maista tulevaa maahanmuuttoa kohtaan.
Miten prosessi etenee?
Kun komissio on jättänyt esityksensä, Euroopan parlamentin ja neuvoston on hyväksyttävä se. Kun direktiivi on hyväksytty ja julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (Official Journal of the European Union), jäsenmailla on kolme kuukautta aikaa saattaa sen sisältö voimaan tarvittavilla muutoksilla omaan lainsäädäntöönsä. Jäsenmaiden on tämän jälkeen raportoitava näistä muutoksista komissiolle.
Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että komission esitys ei ole lopullinen direktiivi. Parlamentin käsittelyssä se voi muuttua paremmaksi tai huonommaksi. Olen ryhmämme (ECR) edustaja (”varjoraportööri”) esityksen parlamenttikäsittelyssä, joten mahdollisuuteni vaikuttaa sen sisältöön ja tarkkailla asian etenemistä ovat niin hyvät kuin ne voivat olla. Paljon tärkeämpää kuitenkin on se, millaisen linjan Suomen hallitus ja etenkin sisäministeri ottavat jäsenmaita edustavassa neuvostossa.
Jatkan tiedottamista aiheen tiimoilta.
JUSSI HALLA-AHO